Perunan idätystä

*blogiyhteistyö Hong Kong Suomi

 



 Perunalaatikoiden luona on ollut vilskettä heti niiden saavuttua Hong Kongin puutarhamyymälöihin. Itsekin kävin heti nappaamassa oman pussukkani ensimmäisten joukossa. Tässä kohtaa minun ei tarvitse pohtia ja pyöritellä eri lajikevaihtoehtoja mielessäni, vaan valitsin hyväksi ja herkulliseksi todetun lajikkeen vuosien kokemuksella, eli siiklin. Siiklin lisäksi valikoimissa oli suosittua Timo- sekä herkulliseksi kehuttua Annabelle-perunaa. Tässäkin kohtaa kannattaa satsata hyvään siemeneen, mikäli mielii saada hyvää ja runsasta satoa ilman tauteja. Hong Kongin siemenperunat ovat HZPC Kantaperunan tuottamia kotimaisia sertifioituja perunoita, joiden laatu on moitteetonta.

Perunat ovat niitä ensimmäisiä hyötykasveja, jotka saapuvat myymälöihin lumen peittäessä vielä maan. Kollegani kysyikin, että mihin ihmeeseen asiakkaat niitä ostavat maan ollessa vielä jäässä, joten valaisin hieman asiaa. Eli tässä kohtaa kannattaa olla ajoissa liikkeellä, mikäli haluaa saada aikaista satoa. Ja sen vuoksi perunat kannattaa idättää ja laittaa mahdollisimman ajoissa maahan. Itse pyrin saamaan perunat maahan vapuksi, edellyttää toki että maa on sulanut. Perunaa idätetään viileässä 10-15 asteessa, jolloin idätysaika on noin kuukausi. Huoneenlämmössä idätys on huomattavasti nopeampaa, siihen kuluu noin pari viikkoa. Eli siemenperunani pitäisivät olla juuri sopivasti istutuskunnossa vapuksi.

Tärkeintä idätyksessä on valo ja sitä pitää olla runsaasti. Tärkeää on myös huolehtia, että paikka olisi kohtalaisen kuiva.  Mikäli valoa ei ole tarpeeksi, kasvattaa peruna pitkiä valkoisia ituja, joita yleensä löytyy tähän aikaa kosteassa jääkaapissa olevista ruokaperunoista. Nämä pitkät ja hentoiset idut napsahtavat todella helposti rikki istuttaessa. Täydellisesti idätetyistä perunoissa kasvaa pieniä vihreitä lehtiä ja siihen pyritään.

Oma idätyslaatikkoni somistaa olohuonettamme telkkarin vieressä, (toivottavasti ei tule yllätysvieraita) jossa ne saavat parhaiten valoa. Paikka ei ole ihan käytännöllisin, sillä toisinaan löydän lattialta  perunoita pikkumiehen leikkien jäljiltä :) Jos aikoo istuttaa perunat vasta touko-kesäkuun vaihteessa idätystä ei tarvita, mutta siemenperunat saattavat olla lopussa siihen aikaan myymälöistä. Joten nyt kannattaa suunnata perunakaupoille, jos ensi kesän suunnitelmissa on perunamaa.

 Perunan kasvatus on helppoa, siihen ei tarvita suuria peltoja taikka kasvimaita. Sen kasvatus onnistuu terassilla, isossa ruukussa tai vaikkapa ämpärissä. Siihenkin on keksitty näppärä kaksiosainen ämpärisysteemi, PotatoPot, joita löytyy myös Honkkarin valikoimista. PotatoPotin avulla perunan kasvattaminen sekä sadonkorjuu on äärimmäisen helppoa. Istuttamisen jälkeen noin kahdeksan viikon kuluttua voit aloittaa sadonkorjuu, eli nostat vain sisemmän ruukun pois kerätäksesi perunat ja sitten perunaruukku takaisin kasvamaan, helppoa. Lisää PotatoPotista voit lukea Honkkarin sivuilta, täältä.

PotatoPot

Ylimääräiset siemenperunat laitan yleensä ämpäreihin kasvamaan terassillemme. Niiden hoitaminen käy kesäkukkien rinnalla vaivatta. Ja onhan se sadonkorjuu aika sitten jännää, ihan näin aikuisestakin. Koskaan ei tiedä mitä ämpäristä löytyy. Tänä vuonna taidan kokeilla tätä mielenkiintoista PotatoPottia, sillä valmistajan lupaama sadon määrä houkuttelee testaamaan.



Kuva viime kesältä ensimmäisen sadonkorjuun aikaan



  Olen innokas perunan viljelijä. Raivaan sille joka vuosi kasvutilaa mökkimme pienestä hyötytarhastani, sen elinoloista en tingi. Ehkäpä innostukseni kumpuaa lapsuudesta Mummulassa vietetystä ajasta. Mummuni oli intohimoinen perunan viljelijä ja usein seurasinkin Mummua perunamaalle leikkimään. Ensimmäiseen omaan pieneen kasvimaahani kylvin perunaa  ja siitä lähtien se on pysynyt vakiokasvina puutarhassani.
Mökkimme tyhjä heinäpelto houkuttelee laajentamaan perunan viljelyä, mutta taidan jättää haaveen toistaiseksi odottamaan ja tyydyn hoitamaan pikkuista hyötytarhaani.

*kaupallinen yhteistyö Hong Kong Suomi

 

 

 

Mukavaa alkanutta viikonloppua!

 

 

 



 Mari Marjamäki

Terassilla

 

Viikonlopun suunnitelmat muuttuivat harmillisesti viimemetreillä ja Helsingin puutarhamessujen sijaan kökötinkin kotona. Harmistus oli suuri, mutta päätin täyttää viikonloppuni siitä huolimatta puutarhailulla. Olihan edessä vapaa viikonloppu ja sää ennustuskin lupasi aurinkoisia päiviä, joten mitä sitä suotta harmittelemaan.

 

 

Perjantaina olin hakenut kauan odottamani siemenketjukirjeen postista, joka olikin itseasiassa jo laatikon muodossa. Säästin jännityksen lauantai aamuun ja olinkin jo melko täpinöissäni, kun vihdoin ja viimein sain avata aarrelaatikon. Yllätys oli melkoinen, levitin pöydälle kaikki kymmenen kirjettä, jotka sisälsivät toinen toistaan ihanampia siemeniä. Minusta oli ihanaa lukea muiden jättämiä tervehdyksiä, jotka tekivät sisällöstä henkilökohtaisemman. Päätös oli erittäin vaikea, mutta lopulta keräsin kokoon kukkien siemeniä, jotka kylvän suureksi ryhmäksi lammen rantaan. Samalla siivosin oman siemenlaatikkoni ja laitoin kiertoon siemeniä, joiden ajattelin tuovan iloa vielä muillekin.

 

Päivän edetessä aurinko houkutteli minut pihalle siivoamaan terassia talven jäljiltä. Muutaman tunnin aherruksen jälkeen terassi oli kokenut muodonmuutoksen pikku miehen avustuksella ja saimme nauttia ensimmäiset terassikahvit jätskien kera. Itse asiassa juutuin sohvalle istuskelemaan pidemmäksi aikaa ja lukemaan kirjastosta raahattuja kirjoja pikku miehen hävittyä omiin leikkeihinsä. Eikä harmituksesta ollut enää tietoakaan, oikeastaan kotoilu-päivä tuntuikin juuri täydelliseltä.

 

Samalla tuli ladattua tablettiin Klingelin uusi ilmainen e-kirja, Puutarhan ja Parvekkeen hyötykasvit ja trendit. Vaikka olenkin perinteisen painetun kirjan ystävä, niin täytyy myöntää, että tabletista oli oikeastaan ihan mukava selailla kirjaa. Nyt kirja kulkee kätevästi tabletin mukana reissuilla. Kirjasta löytyi paljon hyödyllisiä neuvoja ja vinkkejä kauniiden kuvien kera. Sivustolta löytyy myös hyötykasvikalenteri ja paljon muuta mielenkiintoista luettavaa. Voinkin hyvin samaistua kirjan kirjoittajan Birgit Schattlingin mietteeseen " puutarhanhoito tekee onnelliseksi, vapauttaa stressistä ja tuo mielenrauhaa". Luulen, että tulen palaamaan kirjaan useamman kerran kesän aikana. Kirjaan pääset tästä.

 

Vaikka viikonlopun suhteen oli toisenlaiset odotukset, niin eihän tämä aika kuitenkaan hukkaan mennyt. Oikeastaan sain paljon aikaiseksi ja pääsinkin jonkinlaiseen messufiilikseen lukemalla muiden ihania messupostauksia Helsingistä takapihamme terassilta.
 

 

 * blogiyhteistyö Klingel

 

 

Mukavaa alkanutta viikkoa!

 

 

 

Mari Marjamäki



Ensiaskeleet

 

* blogiyhteistyö Hong Kong Suomi

 

Viime päivien sateet sulattivat sitkeimmätkin lumikinokset pihasta ja nyt tekisi tosissaan mieli vetää kumpparit jalkaan ja ruveta tositoimiin puutarhan puolella. Pitää kuitenkin vielä vetää käsijarrusta ja pidätellä, toki pihalla voi ja pitää joitain puuhia tehdä roudasta huolimatta. Sisällä sen sijaan valmistelut ovat alkaneet esikasvatuksen merkeissä ja ensimmäiset tomaatin taimet kurkistavat jo mullan alta. Edessä on jälleen uusi kevät ja uusi alku. Erityiseksi tämän kevään tuo uusi blogiyhteistyö Hong Kong Suomen kanssa. Kevään edetessä luvassa on siis ajankohtaisia postauksia niin kotipuutarhurien kuin Hong Kongin puutarhamyymälöidenkin näkökulmasta. Näin ollen suuntaan ensimmäiset askeleeni yhteistyön merkeissä  Hong Kongin puutarhamyymälän kevätkukkasipuli-hyllyille, tervetuloa mukaan!

 

 

 

Nyt kun vihdoinkin olen päässyt eroon siemenhylly-addiktiosta ja pystyn kävelemään niiden ohitse pysähtymättä, on ilmestynyt seuraava hamstrauksen kohde, kevätsipulit. Hong Kongin sipuli ja juurakko-hyllyt veivät jalat alta. Uudistuneeseen valikoimaan on todella paneuduttu ajatuksella, uusia lajikkeita, upeita värejä ja joukossa muutama erikoisuuskin.  

 Hyötytarhurina minua erityisesti ilahduttaa erikoisempien hyötykasvien juurakot. Näiden kohdalla alkoivat ajatukset lentämään jo sadonkorjuussa, miltähän valkoiset mansikat maistuvat entäpä makea Red Champagne -raparperi, nimi ainakin kuulostaa ihanalta.

Duchesse de Nemorous, Bowl of Beaty, Sarah Bernhart

 Jostain syystä puutarhastani puuttuvat kokonaan pionit. Olen kuvitellut niiden olevan hyvin vaateliaita paikan suhteen, joten olen hylännyt ajatuksen niiden istuttamisesta saviseen puutarhaani tyystin. Mutta jostain syystä nähdessäni nämä ihanuudet, olen valmis kaivamaan niille vaikka metri tolkulla uutta penkkiä.

Iris germanica Batik, Hosta White Feather, Hemerocallis Entrapment, Hemerocallis Celebration of Angels

 Myös tutuista perennoista löytyi mahtavia erikoisuuksia. Erityisesti silmiini osui valkolehtinen kuunlilja. Vihreän eri sävyisiä ja raidallisia lajikkeita löytyy omastakin pihasta, mutta valkoista en ole ennen nähnyt. Myös päiväliljan kohdalla piti tarkistaa etiketistä nimi tunnistamista varten.  Taidan sittenkin kaivaa ne oranssin väriset päiväliljat toisaalle ja vaihtaa tilalle lempiväriäni pinkkiä.

Gloriosa Rothschildiana, Ranunculus Pears, Zantedeschia Saigon, Canna City of Portland

 

Ilokseni valikoimista löytyi erikoisempiakin lajikkeita, kuten keijunliljaa, jota viime vuonna metsästin kaikkialta ja lopulta löysin sitä vain nettikaupasta. Tänä vuonna kasvatan sitä ehdottomasti uudestaan. Myöskään pinkin väriset kalla ja kanna eivät säästyneet huokailuiltani, miten ne onnistuvatkin jalostamaan jotain näin täydellistä.

 

Lilium Anastase, Dahlia Creme de Cassis, Dahlia Take Off, Lilium Cogoleto

Dahlioita valitessa kuluu tovi jos toinenkin, varaa siis hyvin aikaa ja varaudu siihen ettet tule pysymään suunnitelmissasi. Valikoiman värimaailma on lähellä omaani, valkoista lilaa ja vaaleanpunaista, valinnan piti olla siis käytännössä helppo tai niinhän sitä luulisi. Myös liljavalikoima on kokenut uudistuksen, perinteisten liljojen tilalle on tullut uusia ihania lajikkeita. Ja  löytyipä niitä himoittuja puuliljojakin.

 Parsaan ihastuin viime vuonna ensikertaa toden teolla, kun sain paikalliselta parsanviljelijältä maistiaisia. Innostuin siitä niinkin paljon, että hankin jopa valmiiksi viime syksynä parsan siemeniä omia viljelysuunnitelmiani varten. Siemenestä kasvattaminen satoon saakka kestää kuitenkin kolmisen vuotta, joten haaveet ovat hieman haalenneet talven aikana.  Ilahduin suunnattomasti kun löysin vihreän sekä valkoisen parsan juurakoita Honkkarin valikoimista ja suunnitelmat saivat jälleen siivet selkäänsä. Ja eihän sitä punaista shampanjaakaan voinut vastustaa. Tämän makean raparperin istutan isoon ruukkuun terassille, sillä kotipihastani puuttuu tämä puutarhan peruskasvi tyystin.

 

Tältä reissulta ei tarvinnut tyhjin käsin kotiin palata. Kassista löytyy uusia ihanuuksia, jotka pääsevät jo tulevana viikonloppuna multiin. Tästä se kevät alkaa!
Kannattaa olla ajoissa liikkeellä näiden ihanuuksien suhteen, sillä osa laareista oli jo tyhjinä. Ja minä kun luulin olevani liian aikaisessa!

 

 * kaupallinen yhteistyö Hong Kong Suomi

 

 

 

Aurinkoisia kevätpäiviä!

 

 

Mari Marjamäki

 

 

Reissussa

 

Reilu viikko sitten palasimme takaisin kotiin Rukalta. Lapin matkasta on muodostunut jo lähes perinne meidän perheessä. Perinne on oikeastaan alkanut jo lapsuudessani, jolloin vanhempani tutustuttivat minut lapsena Lapin upeisiin tuntureihin.

 

Vaikka nämä maisemat on jo useasti nähty, niin joka kerta ne saavat minut huokailemaan pelkästä ihastuksesta.  Voisin nousta aamulla ylös tunturiin jäädäkseni sinne koko päiväksi ihailemaan ja laskeutua takaisin alas ilta-auringon kanssa ennen pimeää.

 

 

 

Ensi kertaa elämässäni ihastelin auringonlaskua tunturin päältä. Ihan uskomattoman upean näköistä, kun kultainen pallo piiloutui kaukaisuuksissa olevien tunturien taakse värjäten taivaan oranssin keltaiseksi. Samaan aikaan tunturin toisella puolella taivas muuttui vaaleanpunaiseksi ja pimeys laskeutui pehmein askelin kylään.

 



Päätin mennä seuraavana päivänä aikaisemmin tunturin laelle seuraamaan auringonlaskua, mutta harmikseni lumipilvet peittivät taivaan taakseen, enkä nähnyt moista näkyä enää matkamme aikana.

Huikeista maisemista huolimatta lapset tarvitsevat muutakin ajanvietettä. Majapaikkamme viereen oli rakennettu lapsille oma leikkialue, jossa saattoi viettää aikaa myös ilman suksia. Pikkumies ei houkutteluista huolimatta halunnut vielä kokeilla laskettelusuksia, joten piti keksiä jotain muuta. Onneksi alueelta löytyi uusi tubing-rata, jossa viiletimme laskun jos toisenkin päivän aikana. Renkaalla laskeminen oli myös muiden aikuistenkin mielestä hauskaa puuhaa, sillä parhaillaan liukuhihna-hissi täyttyi lasku toisensa jälkeen nauravista lapsista ja vanhemmista.

 Ihastuimme jälleen Lapin upeaan luontoon, joten kotimatkan aikana päätimme palata näihin maisemiin jo ensi kesänä. Haluamme nähdä miltä tunturit näyttävät kesällä, ilman valkoista paksua peittoa.

 

Kotiin päästyäni ja purettuani suurimmat tavaramäärät, valmistauduin seuraavan päivän reissuun Tampereen Ahlmanille, jossa odotti vihermestarikoulutuksen päätöspäivä. Tiesin, että päivästä tulisi mielenkiintoinen, jo pelkästään paikka oli tutustumisen arvoinen. Eikä päivästä puuttunut yllätyksiä, saimme maistaa pakuriteetä, joka on valmistettu koivun pahkasta sekä grillattuja sirkkoja. Ihan mielenkiintoiset maistajaiset, sirkkojen kohdalla meinasi pala nousta kurkkuun, mutta piti pistää silmät kiinni, ettei nähnyt mitä lautasella makasi.

 

Päivän aikana koulun oppilaat opastivat meitä kulkemaan Ahlmanin tilalla järjestettyihin rastipaikkoihin. Alun perin tilaisuus piti järjestää ulkona, keväisessä auringonpaiseessa, mutta talvi taisi yllättää järjestäjät. Minun ryhmäni opas innostui esittelemään tarkemmin tiloja ja kertomaan jänniä tarinoita paikasta. Kuten kummituksesta joka kummitteli koulun päärakennuksessa. Tarinan kuultuani, olin varma että yläkerran ikkunasta joku seurasi puuhiamme. Luulen että tämäkin paikka tulee olemaan kesälomakohteemme ensi kesänä. Täällä on varmasti paljon mielenkiintoista nähtävää kesällä. Myös koulutus tarjonta alkoi kummasti kiinnostamaan kuljettuamme floristiluokan ohitse, jossa valmistui upeita asetelmia.



 

Pääsiäisen ajan vietimme pitkästä aikaa mökillä. Mitään suurempia puutarhahommia ei voi vielä tehdä paksun lumikerroksen vuoksi. Onneksi lumi ei kuitenkaan estä haaveilua, niinpä aloinkin jo suunnittelemaan uusia istutuksia lammen rannalle ja vedin karkeita mitta-arvioita hangen päälle.

 

 Nyt kun lomareissut ovat takana, voinkin aloittaa vihdoin ja viimein esikasvatuspuuhat.

Tätä hetkeä olen niin odottanut! Nyt multasäkit, purkit ja siemenet esille, täältä tullaan kevät! 

 

Mukavaa alkanutta huhtikuuta!

 

 

 

 

Mari Marjamäki

 

 

 

 



Pavun vuosi

 

 

 Siemenlaatikon siivouksen yhteydessä ryhdyin suunnittelemaan tulevan kevään kylvösuunnitelmia  keittiöpuutarhan osalta. Suunnitelman pohjana on vuoroviljely -systeemi, joten jouduin hieman muistelemaan viime kesän kasvien järjestystä. Itseasiassa riittää, kun muistaa missä laatikossa kasvoi perunat, niin sen jälkeen muidenkin kasvien paikat ovat selvillä.

Kasvulaatikoita on yhteensä seitsemän, joista kolmessa kasvaa monivuotisia kasveja, joita ei siirrellä vuosittain. Marjapensaat ja mansikat saavat olla siis rauhassa laatikoissaan, yrttilaatikko sen sijaan saa vuosittain lisäystä yksivuotisista maustekasveista.

 

Vuonna 2016 salaatit kasvoivat ympyröissä.

Suunnitelma on vain suuntaa antava, todellinen kasvijärjestys tapahtuu istutushetkellä, tunteen mukaan. Lajikkeet ja kylvörivien muodot ovat vielä arvoitus, ne muodostuvat sitä mukaan, mitä pusseja siemenlaatikosta löytyy ja puutarhurin sen hetkisestä mielentilasta.

 

 

Yhden laatikon pyhitän ainoastaan pavuille, onhan se vuoden 2018 vihannes. Itse asiassa siitä se ajatus lähtikin, jospa kokeilisi jotain itselle uusia papulajikkeita. Viime vuonna pavun kasvatus ei onnistunut ollenkaan. En tiedä johtuiko se viileästä kesästä, myyrien seikkailusta papulaatikossa vai poissa olollaan loistaneesta tarhurista, vaiko kaikkien näiden summasta. Tästä huolimatta papu on vuoden 2018 vihannes myös puutarhassani.

 

Ylhäältä vasemmalta oikealle; Pensaspapu Borlotto lingua di fuoco nano, härkäpapu Karmazyn, salkopapu Neckargold, pensaspapu Ying Yang

Siemenlaatikosta ei löytynyt perinteisen pensaspavun lisäksi muita lajikkeita, joten edessä oli reissu kaupan siemenhyllylle. Löysin mielenkiintoisia lajikkeita, niinkin tavallisesta kasvista kuin papu. Makueroista en osaa vielä kertoa, mutta siementen ulkonäöissä on jo hämmästyttävän suuria eroja. Erityisesti minua kiinnostaa Yin Yang-pensaspavun siemenet, jotka ovat jo itsessään niin kauniita, etten malttaisi syödä niitä, saatikka laittaa niitä mullan alle.

Löysin myös mielenkiintoisen uutuuden, amppelipavun, jonka kasvatusta voisin kokeilla vaikkapa takapihan terassilla.  Tällä hetkellä metsästän vielä violetin väristä papua, eli pitää vielä poiketa siemenhyllyille. Papulaatikkoon kylvän lisäksi härkäpapua, joka on itseasiassa virna eikä papu. Eri sukuisuudesta huolimatta se kuuluu papulaatikkooni, nimi ja ulkomuoto ainakin muistuttavat sitä oikeaa papua.

 

 

 Kasvatan joka vuosi papua puutarhassani, koska sen kasvatus on helppoa ja se antaa paljon maistuvaa satoa. Senpä vuoksi onkin mielenkiintoista kokeilla joitain muitakin lajeja sen tavallisen pensaspavun rinnalle. Ehkäpä löydän joukosta hyvän papulajikkeen, jota kasvatan vielä seuraavinakin vuosina.  Muita kasvatuskokeiluja ei keittiöpuutarhan puolella sitten olekaan tänä vuonna. Seuravaksi ryhdyn piirtelemään kylvösuunnitelmaa kesäkukkien osalta, löytyihän niitäkin melkoinen määrä laatikostani. Jospa suunnitelma hieman estelisi siementen ostohimoa, sillä olen niin heikkona kesäkukkiin.

 

 

Mukavaa alkavaa viikkoa!

 

 

 

Mari Marjamäki

 

 

Talvi puutarhassa

 

 

Hiihtoloman viimeiset päivät vietimme yhdessä perheen kanssa mökillä. Mökin pihalle saavuttuamme astelin tuttuun tapaan heti kasvihuonetta tervehtimään. Päällisin puolin kaikki näytti olevan kunnossa, lasit ehjänä ja ovikin aukesi pienten lumitöiden jälkeen helposti.

 

Jouluisten kuvaus -sessioiden jäljiltä pöydällä lojui vielä havuja ja puoliksi palaneita kynttilöitä. Pöydän alta tein ihanan löydön, syksyn sipulipussien etiketit. Olin jo unohtanut mitä ihanuuksia olinkaan istuttanut maahan. Tämä löydös lisäsi entisestään kevään kaipuuta, en malttaisi enää odottaa. Miltähän kukkapenkkini näyttää muutaman kuukauden päästä, kuka työntää ensimmäisenä piipponsa mullan läpi ja ketä avaa ensimmäisen kukkansa, voih.

 

Pakkasesta huolimatta kasvihuoneessa tarkeni ihan mukavasti. Joten istahdin hetkeksi suunnittelemaan kasvihuoneen tulevaa sisustusta. Tänä vuonna kannan kaikki tuolit ja pöydät sieltä pois ja täytän sen jälleen kasveilla. Viime vuotinen välivuosi kasvihuone-kasvatuksesta teki tiukkaa, joten tänä vuonna kasvihuoneeni täyttyy jälleen kasveista nimensä mukaan.

 

 

 Suunnittelutuokion jälkeen kiersin tapani mukaan myös keittiötarhan puolella, jossa lumi peittää kasvulaatikot ja pensaat lähes kokonaan. Pienestä karviaispensaasta näkyykin vain oksanpäät. Piti kulkea varovasti laatikoiden välissä, ettei olisi vain kompastunut laatikon reunoihin

Unelias rauhallisuus on laskeutunut puutarhaani. Maa-artisokan varret könöttävät lumessa, jätin ne tahallani leikkaamatta, jotten unohtaisi keväällä niiden sijaintia. Keväällä siirrän ne  toisaalle, koska ne peittävät taakseen kukkapenkkini.

 Vaikka puutarha näyttää hiljaiselta, on täällä kuitenkin joku käynyt tarkistamassa tilanteen ennen minua. Lehtikaalin lehdet ovat kadonneet parempiin suihin. Itseasiassa olen tehnyt diilin pupujen kanssa, jätän niille joka syksy lehtikaalit syötäväksi, jotta ne jättäisivät omenapuut ja muut pensaat rauhaan.

 Siitä huolimatta joku oli mennyt verkkojen sisälle ja maistellut pensasmustikoita ja parturoinut omenapuun  alaoksat. Jäljistä päätellen  herkkupaikalta lähteminen oli aiheuttanut hieman ongelmia, mutta toivottavasti kaveri otti opikseen ja jättää puutarhani nyt rauhaan. 

 

 

 

Viereisellä pellollakin käy metsän vieraita ruokailemassa. Kimaltavasta hangesta löytyi mielenkiintoisia jälkiä. Tästä on lampsinut hirvi perhe, ne kulkevat peräkkäin astuen edellä menevän jälkiin. Ihan kuin me ihmisetkin, minä kuljin edellä ja lapset tulivat perässä samoja jälkiä pitkin.

 

 Ruokintapaikalla käy kuhina näin pakkaskautena. Hirvien ja kauriiden lisäksi myös pikkulinnut ovat löytäneet paikalle. Olisikin mielenkiintoista jäädä istumaan pellon reunalle seuraamaan eläinten puuhia. Tällä kertaa meitä odotti mielenkiintoinen löytö, jättösarvet. Näitä ei kovinkaan usein tule metsässä vastaan.

 

 Meillä kaikilla on omat touhunsa mökillä. Minä puuhailen puutarhassa, miehen aika kuluu metsästyksen parissa, pikkumies viihtyy leikkipaikalla autojen kanssa ja tytär hoitelee keppareita. Toisinaan puuhaillaan yhdessä, mitä milloinkin.Vaikka ulkona on ollut kylmä, niin se ei ole ainakaan haitannut tyttäreni kepparileikkejä. Itse asiassa se on tarttunut minuunkin ompelun merkeissä ja ihan muutenkin, olenhan vanha heppatyttö. Ompelun lisäksi olen päässyt myös leikkeihin mukaan ratsastusopettajan roolissa.  Hauskaa, miten omat lapset leikkivät samoja leikkejä mitä itsekin lapsena on leikkinyt. Muistan vieläkin Sulka-nimisen kepparin, joka asui leikkimökissäni.

 

Nykyisin käymme tyttären kanssa joka kerta metsälenkillä mökillä ollessamme. Täällä äitikin kehtaa nousta kepparin selkään, kun ei ole muut näkemässä, Ja mikäs sen mukavampaa kuin maastolenkki lumisessa metsässä kepparin selässä.

 

Kylmyydestä huolimatta kevät on jo selvästi aistittavissa. Räystäille kasvavat puikot ovat niitä ensimmäisiä kevään merkkejä. Ja tuo auringon tuoma valo, voi miten olenkaan kaivannut sitä. Nyt ollaan jo voiton puolella vai mitä!

 

Mukavaa alkanutta maaliskuuta!

 

 

 

Mari Marjamäki

 

Arvonnan voittaja

Nyt on vihdoin ja viimein aika julistaa voittaja arvonnassani, joka päättyi viikko sitten. Arvontaan sai osallistua kertomalla kylvösuunnitelmistaan ja löytyykö sieltä jotain uutuuksia. Vastauksianne oli todella mielenkiintoista lukea. Itsellänikin on suunnitelmat vielä tekemättä, kuten monella muullakin vastaajalla. Kuvastoja sen sijaan oltiin luettu ahkerasti ja muutama oli tehnyt joka keväisen siemeninventaarion, kuten Between. Piparmintulla olikin hauska tapa jakaa pussukat kyllä, ei ja ehkä pinoihin, tätä ideaa taidankin itsekin kokeilla. Sen jälkeen onkin helppo suunnitella kylvöjä. Itse aloitan esikasvatuspuuhat vasta lomareissun jälkeen maaliskuussa, nyt mielessä on ollut muut asiat kuten Mamma A:llakin, jonka ajatukset ovat tiukasti opiskelujen merkeissä.

Viime keväänä en suuremmin mitään suunnitelmia tehnyt avomaan kylvöjen suhteen vaan toipilaana kävin heittämässä siemenet maahan ja toivoin parasta. Ja ihan hyvä siitä tulikin ilman paperille kirjattua suunnitelmaa. Ehkäpä parhain neuvo onkin Hilda Hessulla niille, jotka eivät tee suurempia suunnitelmia; mennään tunteen mukana. Tätä tunnetta yritän tosin välttää kaupan siemenhyllyjen edessä, siinä kohtaa täytyisi olla se suunnitelma, jota noudattaa. Joukossa oli myös innokkaita puutarhureita, joilla oli jo selvät suunnitelmat valmiina kuten Tiiulla, joka aikoo muun muassa kokeilla ensi kertaa kyssäkaalin kasvatusta. Kyssäkaali onkin minun suurta herkkua ja taitaa muutama siemenkin löytyä omien kasvatuskokeilujen jäljiltä. Kivipellon Sailalla onkin jo kaikki valmiina, suunnitelmat ja siemenetkin taitaa olla jo suurilta osin hankittu, minä sitten ihailen Sailan suunnitelmallisuutta, se näkyy myös hänen upeassa puutarhassaankin. Kati Kainulaisen kokeilut painottuvat erilaisiin tomaattilajikkeisiin ja Riitti kokeilee joka vuosi jotain uutta syötävää. Itsekin taidan kokeilla tänä vuonna erilaisten papujen kasvatusta, onhan papu vuoden vihannes.

Eniten kokeiluja tänä vuonna tekee Taru, jota jo jännittää miten hänelle käy suuren taimimäärän kanssa. Ihanaa innostusta ja siementen hamstrausta, joka kuuluu tähän "tautiin". Taru kysyikin, että olisiko mahdollista kierrättää/vaihtaa siemeniä ketjukirjeitse tai jotenkin muuten. Tätä asiaa olenkin itsekin usein miettinyt, kun olen katsellut siemenvarastoani. Ja itse asiassa juuri viime viikolla lähti ensimmäinen siemenketjukirje matkaan Kukkia ja koukeroita blogin Tuulikin toimesta. Nyt jännityksellä odotan kirjettä postilaatikkooni. Jääkin nähtäväksi, miten ketjukirje tulee toimimaan ja tuleeko sille mahdollisesti jatkoa. Saaristo puutarhalla on varsin mielenkiintoinen kesä edessä uuden kasvihuoneen kanssa. Kasvari mahdollistaa monen lämpöä vaativat kasvin kasvattamisen,  joten mielenkiinnolla seuraan mitä saariston kasvarissa kasvaa ensi kesänä. Ehkäpä mielenkiintoisin kasvatustapa on Annika Jokisella, joka kasvattaa parvekkeellaan vesiviljelyjärjestelmän avulla hyötykasveja. Tämä systeemi herätti mielenkiintoni, joten on ihan pakko tutustua aiheeseen paremmin ajan kanssa, jospa itsekin innostuisi kokeilemaan tätä mielenkiintoista systeemiä.

Kiitokset kaikille osallistujille ja kiitokset inspiroivista kommenteista, näitä oli mukava lukea. Mutta sitten asiaan. Tämän arvonnan voittaja on ...............................ja lapussa lukee...Saaristo puutarha. Onneksi olkoon! Lähetätkö sähköpostiosoitteesi niin saadaan paketti lähtemään.

 

 

Mukavaa alkanutta helmikuuta kaikille!

 

 

 

 

Mari Marjamäki