Puuhaa perennapenkissä

 

 

 

Viimeaikaiset vapaapäivät ovat kuluneet mökillä, missäs muuallakaan kuin puutarhahommissa. Tämän vuoden yksi tavoitteistani oli saada pöhöttynyt perennapenkki jälleen kuosiin. Kunnostus projektin aloitin jo kaksi vuotta sitten mutta motivaation puute hieman hidasti työ etenemistä. Oikeastaan työ oli niin suuritöinen, että lykkäsin sen aloittamista kerta toisensa jälkeen. Mutta tänä vuonna päätin saada sen vihdoinkin valmiiksi asti.

Yläpuolella on alkutilanne kahden vuoden takaa, jolloin päätin hieman laajentaa perennapenkkiäni. Asettelin multasäkit nurmikon päälle, jolloin se kuoli kesän aikana. Tämän jälkeen maa muokattiin jyrsimellä ja lisäksi kärräsin päälle uutta multaa

 

 

Tähän vaiheeseen se jäi taas vuodeksi (perennapenkkini on tuolla takana, joka rehottaa villisti rikkaruohoista), jolloin muut hommat painoivat päälle ja motivaation puute vaivasi pahasti. Toisaalta halusin aloittaa perennojen nostamisen vasta keväällä, jolloin se olisi helpompaa ja niille löytyisi tilaa väliaikaisesti kasvimaan laatikoista.

 

Tänä keväänä aloitin projektin jälleen kerran saadakseni sen vihdoin ja viimein päätökseen. Puolisolta sain synttärilahjaksi painekyllästetyt puut asennettuna puutarhaani. Ei ehkä kaikkein "romanttisin" lahja, mutta todellakin toivottu ja jotka tulen vielä vuosienkin jälkeen muistamaan.

Kuva on viime viikolta, jolloin oikeanpuolinen penkki on jo valmiina käännettynä ja muutama uusi taimikin istutettuna. Pienistä takaiskuista huolimatta päätin saada projektin valmiiksi hinnalla millä hyvänsä. Ensimmäisen päivän jälkeen selkä kipeytyi niin pahasti, että jouduin lopettamaan jo hyvissä ajoin ennen iltapalaa, seuraavana päivänä loppui lannoite, hätäpäissäni jatkoin lannoittamista herkkuperuna-lannoitteella, jonka löysin vajastani. En tiedä mitä perennat siitä tykkäävät, toivottavasti eivät sentään muutu perunoiksi. Kolmantena päivänä loppui aika, jolloin oli pakko palata välillä kotiinkin ja työelämään.



 

 Ja tällä viikolla homma jatkui parin välipäivän jälkeen ja sain vasemman puoleisenkin penkin valmiiksi. Kompostin vierestä löysin kaksi vanhaa vartettua siperianhernepuuta, jotka olen ostanut vuosia sitten syksyn alennusmyynneistä muutamalla eurolla. Kuin ihmeen kaupalla ne ovat selvinneet hengissä ,vaikka olin jättänyt ne purkkeihinsa nököttämään vuosiksi. Nyt ne vihdoinkin löysivät paikkansa perennapenkistäni ja toivon mukaan innostuvat vielä kasvamaan.

Suihkulähde allas vaatii vielä pientä puhdistusta ja kivien asettelua, myös kesäkukkien kylväminen aukkokohtiin jäi vielä tekemättä. Homma jatkuu vielä syksyllä, jolloin upotan multiin kymmenittäin sipuleita kevättä varten ja haaveissa olisi vielä köynnöskaari raudoitusverkosta polun alkupäähän...Sitten perennapenkkini olisi jälleen kuosissa, jota kehtaa myös vieraillekin näyttää. Nyt voinkin jatkaa taas puuhia kasvimaan puolella, jotka ovat mukavan leppoisia tämän urakan jälkeen.

 

Tiedätte varmasti sen tunteen, kun saa suuren projektin lopulta valmiiksi ja voi jäädä odottamaan sen puhkeamista lopulliseen loistoonsa.

Ihan huippu fiilis!

 

Mukavia puuhapäiviä!

 

 

 

 

Mari Marjamäki

 

 

 

Kierros luonnossa

Viileän kevään vuoksi puutarhastani ei löydy vielä paljoakaan kevään kukkijoita, toisaalta ei ole paljoa odotettavaakaan. Syksyllä istutetut sipulit sijoitin liian varjoisaan paikkaan ja pääsen ihastelemaan niiden kukintaan varmaankin vasta juhannuksena, ellen kyllästy odotteluun ja istuta kesäkukkia niiden päälle. Haaveissa suunnittelen etupihallemme kevätpuutarhaa, jossa toisiaan upeammat magnoliat ja kirsikat kukkivat kilpaa krookuksien kanssa. Sitä ennen tyydyn seuraamaan kevättä toisesta näkökulmasta, olen laajentanut keväisiä puutarhakierroksiani lähiympäristöön, joista olen ilokseni löytänyt ihania kevään kukkijoita, kuten leskenlehtiä, jotka kukkivat parhaimmillaan keltaisina merinä.

Vapaa päivisin karkaan mieluiten metsään pakoon työkiireitä. Metsässä mieli lepää ja ajatukset siintävät kauaksi pois arjesta. Tähän metsään hakeudun juuri keväisin sinivuokkojen vuoksi. Polun varrella vuokot kukkivat runsaina sinisen eri sävyissä.

Pikkumiehen päiväkodin pihalla ihastelin kultaisena hehkuvaa pensasta, onnenpensasta. Osuva nimi pensaalle, minut se ainakin teki onnelliseksi. 

Kotimatkan varrella kulkee lyhyt polku lehtoisen metsän halki. Kävelemme usein tämän kautta kotiin, sillä polulle astuessa tuntee olevansa kuin eri maailmassa, vaikka vieressä kulkeekin vilkas kulkuväylä. Lyhyestä metsäosuudesta huolimatta astun takaisin asfaltoidulle kävelytielle eri ihmisenä kuin metsään mentäessä, kuin aika olisi pysähtynyt ja tunsin eläväni täysin siinä hetkessä lintujen laulaessa korkealla puiden latvustoissa.

 





Eräänä päivänä tein pitkästä aikaan koiran kanssa maastossa lenkin, jossa arvelin löytäväni lisää kevään kukkijoita. Puron reunalta löysinkin rentukoita, jotka olivat aloittamassa keltaista kukintaansa.



Myös ruttojuuren kukat olivat avautumassa upean värisinä. On se sitten erikoinen kasvi erikoisine kukkineen ja lehtineen. Ei voisi uskoa, että tämän kukan juurelta kasvaa vielä jättiläismaisia lehtiä kuin viidakossa konsanaan. Muistelinkin, että viime vuonna tähän samaan aikaan tässä samassa paikassa kuuntelin satakielen laulua ja ihastelin tuomen kukintaa. Nyt tuomenlehdet ovat vasta puhkeamassa ja satakielikin pysyttelee vielä vaiti.

Ehkäpä ihanin kevään kukkijoista on kuitenkin valkovuokko. Valkoisena kukkivat metsät tuovat mieleen lapsuuden ja äidin, ehkäpä sen vuoksi hakeudun aina keväisin ihastelemaan niiden kukintaa. Muistelin lapsuudestani keväitä, jolloin valkovuokkojen kukinta myöhästyi, eikä metsästä löytynyt äitienpäiväksi niitä poimittavaksi. Myös äitienpäivä kahvit ollaan nautittu terassilla toppatakit päällä. Joten, onhan sitä ennekin ollut viileää näin keväisin.   

 

Tosin ei kuinkaan näin viileää, että toukokuussa voisi lumiukonkin tehdä. Haravointi puuhat  vaihtuivat lumiukon tekoon, kun lumisade yllätti kesken toukokuisen päivän.

Erikoinen kevät, joka jää varmasti jokaisen mieleen.

 

Ehkäpä seuraavassa postauksessa päästään jo puutarhahommien pariin. 

 

Toivotan aurinkoista ja lämmintä viikkoa!

 

 

 

 

Mari Marjamäki