Pavun vuosi

 

 

 Siemenlaatikon siivouksen yhteydessä ryhdyin suunnittelemaan tulevan kevään kylvösuunnitelmia  keittiöpuutarhan osalta. Suunnitelman pohjana on vuoroviljely -systeemi, joten jouduin hieman muistelemaan viime kesän kasvien järjestystä. Itseasiassa riittää, kun muistaa missä laatikossa kasvoi perunat, niin sen jälkeen muidenkin kasvien paikat ovat selvillä.

Kasvulaatikoita on yhteensä seitsemän, joista kolmessa kasvaa monivuotisia kasveja, joita ei siirrellä vuosittain. Marjapensaat ja mansikat saavat olla siis rauhassa laatikoissaan, yrttilaatikko sen sijaan saa vuosittain lisäystä yksivuotisista maustekasveista.

 

Vuonna 2016 salaatit kasvoivat ympyröissä.

Suunnitelma on vain suuntaa antava, todellinen kasvijärjestys tapahtuu istutushetkellä, tunteen mukaan. Lajikkeet ja kylvörivien muodot ovat vielä arvoitus, ne muodostuvat sitä mukaan, mitä pusseja siemenlaatikosta löytyy ja puutarhurin sen hetkisestä mielentilasta.

 

 

Yhden laatikon pyhitän ainoastaan pavuille, onhan se vuoden 2018 vihannes. Itse asiassa siitä se ajatus lähtikin, jospa kokeilisi jotain itselle uusia papulajikkeita. Viime vuonna pavun kasvatus ei onnistunut ollenkaan. En tiedä johtuiko se viileästä kesästä, myyrien seikkailusta papulaatikossa vai poissa olollaan loistaneesta tarhurista, vaiko kaikkien näiden summasta. Tästä huolimatta papu on vuoden 2018 vihannes myös puutarhassani.

 

Ylhäältä vasemmalta oikealle; Pensaspapu Borlotto lingua di fuoco nano, härkäpapu Karmazyn, salkopapu Neckargold, pensaspapu Ying Yang

Siemenlaatikosta ei löytynyt perinteisen pensaspavun lisäksi muita lajikkeita, joten edessä oli reissu kaupan siemenhyllylle. Löysin mielenkiintoisia lajikkeita, niinkin tavallisesta kasvista kuin papu. Makueroista en osaa vielä kertoa, mutta siementen ulkonäöissä on jo hämmästyttävän suuria eroja. Erityisesti minua kiinnostaa Yin Yang-pensaspavun siemenet, jotka ovat jo itsessään niin kauniita, etten malttaisi syödä niitä, saatikka laittaa niitä mullan alle.

Löysin myös mielenkiintoisen uutuuden, amppelipavun, jonka kasvatusta voisin kokeilla vaikkapa takapihan terassilla.  Tällä hetkellä metsästän vielä violetin väristä papua, eli pitää vielä poiketa siemenhyllyille. Papulaatikkoon kylvän lisäksi härkäpapua, joka on itseasiassa virna eikä papu. Eri sukuisuudesta huolimatta se kuuluu papulaatikkooni, nimi ja ulkomuoto ainakin muistuttavat sitä oikeaa papua.

 

 

 Kasvatan joka vuosi papua puutarhassani, koska sen kasvatus on helppoa ja se antaa paljon maistuvaa satoa. Senpä vuoksi onkin mielenkiintoista kokeilla joitain muitakin lajeja sen tavallisen pensaspavun rinnalle. Ehkäpä löydän joukosta hyvän papulajikkeen, jota kasvatan vielä seuraavinakin vuosina.  Muita kasvatuskokeiluja ei keittiöpuutarhan puolella sitten olekaan tänä vuonna. Seuravaksi ryhdyn piirtelemään kylvösuunnitelmaa kesäkukkien osalta, löytyihän niitäkin melkoinen määrä laatikostani. Jospa suunnitelma hieman estelisi siementen ostohimoa, sillä olen niin heikkona kesäkukkiin.

 

 

Mukavaa alkavaa viikkoa!

 

 

 

Mari Marjamäki

 

 

Talvi puutarhassa

 

 

Hiihtoloman viimeiset päivät vietimme yhdessä perheen kanssa mökillä. Mökin pihalle saavuttuamme astelin tuttuun tapaan heti kasvihuonetta tervehtimään. Päällisin puolin kaikki näytti olevan kunnossa, lasit ehjänä ja ovikin aukesi pienten lumitöiden jälkeen helposti.

 

Jouluisten kuvaus -sessioiden jäljiltä pöydällä lojui vielä havuja ja puoliksi palaneita kynttilöitä. Pöydän alta tein ihanan löydön, syksyn sipulipussien etiketit. Olin jo unohtanut mitä ihanuuksia olinkaan istuttanut maahan. Tämä löydös lisäsi entisestään kevään kaipuuta, en malttaisi enää odottaa. Miltähän kukkapenkkini näyttää muutaman kuukauden päästä, kuka työntää ensimmäisenä piipponsa mullan läpi ja ketä avaa ensimmäisen kukkansa, voih.

 

Pakkasesta huolimatta kasvihuoneessa tarkeni ihan mukavasti. Joten istahdin hetkeksi suunnittelemaan kasvihuoneen tulevaa sisustusta. Tänä vuonna kannan kaikki tuolit ja pöydät sieltä pois ja täytän sen jälleen kasveilla. Viime vuotinen välivuosi kasvihuone-kasvatuksesta teki tiukkaa, joten tänä vuonna kasvihuoneeni täyttyy jälleen kasveista nimensä mukaan.

 

 

 Suunnittelutuokion jälkeen kiersin tapani mukaan myös keittiötarhan puolella, jossa lumi peittää kasvulaatikot ja pensaat lähes kokonaan. Pienestä karviaispensaasta näkyykin vain oksanpäät. Piti kulkea varovasti laatikoiden välissä, ettei olisi vain kompastunut laatikon reunoihin

Unelias rauhallisuus on laskeutunut puutarhaani. Maa-artisokan varret könöttävät lumessa, jätin ne tahallani leikkaamatta, jotten unohtaisi keväällä niiden sijaintia. Keväällä siirrän ne  toisaalle, koska ne peittävät taakseen kukkapenkkini.

 Vaikka puutarha näyttää hiljaiselta, on täällä kuitenkin joku käynyt tarkistamassa tilanteen ennen minua. Lehtikaalin lehdet ovat kadonneet parempiin suihin. Itseasiassa olen tehnyt diilin pupujen kanssa, jätän niille joka syksy lehtikaalit syötäväksi, jotta ne jättäisivät omenapuut ja muut pensaat rauhaan.

 Siitä huolimatta joku oli mennyt verkkojen sisälle ja maistellut pensasmustikoita ja parturoinut omenapuun  alaoksat. Jäljistä päätellen  herkkupaikalta lähteminen oli aiheuttanut hieman ongelmia, mutta toivottavasti kaveri otti opikseen ja jättää puutarhani nyt rauhaan. 

 

 

 

Viereisellä pellollakin käy metsän vieraita ruokailemassa. Kimaltavasta hangesta löytyi mielenkiintoisia jälkiä. Tästä on lampsinut hirvi perhe, ne kulkevat peräkkäin astuen edellä menevän jälkiin. Ihan kuin me ihmisetkin, minä kuljin edellä ja lapset tulivat perässä samoja jälkiä pitkin.

 

 Ruokintapaikalla käy kuhina näin pakkaskautena. Hirvien ja kauriiden lisäksi myös pikkulinnut ovat löytäneet paikalle. Olisikin mielenkiintoista jäädä istumaan pellon reunalle seuraamaan eläinten puuhia. Tällä kertaa meitä odotti mielenkiintoinen löytö, jättösarvet. Näitä ei kovinkaan usein tule metsässä vastaan.

 

 Meillä kaikilla on omat touhunsa mökillä. Minä puuhailen puutarhassa, miehen aika kuluu metsästyksen parissa, pikkumies viihtyy leikkipaikalla autojen kanssa ja tytär hoitelee keppareita. Toisinaan puuhaillaan yhdessä, mitä milloinkin.Vaikka ulkona on ollut kylmä, niin se ei ole ainakaan haitannut tyttäreni kepparileikkejä. Itse asiassa se on tarttunut minuunkin ompelun merkeissä ja ihan muutenkin, olenhan vanha heppatyttö. Ompelun lisäksi olen päässyt myös leikkeihin mukaan ratsastusopettajan roolissa.  Hauskaa, miten omat lapset leikkivät samoja leikkejä mitä itsekin lapsena on leikkinyt. Muistan vieläkin Sulka-nimisen kepparin, joka asui leikkimökissäni.

 

Nykyisin käymme tyttären kanssa joka kerta metsälenkillä mökillä ollessamme. Täällä äitikin kehtaa nousta kepparin selkään, kun ei ole muut näkemässä, Ja mikäs sen mukavampaa kuin maastolenkki lumisessa metsässä kepparin selässä.

 

Kylmyydestä huolimatta kevät on jo selvästi aistittavissa. Räystäille kasvavat puikot ovat niitä ensimmäisiä kevään merkkejä. Ja tuo auringon tuoma valo, voi miten olenkaan kaivannut sitä. Nyt ollaan jo voiton puolella vai mitä!

 

Mukavaa alkanutta maaliskuuta!

 

 

 

Mari Marjamäki