tiistai 31. lokakuuta 2017

Talvi aikaan

Niin se ensilumi saapui myös minunkin puutarhaani tuoden hetkeksi talven tunnelmaa. Ilo ei ollut kovinkaan pitkäikäinen, koko viikonloppu sataa tihutti vettä ja sunnuntai aamu valkenikin jo melko synkkänä. Suunnitelmissa oli haravointi, sekä muuta pientä puuhaa puutarhan puolella, mutta sainkin hoidella pientä ihmis-taimeani, joka sairastui korvatulehdukseen. Joten olinkin melko tyytyväinen, että lumi peitti juuri täksi viikonlopuksi tekemättömät työt lumen alle piiloon.


Puutarhan puolelle oli kuitenkin pakko mennä tutkimaan, mitä lumen seasta löytyisi. Viimeiset puutarhani kukkaset muistuttavat menneestä kesästä. Siitä ei ole loppujen lopuksi paljoa aikaa, kun koko puutarha kukoisti parhaimmillaan ja nyt se oli peittynyt lumen alle. Sitkeimmät kasvit antavat vieläkin satoa, kuten palmu- ja lehtikaalit, niitä ei pakkanen ole vielä nujertanut.



Kierroksen aikana puutarhasta löytyi keskeneräisiä projekteja, työkaluja ja myyrien multakasoja. Olen hieman huolissani, miten juuri istuttamien kukkasipuleitteni käy. Onneksi lumesta löytyi lumikon tassun jäljet, se on pitänyt hiiret melko tehokkaasti pois nurkista, toivottavasti se häätää myös myyrätkin tiehensä.

Puutarha näyttää niin paljaalta, kun viimeisetkin lehdet ovat tippuneet maahan. Onneksi ensilumi ei ole pysyvää ja voin jatkaa puuhailua puutarhassa taas ensi kerralla, kun tulemme mökille. Niin ja haravoida vihdoin ja viimein ne vaahteran lehdet pois.


Lumesta oli kuitenkin otettava kaikki ilo irti, joten kävimme nopeasti pyöräyttämässä muutamat lumiveistokset puutarhaan, seuraavaa kertaa  kun ei tiedä, tuleekohan edes tänä vuonna. Viikonloppu sujui muuten melko leppoisasti, jotain puutarhaan liittyvää oli kuitenkin tehtävä, joten hoivasin mökin kuistilla talvetettavia pelargonejani. Nypin kellastuneita lehtiä ja leikkasin loputkin kukkanuput pois viemästä niiltä turhaa energiaa. Ensimmäisessä kuvassa olikin australian villipelargonin kukkia, pitkin hampain leikkasin ihanuudet maljakkoon. Ja sunnuntaina siirryttiinkin taas talviaikaan. Tosin kasvihuoneen herätyskelloa ei ole koskaan tarvinnut siirrellä, se näyttää aina kahta minuuttia yli puoli kahdeksan oli sitten kesä taikka talvi. Voih, kunpa voisikin pysäyttää ajan, pysäyttäisin sen ikuiseen kesään.
 
 
Mukavaa alkanutta viikkoa!
 
 
Mari Marjamäki
 

maanantai 23. lokakuuta 2017

Puutarhakausi jatkuu vielä

 
 
 Kausi jatkuu puutarhan puolella vielä jonkin aikaa. Kasvatuspuuhat vaihtuneet puutarhan siivoiluun ja valmistautumiseen talvea varten. Sunnuntai aamu valkeni kylmänä ja huurteisena. Kukkapenkistä löytyi kuuran kuorruttamia unikon siemenkotia. Kuin sokerikuorrutteisia karkkeja.

Talvi hiippailee hiljalleen puutarhaan, lammikkommekin oli saanut jo jääpeitteen päälleen. Samalla tuli ikuistettua ensimmäiset maahan leijailleet lumihiutaleet.
 

 
Väistämättä tulee pohdittua, minkälainen talvi on tällä kertaa tulossa. "Pihlaja ei kahta kanna" kuuluu sanonta, sen tulkitseminen onkin jo eriasia. Huomasin kuitenkin, että pihlajien sato on ollut paikoin runsas, mutta linnut eivät ole niitä syöneet. Ennustaako tämä nyt lämmintä talvea, tiedä häntä.
 
 
Pakkasesta ja kylmyydestä  huolimatta maa-artisokkien satokausi on vasta aluillaan. Varovaisesti nostin muutaman varren ylös ja saaliiksi tuli hurja määrä pulskeita sokkia. Nyt etsiskelen erilaisia reseptejä niiden valmistamiseksi.
 

 
Perennapenkki on siivottu viimeisistä kukkijoista, multiin sujahti vielä muutama pussillinen sipuleita kevättä odottamaan. "Hyvästi kesä, ensi vuonna taas nähdään", kuiskaan viimeisille kukille, jotka kippaan kottikärryistä kompostiin.


Mökkimatkan varrella on uskomattoman kaunis koski, jonka kuohuntaa on pakko pysähtyä aina keväisin ja syksyisin ihailemaan. Uskomatonta, kuinka nopeasti aika onkaan mennyt. Tuntuu kuin hetki sitten kävin täällä ihailemassa hiirenkorvia koivuissa ja nyt ne jo tippuvat keltaisina maahan.
  
Onneksi puutarhakausi jatkuu vielä jonkin aikaa, en ole vielä valmistautunut henkisesti sulkeutumaan sisälle.  Sitä ennen edessä on vielä haravointi urakka. Jätän sen aina viimeiseksi. Se odottaakin mökillä ensi kerralla, sekä moni muu puuha puutarhan puolella.
Kausi jatkukoon!
 
Mukavaa alkanutta viikkoa!
 
 
Mari Marjamäki
 
 

maanantai 16. lokakuuta 2017

Sipuli huumaa

Upea viikonloppu mahdollisti puuhailun puutarhassa vaikka onnistuuhan se toki vesisateellakin, mutta onhan tuolla auringolla melkoinen vaikutus niin sisäisesti kuin ulkoisestikin.
 
Melkoinen urakka odotti minua mökillä, yli kahden sadan sipulin istutus oli edessä, mutta onneksi olin varautunut puuhaan henkisesti. Tänä vuonna taisi todellakin hieman mopo karata käsistä noiden sipuleiden kanssa. Ehkäpä syyllinen löytyy paikasta, jossa työskentelen.

 
 Pääsin hyllyttämään myymälämme mahtavan sipulivalikoiman ja samalla silmissä vilahteli keväiset kukkameret. Olo oli kuin jouluna, kun avasin sipulilaatikoita, jotka sisälsivät toinen toistaan upeampia sipuleita. Yritä siinä nyt hillitä itseään.
 
Valinta ei ollut helppo, mutta pidin selkeän linja värivalinnoissa, valkoista, vaaleanpunaista ja lilaa. 
 
Tänä vuonna selvästi yksi suosikeistani ovat laukat, niitä hamstrasin useita lajikkeita. Niiden sipulit olivatkin aikas veikeän näköisiä.
 

 
Nyt olisi sipuli-lotto laitettu vetämään, tulos nähdään sitten keväällä, elleivät myyrät käy herkuttelemassa. Toivottavasti ei käy kuten  oransseille gladioluksille, jotka olivatkin pinkkejä. Itse asiassa tämä virhe ei häirinnyt sitten yhtään, päin vastoin.
 
 
Ensi kerralla meitä odottaakin vaahteran vanhuksen lehdet, jotka ovat muodostaneet jo melkoisen lehtipatjan mökin pihalle.
 
 
Aurinkoista alkanutta viikkoa!
 
 
 
Mari Marjamäki