Porin piha-ja puutarhamessuilla

Kylmästä keväästä huolimatta Porin Karhuhallissa järjestettäville piha-ja puutarhamessuille oli löytänyt kiitettävästi puutarhasta kiinnostunutta väkeä, jonne itsekin pääsin jälleen kiertelemään. Nämä olivatkin ainoat tämän  kevään puutarha messut, joille kiireiltäni ehdin, joten olin todella toiveikas messujen suhteen, onkohan messut viime vuoden toisinto, koenko yllätyksiä ja löydänkö etsimiäni taimia. Tule mukaan kierrokselle! 

 



Messujen kukkaloistosta vastasi  Kodin Terra ja Hankkija näyttävillä osastoillaan. Tykästyin kovasti tähän sini-keltaiseen kukkaryhmään, jossa oli narsisseja, helmililjoja, akilejoja ja hortensioita.

Myös tämä toinenkin kukkaryhmä oli näyttävän näköinen. Haeskelin messuilta erilaisia reunakivi-vaihtoehtoja ja tässä olisi yksi hyvä ehdokas.

Perinteiseen tapaan messuilta löytyi vihannesten ja yrttien taimia.  Yrttipöydästä löysin ananassalvian, jonka huumaava tuoksu sai minut kaivamaan lompakkoa. Tomaattien ja kurkkujen taimia en uskaltanut vielä ostaa, vaikka tarjolla olisi ollut erikoisempia lajeja.

Näytillä oli myös suuria juhlatelttoja kalusteineen, joita voi vuokrata kesän suuriin juhliin.Olisiko hiukan makeeta järjestää seuraavat juhlat hieman suuremmalle porukalle tällaisessa hulppean kokoisessa teltassa aurinkoisena kesäpäivänä. No, viimeistään sitten muutaman vuoden päästä, kun esikoinen pääsee ripiltä.

Magnolia-rullakon edessä polvet meinasivat notkahtaa, pitkän tuoksuttelu ja huokailu hetken päätteeksi päätin jatkaa matkaa ja unohtaa moiset ihanuudet vielä täksi vuodeksi.

Perennataimistojakin näkyi muutamia varustettuina mitä ihanimmilla perennoilla. Veikeitä mehitähtiä oli vaikka minkälaisia, kuitenkaan kylmät ilmat eivät vielä houkuttaneet ostamaan perennoja.

Huittisten ammatti-ja yrittäjäopiston pöydällä oli myynnissä oppilaiden tekemiä upeita kukkakoruja. Tällainen koru olisi todella näyttävä kesän juhlissa. Tutkin hieman tarkemmin sidontatekniikkaa ja löysin korun takaa kaksipuoleista ihoteippiä, jonka ansiosta korun voi kiinnittää ihoon taikka vaatteeseen. Taidan kokeilla korun valmistamista myöhemmin kesällä oman puutarhan kukista.

Samaisessa pöydässä vierähti tovi jutellessa tutun opettajan kanssa ja lopuksi sain koulun esitteitä mukaan kotiin luettavaksi ja pohdittavaksi, mikäli vielä rohkenisin aloittaa kauan haaveilemani floristin opinnot. Kierros jatkui eteenpäin ja yllätyksekseni löysin messuilta Suomen Pelargoniyhdistyksen osaston ja siinä samalla sitten  liityin yhdistyksen jäseneksi, ihan vain kannatuksen vuoksi (eihän minulta löydy kuin vasta kymmenkunta erilaista lajiketta). Oli mukavaa vaihtaa ajatuksia yhdistyksen perustaja jäsenten kanssa ja saada samalla tietoa pelargonioiden lajikkeista. Pöydän valikoima oli mieletön, vasta-alkajana en osannut valita joukosta sitä erikoisinta lajia, vaan ihastuin ruusun tuoksuiseen pelargoniaan (Attar of Rose). Viereisen osaston pöytä notkui myös ihanista pelargoneista. Rinkin puutarhalla oli mahtava valikoima erilaisia pelargoneja ja löysin kuin löysinkin etsimäni tähtipelargonin Fire Works Pinkin. Viime kesäinen tähtipelargoni ei yrityksistäni huolimatta selvinnyt talvetuksesta eikä siemenkylvötkään tuottaneet tulosta, joten tämä oli iloinen löytö.

Paula Ritanen-Närhen pitämää luentoa en ehtinyt kuunnella, myös Harri Syrjäsen grillikoulukin meni ohitse. Mutta messut olivat jälleen mukavat vaikka siellä oli jonkin verran samoja vanhoja juttuja ja konsepti pysynyt samana, kuten edellisenä vuotenakin. Mutta toisaalta löysin sieltä jälleen jotain uutta ja yllättävää. Kotiin viemisinä sain sen mitä tulin hakemaan ja vielä vähän muutakin sen lisäksi. Kun vetää riman tarpeeksi alas ja mielen avoimeksi, pääsee todella helposti tunnelmaan messujen pienuudesta huolimatta.


Riemukasta Vappua!


Mari Marjamäki


 

Päätös

Pääsiäinen mennä sujahti nopeasti ohitse töiden merkeissä. Koristeet jäivät laittamatta, juhla-ateria valmistamatta ja pashakin jäi tekemättä. Tänä vuonna lapset onnekseni pitivät huolta pääsiäisperinteistä virpomalla, kasvattamalla rairuohoa ja askartelemalla kortteja. Itselle jäi huoleksi ainoastaan piilottaa pääsiäismunia lasten etsittäväksi. Tänä vuonna järjestimme yhdessä naapuruston kesken munien piilotuksen pihallemme. Munia olikin melkoinen määrä piilotettavaksi ja onneksi laskimme tarkkaan niiden määrän, sillä piilopaikat unohtuivat nopeasti ja me aikuisetkin jouduimme lopuksi myös etsimään puuttuvia munia.

Kelloköynnös

Viimeaikaiset ilmat ovat olleet todella kylmiä, kevään eteneminen on pysähtynyt totaalisesti ja aamuisin saattaa olla luminen maa tai muuten vain pakkasta jokunen aste. Toisaalta olen helpottunut, ettei pihahommiin ole vielä päässyt, sillä pitkät työvuorot ja flunssa ovat vieneet viimeisetkin energiat eikä työpäivän jälkeen ole tullut mieleenkään lähteä pihalle hommiin. Joten puutarhahommia tehdään vielä tiukasti sisätiloissa esikasvatettuja taimia hoivaillen, se riittääkin tällä hetkellä puutarhan kaipuuseen.

 

 

Pelargoneja

Esikasvatettuja taimia onkin tänä vuonna hillitymmin, vaikka työpöytämme muistuttaa jo melkoista viidakkoa. Isoimmat taimet vaativat jos jonkinlaisia tukikeppejä, kelloköynnökset kiipeilevät sälekaihtimissa ja keijunliljat kurottelevat jo puolen metrin korkeudessa. Toukokuussa teenkin viimeiset esikasvatukset kurkuille, maisseille sekä kurpitsoille sitten nämäkin puuhat alkavat olla sanan mukaisesti purkissa.

Revonhäntiä

Viikonloppuna elättelin hieman toivoa perunoiden istutuksen suhteen, mutta maa oli vielä niin jäinen, että sekin homma jäi vielä tuonnemmaksi. Noh, eipä niillä nyt vielä mikään kiire ole, saavat rauhassa kasvattaa ituja eteisen ikkunalla. Tavoitteena olisi kuitenkin saada ne maahan perinteisesti vappuna. Muistin virkistykseksi lueskelin viimevuotista postaustani perunan istuttamisesta ja vappunahan ne olen istuttanut maahan. Ja tänä vuonna viisaampana pidän harsoa juhannukseen saakka, ettei halla pääse puraisemaan versoja.

Pihahommien sijaan kävimme kokeilemassa norssien lippoamista Merikarvianjoessa. Kalojen nouseminen joessa menee muutamassa päivässä ohitse ja nyt olimme hieman etuajassa, suuret parvet tulevat vasta iltahämyssä. Siitä huolimatta kokeilimme lippoamista ja saimme yhden pikkuisen norssin. Oikeassa paikassa ja oikeaan aikaan norsseja saattaa lipota satoja jopa tuhansia kiloja päivässä. Kotiin viemisinä saimme paikallisilta kalastajilta pussillisen norsseja paistettavaksi. Mielenkiintoinen perinne, joka valitettavasti on hiipumassa vähitellen, senpä vuoksi näitä on mukava vaalia ja opettaa omille lapsille.

 

Kuva viime kesältä

Palattuamme mökille tein raskaan päätöksen kasvihuoneen suhteen tältä vuodelta. En kasvata kasvarissa mitään, en tomaattia, en kurkkua, en mitään...nyyh, koska puolisoni kanssa emme vietä kumpikaan kesälomaa tänä vuonna, joten mökillä olo jää varmasti minimiin ja kasvien hoitokin olisi vähäistä. Joten päätinkin muuttaa kasvarini tänä vuonna kesähuoneeksi. Suunnittelin laittavani sinne sängyn päikkäreitä varten ja pikkuisen työpöydän läppärille, jossa voin kirjoitella postauksia. Kokeillaan nyt tällaista, ehkä ensi vuonna taas jotain muuta. Suunnitelmista poiketen kylvin kuitenkin muutaman tomaatin siemenen, ihan vain varmuuden vuoksi, heh.

Leskenlehdet kukkivat

Tänä vuonna hyötytarha muuttaa kotimme terassille ruukkuihin ja mökin kasvilaatikoissa kasvaa puolestaan jotain helppoa ja vaatimatonta, toivottavasti luontoäitikin auttaisi tässä asiassa ja antaisi sadetta ja aurinkoa sopivissa suhteissa. Sen näkee sitten, kunhan tämä kevätkin tästä lähtisi ensin käyntiin.

Mukavaa alkavaa viikkoa!

 

 

 

 

 

Mari Marjamäki

 

Kevättä etsimässä

 

Kiireisen työviikon jälkeen lähdimme mökille rentoutumaan ilman mitään suurempia suunnitelmia pihatöiden suhteen. Levollisen yön jälkeen mieli ja ruumis tuntuivat palautuvan

nopeasti ensimmäisestä työviikosta ja puutarhatyöt houkuttelivat kiusallisesti auringon lämmittäessä keväistä aamua. Pian huomasin hakevani kottikärryjä ja muita työkaluja vajasta ja suuntaavani kohti sotkuisia kasvilavoja. Vaikka maa oli vielä jäässä, pääsin kuitenkin puutarhatöiden makuun. Olinkin jo unohtanut kuinka rentouttavaa pihalla puuhastelu olikaan, raskas työviikko unohtui nopeasti ja ajatukset lensivät taas pitkälle haaveiden kautta kesään. Puuhastelun lomassa ehdin tutkia ensimmäisiä kevään merkkejä puutarhastani ja pienen etsiskelyn jälkeen niitäkin alkoi löytymään. Viikon aikana hennot sinivuokon nuput olivat nousseet rohkeasti ylös lehtien seasta ja avautuivat yksitellen tervehtimään, voih tätä onnea. 

 

Krookus

 Keskeneräisestä perennapenkistäkin nousee kevään kukkijoita, joiden olemassa oloa en edes muistanut, olen istuttanut ne vuosia sitten joten tällainen yllätys todellakin ilahduttaa.

 

Ruohosipuli

Aloittelin varovasti kasvilaatikoiden siistimisen viime kesäisistä kasveista ja sielläkin oli jo nähtävissä uutta kasvua.

 

 

Raparperikin kurkisteli varovasti lehtien alta, ei mene kauaa, kun voi leipoa ensimmäisen raparperipiirakan.

 

 

 

Puutarhakierroksen lopuksi kävin vielä ihailemassa leikattua kuusiaitaamme. Lähes kymmenen vuoden jälkeen aitamme on saavuttanut halutun pituutensa ja alkaa näyttämään jo ihan oikealta aidalta.  Samaa ei voi sanoa omenapuustani. Suunnittelin kasvattavani mallipuun, mutta esikoisen syntymän jälkeen unohdin pari leikkauskertaa, taivutuksetkin jäivät tekemättä ja tyhmyyksissäni lyhensin vielä päälatvaa. Nyt puu näyttää eriskummalliselta ja joka vuosi pyörin sen ympärillä sakset kädessä arpoen minkä oksan leikkaisin. Noh, tänä vuonna arpa osui useasti ja taisin leikata ehkäpä liikakin.



 

 Kotonakin olen yrittänyt etsiä kukkapenkeistä keväisiä merkkejä, mutta ainoatakaan piippoa ei ole vielä ilmestynyt. Sisällä sen sijaan olen ilakoinut kasvun ihmeestä ja päässyt jo sadon korjuun makuun. Kokeilin ruokakaupan hernekeitto herneiden kasvattamista krassien tapaan pelkässä vedessä ja hyvin näyttävät kasvavan näinkin. Tästä olen leikannut jo useasti niin salaattiin kuin leivänkin päälle makeaa versoa. Kasvusto alkaa olemaan jo niin pitkää, että kaipaavat tukea tai alas leikkausta.

Murattiorvokki

 Sunnuntai päivä kuluikin Turussa tyttären voimistelukilpailujen parissa. Paluumatkalla piipahdimme nopeasti Viherlassilassa. Paikka pursui mitä ihanimpia kasveja ja nopeasti kahmin käsiini muutaman ihanuuden. Niistä yksi oli suloinen murattiorvokki, joka muistuttaa erehdyttävästi villiä metsäorvokkia. Olisin viihtynyt kauemminkin myymälässä, mutta autossa odotti väsyneet voimistelijat, joten oli aika jatkaa kotimatkaa.

 

 

 Iloista Pääsiäistä!


 

 

Mari Marjamäki



Siemenvillitys

 Näin keväisin tulee kahmittua erilaisia siemenpusseja lähes jokaiselta kauppareissuilta. En vain osaa kävellä siementelineiden ohitse pysähtymättä ja tutkia kauppojen valikoimia. Ja usein miten mukaan lähtee pussi jos toinenkin, vaikka jo viime vuonna lupasin käyttää kaikki vanhat siemenet, ennen uusien ostamista.



 No, se lupaus on jo rikottu kauan sitten, siemenlaatikko pullistelee äärimmillään, vaikka poistin sieltä pelkät kesäkukat toiseen laatikkoon. Ehkäpä pitäisi harkita isoa arkkua, jonne siemenpussit mahtuisivat järjestykseen.
 

 
Siemenpussien lisäksi löytyy omia siemenkeräilyjä niin laatikosta kuin jääkaapista kylmäkäsittelystä. Mietinkin mihin ihmeeseen joudunkaan näiden siemenien kanssa, varastoa löytyy useaksi vuodeksi ellei loppuelämäkseni. Perennan vaihto-tapahtumien lisäksi voisi järjestää siemenpussien vaihtoa, itse olisin valmis antamaan siemenpusseja ja saamaan vastineeksi jotain muita lajikkeita, näin säästyisi rahaa ja tilaa, eikä siemenetkään ehtisi vanhentumaan.

 

Nyt siemenhulluus on iskenyt jo keittiönkin puolelle, innostuin kokeilemaan siemennäkkärin valmistamista kotikeittiössä ja voi kuinka hyvää siitä tulikaan. Näkkäri on niin koukuttavaa, että olen kokeillut erilaisia versioita siitä. Mielestäni tämä kanamunaton ohje on ehdottomasti paras. Mikäli joku innostuu kokeilemaan, tässä on resepti.

 

Siemennäkkäri

1 dl seesaminsiemeniä

2 dl auringonkukansiemeniä

1/2 dl chiasiemeniä

1 dl kaurahiutaleita

3/4 tl suolaa

2 dl kylmää vettä

 

1/2 dl öljyä

1/2 dl perunajauhoja

 

 

Mittaa kulhoon siemenet, suola ja vesi.

Annan niiden turvota 20 min,

jonka jälkeen sekoita joukkoon öljy ja perunajauhot.

Levitä seos pellille leivinpaperin päälle

nuolijan avulla ohueksi levyksi.

Paista uunissa 175 asteessa 20-25 min.

Leikkaa heti uunista otettuasi.

 

Näkkäri on äärettömän nopea tehdä ja resepti on helposti muunneltavissa oman mieltymyksen mukaan. Joukkoon voi laittaa valmiita siemenensekoituksia, kuivattuja hedelmiä tai pähkinöitä. Ensi kerralla aion kokeilla hedelmäistä versiota.
 

 

Nyt kun viimeinenkin palanen näkkäriä on syötynä, on aika siirtyä puuhastelemaan siemenkasvatuksen parissa, odotettavissa on jotain uutta vanhojen tuttujen lisäksi. Multiin menee perinteisesti tomaattia, samettikukkaa, chiliä ja ihan uutena tuttavuutena tuntokasvia.

Mukavaa alkanutta viikkoa!

 

 

 

Mari Marjamäki

 

 

Lippuarvonnan voittaja

 

Arvonta suoritettu ja lipun Kevätmessuille voitti Outi-M.

Onnittelut ja mukavaa messuilua Outille, toivottavasti löydät kivoja ideoita kasvihuoneista ja laitureista!

Lähetätkö Outi kommenttikenttään sähköpostiosoitteesi, niin saadaan lippu nopeasti perille.

 

Ja mukavia messuiluja muillekin, toivottavasti perinteiseen tapaan saadaan lukea ihania messuraportteja muiden blogeista!

 

 

 

 

 

Mari Marjamäki