sunnuntai 20. toukokuuta 2018

Leikkaus-kierroksella

 
*Blogiyhteistyö Hong Kong Suomi
 

Kevään lämpöaalto herätti puutarhan pikavauhdilla eloon. En ole millään pysynyt sen tahdissa mukana, joka päivä putkahtelee uusia ihania kevään merkkejä ihmeteltäväksi, puhumattakaan puutarhassa tehtävistä puuhista. Yritän parhaani mukaan tehdä ne kiireisimmät puuhat alta pois, ennen kuin on liian myöhäistä. Yksi niistä on leikkaaminen.
 
Leikkausten kanssa meinasi tulla hoppu, auringon lämpö oli herättänyt pensaiden silmut jo lähes lehtiasteelle. Aloitin leikkausurakan marjapensaista, näistä oli mukava aloittaa, sillä halusin säästää piikkisimmän leikkauksen viimeisimmäksi. Leikkaan vuosittain marjapensaista vanhimmat ja lyijykynää ohuemmat oksat pois, jättäen n. 20-30 tervettä oksaa. Näin vältyn alas leikkaukselta ja pensaat tuottavat paljon marjoja.
Omenapuun leikkauksessa meinaa mennä joka kerta sormi suuhun. Pyörein puun ympärillä hetken aikaa ennen kuin uskalsin aloittaa leikkaamisen. Samalla yritin muistella leikkauksen perussääntöjä, joita kerrattiin ViherMestarin kursseilla. Yksi niistä on pääoksien hahmottaminen ja niille tilaa antaminen leikkaamalla. Tämän ohjeen avulla leikkaussuunnitelman laatiminen onnistuu helposti. Siitä huolimatta, omenapuun leikkauksessa aikaa tuhraantuu enemmänkin miettimiseen saatikka leikkaamiseen. Toisaalta leikkausprojekti on päättymätön, leikkaamista pitää suunnitella jopa vuosia eteenpäin.
 
Leikkaus-kierroksen päätepisteenä oli ränsistynyt ruusupensas. Sen kanssa ei onneksi tarvinnut tehdä suurempiä leikkaussuunnitelmia, kunhan antoi mennä vain. Ruusupensaan alasleikkaus tosin tuotti lisäpuuhia, sillä kalkkikivistä koottu aita oli osin kaatunut ja penkki tarvitsi vielä kitkentää ja uutta multaakin. Ne saivat odottaa seuraavaan mökkireissuun.

Leikkauskierroksellani kokeilin nyt ensi kertaa Gardenan puutarhasaksia, jotka löytyivät Hong Kong puutarhamyymälän valikoimista. Valitsin käyttööni setin jossa on kohtalaisen kokoiset raivaussakset ja pienemmät sekatöörit. Täytyy myöntää, että setti oli todella näppärä. Raivaussaksilla sain leikattua helposti paksujakin omenapuun oksia ja pienillä saksilla napsein oksia paikoista, joihin isoilla saksilla olisi ollut vaikea päästä. Nämä sekatöörit päätyivät kitkentä-ämpäriini säilytykseen, jolloin ne ovat aina mukana muiden välineiden kanssa puutarhakierroksilla. Ostopäätöstä helpotti pitkä takuuaika, 25 vuoden takuu kuulosti todella vaikuttavalta, toivon mukaan sakset ovat vielä silloinkin ahkerassa käytössä.


Hong Kongissa on laaja valikoima muitakin Gardenan puutarhasaksia. Saksia löytyy jokaiseen lähtöön, raivaussaksia, pensassaksia, ruohosaksia, sekatöörejä, kaikkea mitä nyt puutarhassa voikaan tarvita. Gardenan tuotteet vaikuttavat laadukkailta, hyvin sunnitelluilta, eikä hintakaan tunnu kovinkaan korkealta. Vaadin työvälineiltä laatua, niiden on kestettävä raakaa työntekoa. Mikään ei ole raivostuttavampaa kuin kesken projektin rikkoontunut työkalu. Ensi tuntuman jälkeen tiesin, että nämä tulevat olemaan vuosia työkavereina puutarhassani.
 

 
Gardenan tuoteperheestä löytyy myös muitakin puutarhavälineitä. Itse olen tykästynyt tähän kombi-sarjaan, jonka työvälineet voi liittää helposti vaihtovarteen. Sarjasta löytyy kaikenlaisia työvälineitä puutarhaan haravoista haroihin. Näppärä keksinnön ansiosta, välineiden säilyttäminen ei vie suurta tilaa varastosta.
Varastosta puheenollen, sekin kaipaisi kipeästi kevätsiivousta, mutta se saa nyt odottaa sadekelejä, jolloin pihalla puuhaaminen ei tunnut niin houkuttelevalta. Nyt kun leikkausurakka on ohitse voinkin suunnata muihin puuhiin. Kasvimaa odottaa jo kylväjää ja kasvihuonekin pitäisi laittaa kuntoon asukkaita varten. Tuntuu, että tehtävälista vain kasvaa kasvamistaan. Liian kuumat päivät tosin hidastivat hieman tahtia, joten piti keksiä välissä jotain leppoisia puuhia, kuten pelargonien ruukusta. Tässäkin olen hieman myöhässä, sillä osa pelakuista oli jo ehtinyt kasvattaa ihania kukkia.

 
 Nyt malttamattomana odotan  jo seuraavaa mökkireissua, jolloin, pääsen tosi toimiin hyötytarhan puolella.
Tämä on kyllä ihmisen parasta aikaa!



Aurinkoisia toukokuun päiviä sinulle!


 
 
*Kaupallinen yhteistyö Hong Kong Suomi
 
 
 
Mari Marjamäki




maanantai 7. toukokuuta 2018

Pyörähdys Porin messuilla

 Pari viikkoa sitten pyörähdin Porin messuilla, jotka koostuivat puutarhasta ja rakentamisesta. Halli oli täynnä erilaisia osastoja makeisista traktoreihin ja kaikkea siltä väliltä.  En ehtinyt tutustumaan messuohjelmaan etukäteen, joten lähdin kiertelemään messuhallia avoimin mielin, näin ollen luvassa oli mukavia yllätyksiä. Tervetuloa mukaan nopealle messukierrokselle!
 
 
Messut painottuivat selvästi rakentamiseen ja sisustamiseen, joten jouduin jopa hieman haeskelemaan itseäni kiinnostavia osastoja. Sisustuskorttelissa sen sijaan riitti katseltavaa, johon sisustussuunnittelijat olivat somistaneet erilaisia tiloja kylpyhuoneista olohuoneisiin.
 
 Joukossa oli myös yksi puutarhasuunnittelija, jonka huonetta jäin ihastelemaan jokisikin aikaa. Puutarhahuoneesta löytyi mielenkiintoisia kasveja, kuten nurkassa seisova persikkapuu, joka oli juuri avaamassa ihastuttavia vaaleanpunaisia kukkiaan.
 Messut tarjosivat jonkin verran uusia tuttavuuksia ja olihan joukossa jotain tuttuakin. Lapsia kiinnosti kovasti s-ryhmän robotti, joka osasi puhua ja liikkua myös kukkasipulien ympärillä näytti olevan tuttuun tapaan kuhinaa.
Itseäni kiinnosti pienet osastot joissa yrittäjät myivät oman puutarhansa tuotantoa. Näistä kojuista ostin erikoisempia yrttejä, joita ei tavallisesti näe isoissa puutarhamyymälöissä. Kuolemattomuuden yrtti kuulosti niin mielenkiintoiselta ja helpolta kasvattaa, joten olihan sitä pakko kokeilla, jospa se toimisi tai antaisi edes muutaman lisävuoden. Tarjolla oli myös mitä erikoisempia minttuja. Itse tykästyin mandariiniminttuun, jonka lehtiä hankaamalla syntyi oikeasti mandariinia muistuttava tuoksu. Myös punertava villibasilika näytti ihanalta uutuudelta, joka oli ihan pakko saada.
Ehkäpä kiinnostavin pöytä löytyi pelargoniyhdistykseltä, josta löytyi mitä erikoisempia pelargoneja. Tällä osastolla olisin voinut viettää loppu päivän jutellessa Aulin kanssa pelargoneista. Jännä juttu, miten "mitään sanomattoman" näköinen villipelargoni tuntuu paljon mielenkiintoisemmalta kuin tavallinen näyttävästi kukkiva kotipelargoni. Tältä osastolta haalein omaan kokoelmaani Aulin omia pistokas ja siemenlisättyjä pelargoneja. Uusia tuttavuuksia kaikki, jotka lähtivät uuteen kotiin, Pelargonium papilionaceum, suurilehtisin pelargoni, josta voi kasvaa 1,5-2 metriä korkea pensas, Pelargonium radens,  hurmasi tuoksullaan, sekä vaaleanpunaisilla  kukillaan sekä kaikkien kotipelargonien äti Pelargonium Zonale.
 
Tuliaisten lisäksi sain häneltä hyviä kasvatus-vinkkejä pelargonien suhteen, joita löytyy myös Neiti Pelekuun Facebook-sivuilta.  Aulilla on myös oma lahja/sisustuskauppa Porissa, jossa on myynnissä myös näitä erikoisempia pelargoni-lajikkeita. Luulen, että palaan häneen putiikkiinsa uudelleen vielä lähiaikoina. Mikäli ensi kesänä suunnitelmissa on Porin asuntomessut taikka Jazzit, kannattaa samalla poiketa Aulin liikkeessä tutustumassa ihaniin pelargoneihin tai jutustelemassa pelargoneista, hän tietää niistä varmasti kaiken.
 
Messut tarjosivat paljon nähtävää, onneksi joukossa oli muutama osasto ylitse muiden, joista löytyi myös kotiin vietävääkin. Reilun tunnin jälkeen poistuin messuhallista kassit täynnä tuliaisia ja mielessä muutama uusi ideakin, voiko enempää siis toivoa.
 
 
Aurinkoista alkanutta viikkoa!
 
 
 
Mari Marjamäki
 
 
 


sunnuntai 29. huhtikuuta 2018

Ihanat orvokit


*blogiyhteistyö Hong Kong Suomi 
 
  Voisi sanoa, että orvokki on kevään pelastaja. Mikään muu kesäkukka ei vielä pärjää ulkona kylminä pakkasöinä orvokin lailla. Se menestyy niin valossa kuin varjossakin, eikä se ole moksiskaan jos kohdalle osuu rankkasade. Uskollisesti se nostaa vartensa ylös vaikka puutarhuri olisi unohtanut sen kastelun päiviksi. Se tyytyy vähään hoitoon, silloin tällöin kuihtuneiden kukkien poisto virittää sen muodostamaan lisää nuppuja tarhurin iloksi. Sekä loppukesällä alas leikattuna se saattaa  innostua kukkimaan uudelleen. Ja syksyn tullen, se taitaa olla niitä viimeisiä kukkijoita, jotka ilahduttavat sitkeydellään. Voiko täydellisempää kukkaa ollakkaan?

Orvokit ovat niitä kevään ensimmäisiä kukkia, joiden kanssa päästään fiilistelemään alkavaa puutarhakautta. Miten onkaan ihanaa päästä taas istutuspuuhiin pitkän talven jälkeen. Mikään ei lyö vertoja sille, että voi ulkona sutata mullan kanssa ihan rauhassa, eikä haittaa vaikka maahan tippuisi multakokkare jos toinenkin. Tätä ollaan niin odotettu!
 

Tällä hetkellä orvokkikauppa käy kiivaana puutarhamyymälöissä, joten niiden valikoimakin on siis parhaimmillaan. Minäkään en malta olla hankkimatta näitä kevään ihanuuksia, joten suuntaan askeleeni Honkkarin myymälään, josta hankin tuttuun tapaan kevään ensimmäiset orvokkini. Hong Kongin orvokkivalikoima kattava, sieltä löytyy varmasti jokaiseen makuun orvokkia. Värejä on paljon; sinistä, lilaa, valkoista, keltaista sekä niiden sekoituksia. Tässä kohtaa ajatukseni katkeaa, enkä osaa päättää mitä väriä valitsisin, haluaisin ne kaikki.

Hong Kongin orvokkien viljelystä vastaa Kälviäläinen Järvelän puutarha, joka toimittaa kaikkiin Honkkareihin kotimaista orvokkia. Kotimaisuus on minulle yhtä tärkeä kriteeri yhtälailla kasvien kohdalla kuin ruuankin suhteen. Myös laatu on yksi tärkeimmistä valintaa vaikuttavista tekijöistä, se tosin täyttyy näiden orvokkien kohdalla kiistatta.
 
 Ilman orvokkeja pihani olisi melko väritön. Senpä vuoksi istutan niitä runsaasti ovenpieleen ilahduttamaan sen ohitse kulkijoita. Onkin ihanaa palata takaisin kotiin, kun ensimmäisenä vastassa ovat iloiset orvokit. Samalla ohi kulkiessani tulee hoidettua päivän kukkaterapia, vähän nyppimistä, kastelua ja ihastelua. Tämähän on vasta alkua, onneksi!
 Vaikka orvokki-huuma on varsin nopeastikin ohimenevää, haluan nauttia näistä ihanista kevään lapsukaisista nyt täysin rinnoin. Kevääni on nyt pelastettu!
 
Oletko sinä jo hankkinut kevään ensimmäiset orvokit?
 
*kaupallinen yhteistyö Hong Kong Suomi
 

 
Mukavaa alkavaa viikkoa!
 
 
 
Mari Marjamäki

  
 

perjantai 20. huhtikuuta 2018

Perunan idätystä

*blogiyhteistyö Hong Kong Suomi
 

 Perunalaatikoiden luona on ollut vilskettä heti niiden saavuttua Hong Kongin puutarhamyymälöihin. Itsekin kävin heti nappaamassa oman pussukkani ensimmäisten joukossa. Tässä kohtaa minun ei tarvitse pohtia ja pyöritellä eri lajikevaihtoehtoja mielessäni, vaan valitsin hyväksi ja herkulliseksi todetun lajikkeen vuosien kokemuksella, eli siiklin. Siiklin lisäksi valikoimissa oli suosittua Timo- sekä herkulliseksi kehuttua Annabelle-perunaa. Tässäkin kohtaa kannattaa satsata hyvään siemeneen, mikäli mielii saada hyvää ja runsasta satoa ilman tauteja. Hong Kongin siemenperunat ovat HZPC Kantaperunan tuottamia kotimaisia sertifioituja perunoita, joiden laatu on moitteetonta.
Perunat ovat niitä ensimmäisiä hyötykasveja, jotka saapuvat myymälöihin lumen peittäessä vielä maan. Kollegani kysyikin, että mihin ihmeeseen asiakkaat niitä ostavat maan ollessa vielä jäässä, joten valaisin hieman asiaa. Eli tässä kohtaa kannattaa olla ajoissa liikkeellä, mikäli haluaa saada aikaista satoa. Ja sen vuoksi perunat kannattaa idättää ja laittaa mahdollisimman ajoissa maahan. Itse pyrin saamaan perunat maahan vapuksi, edellyttää toki että maa on sulanut. Perunaa idätetään viileässä 10-15 asteessa, jolloin idätysaika on noin kuukausi. Huoneenlämmössä idätys on huomattavasti nopeampaa, siihen kuluu noin pari viikkoa. Eli siemenperunani pitäisivät olla juuri sopivasti istutuskunnossa vapuksi.
Tärkeintä idätyksessä on valo ja sitä pitää olla runsaasti. Tärkeää on myös huolehtia, että paikka olisi kohtalaisen kuiva.  Mikäli valoa ei ole tarpeeksi, kasvattaa peruna pitkiä valkoisia ituja, joita yleensä löytyy tähän aikaa kosteassa jääkaapissa olevista ruokaperunoista. Nämä pitkät ja hentoiset idut napsahtavat todella helposti rikki istuttaessa. Täydellisesti idätetyistä perunoissa kasvaa pieniä vihreitä lehtiä ja siihen pyritään.
Oma idätyslaatikkoni somistaa olohuonettamme telkkarin vieressä, (toivottavasti ei tule yllätysvieraita) jossa ne saavat parhaiten valoa. Paikka ei ole ihan käytännöllisin, sillä toisinaan löydän lattialta  perunoita pikkumiehen leikkien jäljiltä :) Jos aikoo istuttaa perunat vasta touko-kesäkuun vaihteessa idätystä ei tarvita, mutta siemenperunat saattavat olla lopussa siihen aikaan myymälöistä. Joten nyt kannattaa suunnata perunakaupoille, jos ensi kesän suunnitelmissa on perunamaa.
 Perunan kasvatus on helppoa, siihen ei tarvita suuria peltoja taikka kasvimaita. Sen kasvatus onnistuu terassilla, isossa ruukussa tai vaikkapa ämpärissä. Siihenkin on keksitty näppärä kaksiosainen ämpärisysteemi, PotatoPot, joita löytyy myös Honkkarin valikoimista. PotatoPotin avulla perunan kasvattaminen sekä sadonkorjuu on äärimmäisen helppoa. Istuttamisen jälkeen noin kahdeksan viikon kuluttua voit aloittaa sadonkorjuu, eli nostat vain sisemmän ruukun pois kerätäksesi perunat ja sitten perunaruukku takaisin kasvamaan, helppoa. Lisää PotatoPotista voit lukea Honkkarin sivuilta, täältä.
PotatoPot
Ylimääräiset siemenperunat laitan yleensä ämpäreihin kasvamaan terassillemme. Niiden hoitaminen käy kesäkukkien rinnalla vaivatta. Ja onhan se sadonkorjuu aika sitten jännää, ihan näin aikuisestakin. Koskaan ei tiedä mitä ämpäristä löytyy. Tänä vuonna taidan kokeilla tätä mielenkiintoista PotatoPottia, sillä valmistajan lupaama sadon määrä houkuttelee testaamaan.

Kuva viime kesältä ensimmäisen sadonkorjuun aikaan

  Olen innokas perunan viljelijä. Raivaan sille joka vuosi kasvutilaa mökkimme pienestä hyötytarhastani, sen elinoloista en tingi. Ehkäpä innostukseni kumpuaa lapsuudesta Mummulassa vietetystä ajasta. Mummuni oli intohimoinen perunan viljelijä ja usein seurasinkin Mummua perunamaalle leikkimään. Ensimmäiseen omaan pieneen kasvimaahani kylvin perunaa  ja siitä lähtien se on pysynyt vakiokasvina puutarhassani.
Mökkimme tyhjä heinäpelto houkuttelee laajentamaan perunan viljelyä, mutta taidan jättää haaveen toistaiseksi odottamaan ja tyydyn hoitamaan pikkuista hyötytarhaani.


*kaupallinen yhteistyö Hong Kong Suomi
 
 
 
Mukavaa alkanutta viikonloppua!
 
 
 

 Mari Marjamäki


maanantai 16. huhtikuuta 2018

Terassilla

 
Viikonlopun suunnitelmat muuttuivat harmillisesti viimemetreillä ja Helsingin puutarhamessujen sijaan kökötinkin kotona. Harmistus oli suuri, mutta päätin täyttää viikonloppuni siitä huolimatta puutarhailulla. Olihan edessä vapaa viikonloppu ja sää ennustuskin lupasi aurinkoisia päiviä, joten mitä sitä suotta harmittelemaan.
 
 
Perjantaina olin hakenut kauan odottamani siemenketjukirjeen postista, joka olikin itseasiassa jo laatikon muodossa. Säästin jännityksen lauantai aamuun ja olinkin jo melko täpinöissäni, kun vihdoin ja viimein sain avata aarrelaatikon. Yllätys oli melkoinen, levitin pöydälle kaikki kymmenen kirjettä, jotka sisälsivät toinen toistaan ihanampia siemeniä. Minusta oli ihanaa lukea muiden jättämiä tervehdyksiä, jotka tekivät sisällöstä henkilökohtaisemman. Päätös oli erittäin vaikea, mutta lopulta keräsin kokoon kukkien siemeniä, jotka kylvän suureksi ryhmäksi lammen rantaan. Samalla siivosin oman siemenlaatikkoni ja laitoin kiertoon siemeniä, joiden ajattelin tuovan iloa vielä muillekin.
 
Päivän edetessä aurinko houkutteli minut pihalle siivoamaan terassia talven jäljiltä. Muutaman tunnin aherruksen jälkeen terassi oli kokenut muodonmuutoksen pikku miehen avustuksella ja saimme nauttia ensimmäiset terassikahvit jätskien kera. Itse asiassa juutuin sohvalle istuskelemaan pidemmäksi aikaa ja lukemaan kirjastosta raahattuja kirjoja pikku miehen hävittyä omiin leikkeihinsä. Eikä harmituksesta ollut enää tietoakaan, oikeastaan kotoilu-päivä tuntuikin juuri täydelliseltä.

 
Samalla tuli ladattua tablettiin Klingelin uusi ilmainen e-kirja, Puutarhan ja Parvekkeen hyötykasvit ja trendit. Vaikka olenkin perinteisen painetun kirjan ystävä, niin täytyy myöntää, että tabletista oli oikeastaan ihan mukava selailla kirjaa. Nyt kirja kulkee kätevästi tabletin mukana reissuilla. Kirjasta löytyi paljon hyödyllisiä neuvoja ja vinkkejä kauniiden kuvien kera. Sivustolta löytyy myös hyötykasvikalenteri ja paljon muuta mielenkiintoista luettavaa. Voinkin hyvin samaistua kirjan kirjoittajan Birgit Schattlingin mietteeseen " puutarhanhoito tekee onnelliseksi, vapauttaa stressistä ja tuo mielenrauhaa". Luulen, että tulen palaamaan kirjaan useamman kerran kesän aikana. Kirjaan pääset tästä.
 

Vaikka viikonlopun suhteen oli toisenlaiset odotukset, niin eihän tämä aika kuitenkaan hukkaan mennyt. Oikeastaan sain paljon aikaiseksi ja pääsinkin jonkinlaiseen messufiilikseen lukemalla muiden ihania messupostauksia Helsingistä takapihamme terassilta.
 
 
 * blogiyhteistyö Klingel
 
 
Mukavaa alkanutta viikkoa!
 
 
 
Mari Marjamäki



keskiviikko 11. huhtikuuta 2018

Ensiaskeleet

 
* blogiyhteistyö Hong Kong Suomi
 
Viime päivien sateet sulattivat sitkeimmätkin lumikinokset pihasta ja nyt tekisi tosissaan mieli vetää kumpparit jalkaan ja ruveta tositoimiin puutarhan puolella. Pitää kuitenkin vielä vetää käsijarrusta ja pidätellä, toki pihalla voi ja pitää joitain puuhia tehdä roudasta huolimatta. Sisällä sen sijaan valmistelut ovat alkaneet esikasvatuksen merkeissä ja ensimmäiset tomaatin taimet kurkistavat jo mullan alta. Edessä on jälleen uusi kevät ja uusi alku. Erityiseksi tämän kevään tuo uusi blogiyhteistyö Hong Kong Suomen kanssa. Kevään edetessä luvassa on siis ajankohtaisia postauksia niin kotipuutarhurien kuin Hong Kongin puutarhamyymälöidenkin näkökulmasta. Näin ollen suuntaan ensimmäiset askeleeni yhteistyön merkeissä  Hong Kongin puutarhamyymälän kevätkukkasipuli-hyllyille, tervetuloa mukaan!
 
 
 
Nyt kun vihdoinkin olen päässyt eroon siemenhylly-addiktiosta ja pystyn kävelemään niiden ohitse pysähtymättä, on ilmestynyt seuraava hamstrauksen kohde, kevätsipulit. Hong Kongin sipuli ja juurakko-hyllyt veivät jalat alta. Uudistuneeseen valikoimaan on todella paneuduttu ajatuksella, uusia lajikkeita, upeita värejä ja joukossa muutama erikoisuuskin.  
 Hyötytarhurina minua erityisesti ilahduttaa erikoisempien hyötykasvien juurakot. Näiden kohdalla alkoivat ajatukset lentämään jo sadonkorjuussa, miltähän valkoiset mansikat maistuvat entäpä makea Red Champagne -raparperi, nimi ainakin kuulostaa ihanalta.
Duchesse de Nemorous, Bowl of Beaty, Sarah Bernhart
 Jostain syystä puutarhastani puuttuvat kokonaan pionit. Olen kuvitellut niiden olevan hyvin vaateliaita paikan suhteen, joten olen hylännyt ajatuksen niiden istuttamisesta saviseen puutarhaani tyystin. Mutta jostain syystä nähdessäni nämä ihanuudet, olen valmis kaivamaan niille vaikka metri tolkulla uutta penkkiä.
Iris germanica Batik, Hosta White Feather, Hemerocallis Entrapment, Hemerocallis Celebration of Angels
 Myös tutuista perennoista löytyi mahtavia erikoisuuksia. Erityisesti silmiini osui valkolehtinen kuunlilja. Vihreän eri sävyisiä ja raidallisia lajikkeita löytyy omastakin pihasta, mutta valkoista en ole ennen nähnyt. Myös päiväliljan kohdalla piti tarkistaa etiketistä nimi tunnistamista varten.  Taidan sittenkin kaivaa ne oranssin väriset päiväliljat toisaalle ja vaihtaa tilalle lempiväriäni pinkkiä.


Gloriosa Rothschildiana, Ranunculus Pears, Zantedeschia Saigon, Canna City of Portland
 
Ilokseni valikoimista löytyi erikoisempiakin lajikkeita, kuten keijunliljaa, jota viime vuonna metsästin kaikkialta ja lopulta löysin sitä vain nettikaupasta. Tänä vuonna kasvatan sitä ehdottomasti uudestaan. Myöskään pinkin väriset kalla ja kanna eivät säästyneet huokailuiltani, miten ne onnistuvatkin jalostamaan jotain näin täydellistä.
 
Lilium Anastase, Dahlia Creme de Cassis, Dahlia Take Off, Lilium Cogoleto

Dahlioita valitessa kuluu tovi jos toinenkin, varaa siis hyvin aikaa ja varaudu siihen ettet tule pysymään suunnitelmissasi. Valikoiman värimaailma on lähellä omaani, valkoista lilaa ja vaaleanpunaista, valinnan piti olla siis käytännössä helppo tai niinhän sitä luulisi. Myös liljavalikoima on kokenut uudistuksen, perinteisten liljojen tilalle on tullut uusia ihania lajikkeita. Ja  löytyipä niitä himoittuja puuliljojakin.
 Parsaan ihastuin viime vuonna ensikertaa toden teolla, kun sain paikalliselta parsanviljelijältä maistiaisia. Innostuin siitä niinkin paljon, että hankin jopa valmiiksi viime syksynä parsan siemeniä omia viljelysuunnitelmiani varten. Siemenestä kasvattaminen satoon saakka kestää kuitenkin kolmisen vuotta, joten haaveet ovat hieman haalenneet talven aikana.  Ilahduin suunnattomasti kun löysin vihreän sekä valkoisen parsan juurakoita Honkkarin valikoimista ja suunnitelmat saivat jälleen siivet selkäänsä. Ja eihän sitä punaista shampanjaakaan voinut vastustaa. Tämän makean raparperin istutan isoon ruukkuun terassille, sillä kotipihastani puuttuu tämä puutarhan peruskasvi tyystin.
 
Tältä reissulta ei tarvinnut tyhjin käsin kotiin palata. Kassista löytyy uusia ihanuuksia, jotka pääsevät jo tulevana viikonloppuna multiin. Tästä se kevät alkaa!
Kannattaa olla ajoissa liikkeellä näiden ihanuuksien suhteen, sillä osa laareista oli jo tyhjinä. Ja minä kun luulin olevani liian aikaisessa!
 
 * kaupallinen yhteistyö Hong Kong Suomi
 
 
 
Aurinkoisia kevätpäiviä!

 
 
Mari Marjamäki
 
 

maanantai 2. huhtikuuta 2018

Reissussa

 

Reilu viikko sitten palasimme takaisin kotiin Rukalta. Lapin matkasta on muodostunut jo lähes perinne meidän perheessä. Perinne on oikeastaan alkanut jo lapsuudessani, jolloin vanhempani tutustuttivat minut lapsena Lapin upeisiin tuntureihin.

 
Vaikka nämä maisemat on jo useasti nähty, niin joka kerta ne saavat minut huokailemaan pelkästä ihastuksesta.  Voisin nousta aamulla ylös tunturiin jäädäkseni sinne koko päiväksi ihailemaan ja laskeutua takaisin alas ilta-auringon kanssa ennen pimeää.
 
 

 

Ensi kertaa elämässäni ihastelin auringonlaskua tunturin päältä. Ihan uskomattoman upean näköistä, kun kultainen pallo piiloutui kaukaisuuksissa olevien tunturien taakse värjäten taivaan oranssin keltaiseksi. Samaan aikaan tunturin toisella puolella taivas muuttui vaaleanpunaiseksi ja pimeys laskeutui pehmein askelin kylään.


 

Päätin mennä seuraavana päivänä aikaisemmin tunturin laelle seuraamaan auringonlaskua, mutta harmikseni lumipilvet peittivät taivaan taakseen, enkä nähnyt moista näkyä enää matkamme aikana.


Huikeista maisemista huolimatta lapset tarvitsevat muutakin ajanvietettä. Majapaikkamme viereen oli rakennettu lapsille oma leikkialue, jossa saattoi viettää aikaa myös ilman suksia. Pikkumies ei houkutteluista huolimatta halunnut vielä kokeilla laskettelusuksia, joten piti keksiä jotain muuta. Onneksi alueelta löytyi uusi tubing-rata, jossa viiletimme laskun jos toisenkin päivän aikana. Renkaalla laskeminen oli myös muiden aikuistenkin mielestä hauskaa puuhaa, sillä parhaillaan liukuhihna-hissi täyttyi lasku toisensa jälkeen nauravista lapsista ja vanhemmista.

 Ihastuimme jälleen Lapin upeaan luontoon, joten kotimatkan aikana päätimme palata näihin maisemiin jo ensi kesänä. Haluamme nähdä miltä tunturit näyttävät kesällä, ilman valkoista paksua peittoa.

 
Kotiin päästyäni ja purettuani suurimmat tavaramäärät, valmistauduin seuraavan päivän reissuun Tampereen Ahlmanille, jossa odotti vihermestarikoulutuksen päätöspäivä. Tiesin, että päivästä tulisi mielenkiintoinen, jo pelkästään paikka oli tutustumisen arvoinen. Eikä päivästä puuttunut yllätyksiä, saimme maistaa pakuriteetä, joka on valmistettu koivun pahkasta sekä grillattuja sirkkoja. Ihan mielenkiintoiset maistajaiset, sirkkojen kohdalla meinasi pala nousta kurkkuun, mutta piti pistää silmät kiinni, ettei nähnyt mitä lautasella makasi.
 
Päivän aikana koulun oppilaat opastivat meitä kulkemaan Ahlmanin tilalla järjestettyihin rastipaikkoihin. Alun perin tilaisuus piti järjestää ulkona, keväisessä auringonpaiseessa, mutta talvi taisi yllättää järjestäjät. Minun ryhmäni opas innostui esittelemään tarkemmin tiloja ja kertomaan jänniä tarinoita paikasta. Kuten kummituksesta joka kummitteli koulun päärakennuksessa. Tarinan kuultuani, olin varma että yläkerran ikkunasta joku seurasi puuhiamme. Luulen että tämäkin paikka tulee olemaan kesälomakohteemme ensi kesänä. Täällä on varmasti paljon mielenkiintoista nähtävää kesällä. Myös koulutus tarjonta alkoi kummasti kiinnostamaan kuljettuamme floristiluokan ohitse, jossa valmistui upeita asetelmia.

 
Pääsiäisen ajan vietimme pitkästä aikaa mökillä. Mitään suurempia puutarhahommia ei voi vielä tehdä paksun lumikerroksen vuoksi. Onneksi lumi ei kuitenkaan estä haaveilua, niinpä aloinkin jo suunnittelemaan uusia istutuksia lammen rannalle ja vedin karkeita mitta-arvioita hangen päälle.
 
 Nyt kun lomareissut ovat takana, voinkin aloittaa vihdoin ja viimein esikasvatuspuuhat.
Tätä hetkeä olen niin odottanut! Nyt multasäkit, purkit ja siemenet esille, täältä tullaan kevät! 
 
Mukavaa alkanutta huhtikuuta!
 
 
 
 
Mari Marjamäki