sunnuntai 28. helmikuuta 2016

Lomalta paluu

Hiihtämässä

Loma on sujunut vauhdikkaasti. Ollaan retkeilty, hiihdetty, pulkkailtu, mökkeilty, riehuttu (Hop Lopissa, pyydän anteeksi kanssaihmisiltä, jotka saivat väistellä palloja ja autoja).  Kuitenkin haaveilemani pitkät yöunet jäivät vain haaveiksi, sillä nuorimmalle on tulossa hampaita ja sen vuoksi yöt ovat olleet levottomia.

Tästä se lähtee.


No, ollaan sitä jotain saatu kylvettyäkin. Laitoin pelargonian sekä orvokin siemenet multaan. Olin ihan fiiliksissä, kun vihdoin sain avata multapussin ja sutata siinä sormeni. Toisaalta olen innoissani myös siitä, etten ole koskaan ennen kasvattanut pelargonioita siemenestä. Jännää odotella, milloin ensimmäiset taimet nostavat päitään  mullan alta. Innostuin vielä hankkimaan kelloköynnöksenkin siemeniä, joten hommaa riittää vielä.

Tällaisia orvokkeja on kylvetty.

Mieleenpainuvin hetki lomalla oli kuitenkin metsäretki perheen kanssa. Se on meidän perheen laatuaikaa, kun yhdessä tutkitaan luontoa ja sen ihmeitä. Se ei vaadi kuin aikaa ja paketillisen makkaraa. Helppoa ja edullista ja voittaa HopLopit mennen tullen!
Upein hetki, oli kun saimme kohdata hirviemän kahden vasansa kanssa. Jonkin aikaa tuijottelimme toisiamme, kunnes hirvet siirtyivät syvemmälle metsään.  Ilman metsästämieheni vainua, tämäkin kohtaaminen näiden mahtavien metsän eläinten kanssa olisi jäänyt kokematta. Sillä hän tuntee metsän kuin omat taskunsa. Hän tietää minne hirvet tulevat talvilaitumille, taikka mistä kulkee peurojen polku pellolle. Hän tietää, mihin puihin teeret laskeutuvat taikka missä voi kuunnella niiden soidinta. Hän tietää, mistä löytyy parhaimmat puolukkapaikat tai milloin lakkasoille kannattaa rämpiä. Hän tietää, missä kasvaa tämän vuoden joulukuusi taikka mehevimmät karpalot.  Hän tietää syrjäisen metsälammen, jossa voi seurata joutsenparin elämää taikka majavan puuhia. Hän on kasvanut ja hengittänyt metsän syleilyssä koko ikänsä.  Ja toivomme, että lapsemmekin saisi kokea niin.


Mitä olisi retki ilman makkaraa?


Minä puolestani näytän lapsille luonnon ihmeitä omassa puutarhassani. Näytän miten kasvit kasvavat ja miten niitä hoidetaan, jotta niistä saataisiin satoa. Ja aina lasten halutessa, otan heidät puutarhatöihin mukaan. Jospa joskus myöhemmin heillekin iskisi innostus puutarhaan. Niin se on minuunkin iskenyt, äidinmaidon kautta!

Pulkkamäessä auringon laskiessa.

Huomenna arki jatkuu kellon soidessa 6:30.  Mukavaa alkavaa viikkoa!



maanantai 22. helmikuuta 2016

Lomailua

 
 
Tällä viikolla vietämme talvilomaa. Luvassa on toimintaa lasten ehdoilla, hiihtoa, pulkkamäkeä, leivontaa, Hop Loppia... siis kaikkea tätä löytyi esikoisemme toivelistalta. Toisin sanoen, otamme rennosti ja nautimme rauhallisista aamuista.  Kuitenkin täytyy järjestää jotain toimintaa lapsille, muuten tämän talon seinät kaatuvat päällemme!

 
Eilen kävin paikallisesta Terrasta hakemassa pelargonioiden siemeniä, joiden kylväminen oli myös tyttäreni toivelistassa.  Mieleni teki myös ostaa jotain keväistä ja raikasta kotiin. Niinpä loihdin keväisen asetelman viirivehkasta, hortensiasta sekä esikosta. 
 

 
Asetelmasta tuli keväisen raikas ja esikon suloinen tuoksu antaa siihen vielä loppusilauksen. Hintaa näille kasveille tuli vain 5 € yhteensä. Täytyy sanoa, että ovat hintansa väärtti. Pienellä rahallakin voi saada ison ilon.
 
Mukavaa alkanutta hiihtolomaa!

torstai 18. helmikuuta 2016

Hiljaiseloa

Alla vaahterapuun.
Blogin puolella on ollut viime viikkoina hiljaisempaa influenssan vuoksi. Täällä podetaan jo kolmatta viikkoa tätä tautia, mutta voiton puolella ollaan jo.  Yleensä pikkumiehen ollessa päiväunilla olen treenailut kotona, mutta nyt olen joutunut ottamaan rauhallisesti. Joten kävin kirjastosta lainaamassa kassillisen puutarhalehtiä ja onnekseni siellä oli runsaasti puutarhakirjoja myynnissä. Niiden parissa olenkin viettänyt aikaani.  Kirjoista olenkin imenyt uusia ideoita omaan puutarhaani. Siitä sainkin idean että, tänä vuonna kokeilen omenapuun varttamista.

Mökillämme on tällä hetkellä ainoastaan yksi omenapuu. Pari vuotta sitten syksyllä unohdin laittaa verkot puiden ympärille, joten rusakot tuhosivat toisen omenapuun kokonaan. Kolmas puu oli koulusta saatu omenapuu, jonka olin itse varttanut. Se jaksoi sinnitellä lähes kymmenen vuotta, mutta viime keväänä se ei enää jaksanut avata lehtiään. Voih, sitä puuta tuli ikävä, koska sillä oli tunnearvoa ja se oli elävä muisto kouluajoista.

Osmankäämit jään vankeina

Helpoin tapa olisi ostaa uudet puut tilalle, mutta kun haluan tehdä nämä hommat vaikeimman kautta.  Minusta on mukavaa tehdä pieniä kokeita omassa puutarhassa, onnistui tai ei. Ainakin niitä on mukava seurata ja ottaa oppia. Tosin ruohonleikkaajani ilmoitti ettei halua enää yhtään puuta kierrettäväksi. Joten täytyi keksiä jokin keino.
Äitini kertoi että isoisäni oli myös innokas kotipuutarhuri.  Hänen ylpeyden aiheensa puutarhassaan oli omenapuut, jotka hän oli itse kasvattanut siemenestä alkaen. No, tuohon minulla ei sentään riitä kärsivällisyys. Joten, nyt virkistän muistiani ja tutkin mitä kaikkea pitää huomioida varttamisessa ja sitten kun päästään hommiin, niin tulen kertomaan siitä sitten lisää täällä blogin puolella.

perjantai 12. helmikuuta 2016

Vihanneskrassia


Olen malttamattomana odotellut kevään tuloa. Odotan eritysesti sitä hetkeä, kun saan avata multapussin ja sutata sormeni siinä mustaksi. Odotan, että saan korkata uudet siemenpussit ja istuttaa ne muutamat tarkoin valitut siemenet ruukkuun. Odotan, että saan eräänä päivänä ihastella uutta hennon vihreää taimea, joka kurottaa ensi kertaa lehtiään kohti valoa. Odotan...



Mietin hetken aikaa, että mikä lääke tähän ODOTUKSEEN voisi auttaa, mitä tähän aikaa vuodesta voisin kasvatella. Kunnes mieleeni tulivat ne muistot talvipäivistä Mummulassani. Mummulla oli tapana kasvattaa vihanneskrassia talouspaperin päällä lautasella keittiössään. Sen kasvamista oli tästä Pikku-Puutarhurista mukava seurata, koska se kasvoi niin nopeasti. Muutamassa päivässä se oli valmista syötäväksi, vaikka se ei silloin oikein maistunut hyvälle.

Tähän odotukseen kaivoin varastostamme itujen kasvatuslaatikon, hommasin pari pussia krassia  ja pistin siemenet kasvamaan.

 








Vihanneskrassin kasvatus on todella helppoa ja nopeaa, kuten kuvistakin näkyy. Olen kuvannut kasvatuslaatikon kahdeksan päivän ajalta. Kasvun voi melkein omin silmin nähdä. Krassia voi kasvattaa tällaisessa laatikossa tai lautasella talouspaperin päällä, kuten mummullani oli tapana. Ainut asia mikä pitää muistaa on kastelu. Siemenet eivät saa kuivua. Ja lähes viikon kuluttua voi napsia leivälle tai salaattiin kirpeän raikasta krassia.
Kuten kuvistakin näkyy, että kylvö oli hieman epätasainen, joten siemenet itivät hieman eriaikaisesti, mutta se ei makua haitannut.
Täytyy myöntää, että tämä kasvatusprojekti auttoi hieman kevään odotukseen, vaikka en saanutkaan vielä sormiani mustiksi. Mutta taidanpa kasvattaa vielä toisenkin pussin krassia tähän odotukseen.
 
 
 

lauantai 6. helmikuuta 2016

Uusia siemenkokeiluja

Olen viime päivät tutkinut ahkerasti siemenkuvastoja. Niistä ei kuitenkaan löydy ihan kaikkea, suuresta valikoimasta huolimatta. Katselin tuossa keittiön pöydällä olevaa hedelmäkulhoamme sillä silmällä, ja sain ajatuksen kokeilla avokadon kasvatusta. Niitä siemeniä ei löytynyt kuvastoista, joten otin tämän siemenen koekäyttööni suurella mielenkiinnolla. Tämän jälkeen kaupan hedelmä puoli näytti varsin mielenkiintoiselta. Katselin valikoimaa ainoastaan kasvatusmielessä. Onnistuisikohan mangon tai granaattiomenan kasvatus?

Kerran kokeilin tyttäreni kanssa appelsiinin kasvatusta. Siemen iti hyvin ja siitä kasvoikin n.10 sentin mittainen taimi.  Mutta siihen se kasvu sitten loppuikin. Appelsiinipuu näytti kaksi kuukautta muuttumattomalta, kasvu näytti pysähtyneen. En muista tarkalleen mitä sille loppujen lopuksi kävi, mutta viimeinen matka johti kompostiin. Se siitä kokeilusta.

No, tällä kertaa kokeilussa on siis avokado, joka on jo onnellisesti mullassa kaverin kanssa. Pienen googlauksen jälkeen löysin kasvatusvinkkejä avokadolle. Melko helpolta kaverilta tämä kuulostaa, ei vaadi mitään erikoiskohtelua.  Katsotaan miten käy, jaksanko odottaa niiden kasvua? Siitä sitten myöhemmin lisää.

maanantai 1. helmikuuta 2016

Helmikuussa

Helmikuussa


Puutarhassa

  • suojaa nuoret havut, jotta ne eivät kuivuisi kevätauringossa
  • leikkaa havupuita, niiden leikkaus voidaan aloittaa suojasäällä
  • levitä kalkkia lumen päälle
  • jatka lintujen talviruokintaa, lintulaudan vierailijoita on sitten mukava seurailla
  • pudota raskas lumi pois hentojen oksien päältä, jotta ne eivät vahingoittuisi lumen painosta
  • ota lumi pois myös kasvihuoneen katolta ja seinien vierestä, jottei lumi painaisi niitä rikki
  • tee jäälyhtyjä, ne ovat kauniita pimeässä, eikä maksa mitään
  • lähde laskiaisena mäkeen lasten kanssa tai ulkoilemaan, sen jälkeen maistuu hernekeitto ja laskiaispullat
Tulppaaneja jäädytettynä maitopurkkiin


Sisällä

  • huolla viherkasveja, pyyhi lehdet pölystä, lisää uutta multaa vanhan päälle tai vaihda kokonaan uudet mullat
  • ota pistokkaita viherkasveista, juurruta vesilasissa
  • kylvä krassin tai itujen siemeniä, ne kasvavat nopeasti syötäväksi
  • tilaa siemenkuvastoja, nyt on vielä aikaa lueskella ja tehdä suunnitelmia kevääksi
  • tee puutarhasuunnitelma, voit säästää rahaa kasvattamalla itse omat perennat pihaasi, eikä tule haalittua kaikenlaista hetken mielijohteesta
  • osta tulppaaneja, ne antavat väriä talven pimeyteen
  • aloita esikasvatus, esim. orvokki tarvitsee pitkän esikasvatusajan
  • ystävänpäivää vietetään 14. helmikuuta, muista ystävääsi kortilla tai kukilla
Muista ystäviäsi kukilla

Keittiössä

  • Runebergin päivää vietetään 5. helmikuuta, keitä kahvit ja nauti herkullisia Runebergin torttuja
  • laskiaisena leivotaan pullia ja syödään hernekeittoa
  • Valmista herkullisia patoja, ne maistuvat talvipäivinä
  • siivoa pakastin, pakasteet voi säilöä pihalla sillä aikaa kun pakastin sulaa. Käytä pakastemarjoja, leivo vaikka piirakkaa marjoista tai valmista herkullinen smoothie
mustikoita, puolukoita ja karviaisia