
Viimeaikaiset ajatukset ovat pyörineet lähinnä esikoisen Frozen-syntymäpäivien ympärillä. Innokkaana juhlien järjestäjänä hain netistä ideoita aiheen ympärille, josta niitä löytyi todella runsaasti. Keittiö muistutti jälleen työpajaa, kun ryhdyin askartelemaan koristeita juhlia varten, viirejä, lumihiutaleita, lumiukkoja sekä leipomuksia unohtamatta.
Ehkäpä kaikista mukavinta oli yhdessä juhlien suunnitteleminen ja tekeminen, puhumattakaan itse juhlista. Tyttöjen iloinen energia tarttui minuunkin ja sain nauraa heidän jutuilleen maha väärässä. Juhlien päättyessä ei tarvinnutkaan huokaista helpotuksesta vaan lähinnä harmituksesta, kun koti hiljentyi iloisista vieraista.
Juhlien jälkeisenä päivänä kävimme ulkoilemassa Yyterissä meren rannalla. Juhlien hulina haihtui hiljalleen merta katsellessa. Ajatukset kääntyivät väkisin kevääseen auringon paistaessa pilviharson takaa. Raikas talvisää houkutteli rannalle runsaasti ulkoilijoita sekä innokkaita mäenlaskijoita vähäisestä lumesta huolimatta.

Olen vasta heräilemässä horroksesta. Jotkut ovat jo kylväneet ensimmäiset siemenet, itse en ole vielä vilkaissutkaan pöydällä odottavia siemenkuvastoja, tilauksista puhumattakaan. Ajatukset ja suunnitelmat pyörivät jo vinhasti silti tulevissa kylvöissä.
Tuleva kevät jännittää, edessä on muutoksia niin perheen kuin työelämän saralla. Töihin palaaminen kolmen vuoden jälkeen muuttaa arkeamme totaalisesti. Olen pyrkinyt olla murehtimatta asiaa, vaikka alitajuisesti järjestelen (öisin) asioita mielessäni, joka on ehkä suurin syy levottomiin öihin. Senpä vuoksi pyrin keskittymään tärkeisiin asioihin ja esikasvatus-touhut saavat jäädä todella pieniksi tänä vuonna (hehee, ihanko oikeasti?)
Raikas meri-ilma selkeytti ajatuksiani ja koin herääväni horroksesta. Kotiin palatessamme avasin varovasti ensimmäisen siemenkuvaston sivua.
Tästä se alkaa!
Mari Marjamäki