tiistai 30. lokakuuta 2018

Vielä ehtii


Tänä vuonna syyssipuleitteni istuttamisajankohta venyi lokakuun loppuun. Sipulit olin hankkinut jo hyvissä ajoin, heti niiden saavuttua kauppoihin, mutta lämpimänä jatkuva syksy hieman pitkitti niiden maahan laittoa. Kylmät pakkasaamut herättivät minut vihdoinkin tarttumaan puuhaan, ennen kuin olisi ollut oikeasti liian myöhäistä.
 

Sipuleiden alennusmyynneistä hamstrasin vielä muutaman pussukan lisää aiemmin hankittujen sipuleiden lisäksi varmistaakseni, että keväällä ja kesällä olisi taas tarpeeksi ihailtavaa materiaalia. Viime syksynä istutin oikeastaan ensimmäistä kertaa syyssipuleita ja voinkin todeta, että jälleen kerran tuli opittua monta asiaa.
 
 
Tänä syksynä olinkin hieman viisaampana sipulihyllyjen edessä valitsemassa lajikkeita. Tulppaanien kukkaloistosta nauttiminen jäi kovin lyhyeksi riemuksi pitkän välimatkamme vuoksi. Keväällä odotin malttamattomana tulppaanien nuppujen avautumista ja kun seuraavan kerran saavuimme mökille ne olivat ehtineet kukkimaan ja maassa lojui vain kuihtuneet terälehdet muistona tuosta upeasta hetkestä ja minä en ollut sitä edes näkemässä, miten turhauttavaa. Siitä huolimatta ostin muutaman upean tulppaanin sipulin, eli mitä tuli opittua...ei mitään.
 
 
 
Laukat sen sijaan yllättivät minut pitkällä kukinta ajallaan. Istutin eri näköisiä ja kokoisia laukkoja samaan penkkiin ja ensimmäiset aloittivat kukintansa ennen juhannusta ja kukinta jatkui heinä-elokuulle saakka. Erityisesti isokokoiset sipulit kasvattivat todella suuria ja pitkäkestoisia kukintoja. Toisin sanoen laukkoja tuli hankittua tuplasti enemmän.
 
 
Itse asiassa aloitin istutuspuuhat jo kuukausia sitten syyskrookuksilla ja myrkkyliljalla, jotka ovat itselleni vielä ihan uusia tuttavuuksia. Viikonloppuna aloittaessani istutusurakkaani iloitsin todella nähtyäni niiden piippojen kurkistavan mullan alta. Miten jännittävää, tunne on ihan samanlainen kuin keväällä piippo-jahdissa.
 
Viime syksynä maahan sukelsi parisen sataa sipulia, siitä huolimatta en päässyt nauttimaan haaveilemastani suuresta kukkamerestä. Sillä eri lajit ja lajikkeet kukkivat hyvinkin eri aikoihin. Niinpä tänä syksynä muutinkin hieman suunnitelmia istuttamisen suhteen, ripottelun sijaan istutin sipulit hyvin tiiviiksi ryhmiksi. Nähtäväksi jää, kuinka onnistun.
 
Nyt kun sipulit on saatu mullan alle, minun puolestani talvi saa tulla.
 
 
 
 
Mari Marjamäki
 
 
 

maanantai 22. lokakuuta 2018

Syysistutuksia


*Blogiyhteistyö Hong Kong Suomi


 
Kylmät pakkasaamut ovat tehneet selvää viimeisistäkin kesän kukkijoista. Tosin pitkään mietin, että maltanko vieläkään luopua kukka-raasuista, jotka vieläkin jaksoivat sinnikkäästi kukkia, vaikka suurin osa lehdistä oli kipristynyt pakkasen puremasta. Ihanat jättiverbena ja samettikukka `Vanilla`säästyivät vielä kompostilta, niihin oli muodostunut jo tunneside, sillä onnistuin niiden kasvattamisessa täydellisesti ihan siemenestä asti. Jostain syystä nämä itse kasvatetut taimet muodostuvat kovin rakkaiksi, eikä niistä malttaisi luopua millään.


 
Piha alkoi näyttämään melko tyhjältä suursiivouksen jälkeen, oli siis aika lähteä ostoksille Hong Kongin puutarhamyymälään. Nyt kannattaakin viimeistään suunnata calluna-ostoksille ja varmistaa upea syksyn kukkaloisto omassa pihassa. Honkkarin puutarhamyymälässä olikin monipuolinen valikoima erilaisia taimia syksyn istutuksiin.


Valikoimissa oli tutun kellokanervan lisäksi upeita callunoita eri väreissä. Ehkäpä suurimmaksi ongelmaksi tulikin valita se oma lempiväri.
 
 
Itse tykästyin kovasti suosittuun heide-mixiin, jonka ruukkuun on kasvatettu erivärisiä callunoita sekä runsaasti lankaköynnöstä. Käytännössä se on valmis istutus ruukkuun kuin ruukkuun. Voiko olla helpompaa, vaikka tykkäänkin suunnitella ja käyttää erilaisia kasveja istutuksissa, jolloin saan niistä itseni näköiset sommitelmat.
 
 
 Callunoiden lisäksi mukaan lähti ihana marjakanerva, jonka herkullisen näköiset marjat ovat super söpöjä.
 

Callunat tuovat väriä syksyn harmauteen, sillä oikein hoidettuna ne säilyttävät värinsä jopa kevääseen. Eli niitäkin pitää vielä kastella, aina sinne pakkasiin saakka. Onneksi eivät vaadi kuitenkaan ihan joka päiväistä kastelua, sillä viime kesän kastelukierrokset alkoivat jo jossakin kohtaa puuduttaa.


 
Olinkin jo unohtanut, miten mukavaa onkaan suunnitella ja sommitella uusia ruukkuistutuksia, tämä onkin ehkäpä antoisinta puuhaa heti sadonkorjuun jälkeen. Oli siis aika jälleen kaivaa multapussit varastosta ja aloittaa syksyiset istutuspuuhat. Ja hetkessä tyhjät ruukut täyttyivät värikkäistä callunoista ja piha näytti jälleen päivitetyltä.



Mukavaa syksyn jatkoa!



*Blogiyhteistyö Hong Kong Suomi




Mari Marjamäki