tiistai 30. lokakuuta 2018

Vielä ehtii


Tänä vuonna syyssipuleitteni istuttamisajankohta venyi lokakuun loppuun. Sipulit olin hankkinut jo hyvissä ajoin, heti niiden saavuttua kauppoihin, mutta lämpimänä jatkuva syksy hieman pitkitti niiden maahan laittoa. Kylmät pakkasaamut herättivät minut vihdoinkin tarttumaan puuhaan, ennen kuin olisi ollut oikeasti liian myöhäistä.
 

Sipuleiden alennusmyynneistä hamstrasin vielä muutaman pussukan lisää aiemmin hankittujen sipuleiden lisäksi varmistaakseni, että keväällä ja kesällä olisi taas tarpeeksi ihailtavaa materiaalia. Viime syksynä istutin oikeastaan ensimmäistä kertaa syyssipuleita ja voinkin todeta, että jälleen kerran tuli opittua monta asiaa.
 
 
Tänä syksynä olinkin hieman viisaampana sipulihyllyjen edessä valitsemassa lajikkeita. Tulppaanien kukkaloistosta nauttiminen jäi kovin lyhyeksi riemuksi pitkän välimatkamme vuoksi. Keväällä odotin malttamattomana tulppaanien nuppujen avautumista ja kun seuraavan kerran saavuimme mökille ne olivat ehtineet kukkimaan ja maassa lojui vain kuihtuneet terälehdet muistona tuosta upeasta hetkestä ja minä en ollut sitä edes näkemässä, miten turhauttavaa. Siitä huolimatta ostin muutaman upean tulppaanin sipulin, eli mitä tuli opittua...ei mitään.
 
 
 
Laukat sen sijaan yllättivät minut pitkällä kukinta ajallaan. Istutin eri näköisiä ja kokoisia laukkoja samaan penkkiin ja ensimmäiset aloittivat kukintansa ennen juhannusta ja kukinta jatkui heinä-elokuulle saakka. Erityisesti isokokoiset sipulit kasvattivat todella suuria ja pitkäkestoisia kukintoja. Toisin sanoen laukkoja tuli hankittua tuplasti enemmän.
 
 
Itse asiassa aloitin istutuspuuhat jo kuukausia sitten syyskrookuksilla ja myrkkyliljalla, jotka ovat itselleni vielä ihan uusia tuttavuuksia. Viikonloppuna aloittaessani istutusurakkaani iloitsin todella nähtyäni niiden piippojen kurkistavan mullan alta. Miten jännittävää, tunne on ihan samanlainen kuin keväällä piippo-jahdissa.
 
Viime syksynä maahan sukelsi parisen sataa sipulia, siitä huolimatta en päässyt nauttimaan haaveilemastani suuresta kukkamerestä. Sillä eri lajit ja lajikkeet kukkivat hyvinkin eri aikoihin. Niinpä tänä syksynä muutinkin hieman suunnitelmia istuttamisen suhteen, ripottelun sijaan istutin sipulit hyvin tiiviiksi ryhmiksi. Nähtäväksi jää, kuinka onnistun.
 
Nyt kun sipulit on saatu mullan alle, minun puolestani talvi saa tulla.
 
 
 
 
Mari Marjamäki
 
 
 

maanantai 22. lokakuuta 2018

Syysistutuksia


*Blogiyhteistyö Hong Kong Suomi


 
Kylmät pakkasaamut ovat tehneet selvää viimeisistäkin kesän kukkijoista. Tosin pitkään mietin, että maltanko vieläkään luopua kukka-raasuista, jotka vieläkin jaksoivat sinnikkäästi kukkia, vaikka suurin osa lehdistä oli kipristynyt pakkasen puremasta. Ihanat jättiverbena ja samettikukka `Vanilla`säästyivät vielä kompostilta, niihin oli muodostunut jo tunneside, sillä onnistuin niiden kasvattamisessa täydellisesti ihan siemenestä asti. Jostain syystä nämä itse kasvatetut taimet muodostuvat kovin rakkaiksi, eikä niistä malttaisi luopua millään.


 
Piha alkoi näyttämään melko tyhjältä suursiivouksen jälkeen, oli siis aika lähteä ostoksille Hong Kongin puutarhamyymälään. Nyt kannattaakin viimeistään suunnata calluna-ostoksille ja varmistaa upea syksyn kukkaloisto omassa pihassa. Honkkarin puutarhamyymälässä olikin monipuolinen valikoima erilaisia taimia syksyn istutuksiin.


Valikoimissa oli tutun kellokanervan lisäksi upeita callunoita eri väreissä. Ehkäpä suurimmaksi ongelmaksi tulikin valita se oma lempiväri.
 
 
Itse tykästyin kovasti suosittuun heide-mixiin, jonka ruukkuun on kasvatettu erivärisiä callunoita sekä runsaasti lankaköynnöstä. Käytännössä se on valmis istutus ruukkuun kuin ruukkuun. Voiko olla helpompaa, vaikka tykkäänkin suunnitella ja käyttää erilaisia kasveja istutuksissa, jolloin saan niistä itseni näköiset sommitelmat.
 
 
 Callunoiden lisäksi mukaan lähti ihana marjakanerva, jonka herkullisen näköiset marjat ovat super söpöjä.
 

Callunat tuovat väriä syksyn harmauteen, sillä oikein hoidettuna ne säilyttävät värinsä jopa kevääseen. Eli niitäkin pitää vielä kastella, aina sinne pakkasiin saakka. Onneksi eivät vaadi kuitenkaan ihan joka päiväistä kastelua, sillä viime kesän kastelukierrokset alkoivat jo jossakin kohtaa puuduttaa.


 
Olinkin jo unohtanut, miten mukavaa onkaan suunnitella ja sommitella uusia ruukkuistutuksia, tämä onkin ehkäpä antoisinta puuhaa heti sadonkorjuun jälkeen. Oli siis aika jälleen kaivaa multapussit varastosta ja aloittaa syksyiset istutuspuuhat. Ja hetkessä tyhjät ruukut täyttyivät värikkäistä callunoista ja piha näytti jälleen päivitetyltä.



Mukavaa syksyn jatkoa!



*Blogiyhteistyö Hong Kong Suomi




Mari Marjamäki



keskiviikko 30. toukokuuta 2018

Mykorritsaa tomaateille

 

 * blogiyhteistyö Hong Kong Suomi
 
 
Kevät on nyt edennyt siihen pisteeseen, että tomaatin taimet muuttivat kasvihuoneeseeni jo toukokuun puolella, kiitos lämpimän kevään. Toivon mukaan lämpö jatkuu ja päästään nauttimaan kasvihuoneiden sadosta ennätysajassa. Tänä vuonna tomaatin kasvatus onnistui täydellisesti, vaikka valmistauduin henkisesti ostamaan valmiit taimet puutarhamyymälästä. Kylvin vain kahta lajiketta, hyväksi todettua `Gardener´s delight` -kirsikkatomaattia sekä `Olivade F1 `-tomaattia, jonka maku on minulle vielä arvoitus.
 Istutuksen yhteydessä päätin kokeilla nyt ensi kertaa Hong Kongin puutarhamyymälässä myytävää Tarhurin mycorizzaa, joka on elävää mykoritsarihmastoa. Puiden ja sienten yhteistyöstä olen tiennyt jo kouluajoilta, mutta sen merkitys on suurempi, mitä olen kuvitellutkaan niin kotipuutarhassakin. Luontaisesti mykorritsasienet ovat maaperässä valmiina, mutta kasvatettavan kasvin kohdalla sitä on lisättävä itse.  Mykorritsa elää kasvin juurissa niin kauan kuin itse kasvikin,  luovuttaen kasville vettä ja ravinteita saadakseen palkaksi sokereita, ihan hyvä diili.


Mykorritsa kasvattaa kasveille suuret vahvat juuret, joka vahvistaa luonnollisesti myös kasvua. Kasvihuoneessa tomaateillani on ääriolosuhteet, joten vahvat, terveet juuret auttavat niitä selviytymään stressaavista olosuhteista. Kasvitaudit ovat ehkäpä pelätyimpiä vieraita, mitä  en toivoisi saapuvaksi kasvihuoneeseeni, onneksi sienijuuri suojaa kasveja myös ikäviltä kasvitaudeilta.
 

Mykorritsan lisääminen oli helppoa heti istutusvaiheessa. Sekoitin sitä  istutuskuoppaan ennen taimen istuttamista, annosteluohjeena oli 1 tl / 1 multalitra. Käytössäni oli 7 litran muoviämpärit, joten yhdestä pakkauksesta riitti todella moneen ruukkuun. Mykorritsaa voi myöskin lisätä jo valmiiksi istutetuille kasveille kairaamalla esim. tikulla multaan syvän kuopan lähelle juuria, johon tiputtaa mykorritsarakeita.
 
Vielä muutama vuosi sitten mykorritsa oli vieras käsite kotipuutarhassa, tai ainakin minulle. Nyt se on tullut jo tutuksi kotipuutarhureille multien ja lannoitteiden yhteydessä. Ehkäpä hyvä kylvöonneni johtuikin kylvömullasta, johon oli lisätty valmiiksi juuri mykorritsaa. Luulen, että se oli ainakin yksi osatekijä. Harmillisesti pari tomaattia jäivät ilman mykorritsaa, mutta toisaalta nyt onkin mielenkiintoista seurata, huomaanko kasvussa joitain eroavaisuuksia, sekä sadon määrässä. Innostuin tästä kuitenkin niinkin paljon, että taidan lisätä tätä vielä kesäkukkaruukkuihinkin varmistaakseni hyvän kukinnan.
 
 Oletko sinä jo kokeillut mykorritsaa?
 
 
*kaupallinen yhteistyö Hong Kong Suomi 
 
 
 
 
 
Mari Marjamäki
 
 




sunnuntai 20. toukokuuta 2018

Leikkaus-kierroksella

 
*Blogiyhteistyö Hong Kong Suomi
 

Kevään lämpöaalto herätti puutarhan pikavauhdilla eloon. En ole millään pysynyt sen tahdissa mukana, joka päivä putkahtelee uusia ihania kevään merkkejä ihmeteltäväksi, puhumattakaan puutarhassa tehtävistä puuhista. Yritän parhaani mukaan tehdä ne kiireisimmät puuhat alta pois, ennen kuin on liian myöhäistä. Yksi niistä on leikkaaminen.
 
Leikkausten kanssa meinasi tulla hoppu, auringon lämpö oli herättänyt pensaiden silmut jo lähes lehtiasteelle. Aloitin leikkausurakan marjapensaista, näistä oli mukava aloittaa, sillä halusin säästää piikkisimmän leikkauksen viimeisimmäksi. Leikkaan vuosittain marjapensaista vanhimmat ja lyijykynää ohuemmat oksat pois, jättäen n. 20-30 tervettä oksaa. Näin vältyn alas leikkaukselta ja pensaat tuottavat paljon marjoja.
Omenapuun leikkauksessa meinaa mennä joka kerta sormi suuhun. Pyörein puun ympärillä hetken aikaa ennen kuin uskalsin aloittaa leikkaamisen. Samalla yritin muistella leikkauksen perussääntöjä, joita kerrattiin ViherMestarin kursseilla. Yksi niistä on pääoksien hahmottaminen ja niille tilaa antaminen leikkaamalla. Tämän ohjeen avulla leikkaussuunnitelman laatiminen onnistuu helposti. Siitä huolimatta, omenapuun leikkauksessa aikaa tuhraantuu enemmänkin miettimiseen saatikka leikkaamiseen. Toisaalta leikkausprojekti on päättymätön, leikkaamista pitää suunnitella jopa vuosia eteenpäin.
 
Leikkaus-kierroksen päätepisteenä oli ränsistynyt ruusupensas. Sen kanssa ei onneksi tarvinnut tehdä suurempiä leikkaussuunnitelmia, kunhan antoi mennä vain. Ruusupensaan alasleikkaus tosin tuotti lisäpuuhia, sillä kalkkikivistä koottu aita oli osin kaatunut ja penkki tarvitsi vielä kitkentää ja uutta multaakin. Ne saivat odottaa seuraavaan mökkireissuun.

Leikkauskierroksellani kokeilin nyt ensi kertaa Gardenan puutarhasaksia, jotka löytyivät Hong Kong puutarhamyymälän valikoimista. Valitsin käyttööni setin jossa on kohtalaisen kokoiset raivaussakset ja pienemmät sekatöörit. Täytyy myöntää, että setti oli todella näppärä. Raivaussaksilla sain leikattua helposti paksujakin omenapuun oksia ja pienillä saksilla napsein oksia paikoista, joihin isoilla saksilla olisi ollut vaikea päästä. Nämä sekatöörit päätyivät kitkentä-ämpäriini säilytykseen, jolloin ne ovat aina mukana muiden välineiden kanssa puutarhakierroksilla. Ostopäätöstä helpotti pitkä takuuaika, 25 vuoden takuu kuulosti todella vaikuttavalta, toivon mukaan sakset ovat vielä silloinkin ahkerassa käytössä.


Hong Kongissa on laaja valikoima muitakin Gardenan puutarhasaksia. Saksia löytyy jokaiseen lähtöön, raivaussaksia, pensassaksia, ruohosaksia, sekatöörejä, kaikkea mitä nyt puutarhassa voikaan tarvita. Gardenan tuotteet vaikuttavat laadukkailta, hyvin sunnitelluilta, eikä hintakaan tunnu kovinkaan korkealta. Vaadin työvälineiltä laatua, niiden on kestettävä raakaa työntekoa. Mikään ei ole raivostuttavampaa kuin kesken projektin rikkoontunut työkalu. Ensi tuntuman jälkeen tiesin, että nämä tulevat olemaan vuosia työkavereina puutarhassani.
 

 
Gardenan tuoteperheestä löytyy myös muitakin puutarhavälineitä. Itse olen tykästynyt tähän kombi-sarjaan, jonka työvälineet voi liittää helposti vaihtovarteen. Sarjasta löytyy kaikenlaisia työvälineitä puutarhaan haravoista haroihin. Näppärä keksinnön ansiosta, välineiden säilyttäminen ei vie suurta tilaa varastosta.
Varastosta puheenollen, sekin kaipaisi kipeästi kevätsiivousta, mutta se saa nyt odottaa sadekelejä, jolloin pihalla puuhaaminen ei tunnut niin houkuttelevalta. Nyt kun leikkausurakka on ohitse voinkin suunnata muihin puuhiin. Kasvimaa odottaa jo kylväjää ja kasvihuonekin pitäisi laittaa kuntoon asukkaita varten. Tuntuu, että tehtävälista vain kasvaa kasvamistaan. Liian kuumat päivät tosin hidastivat hieman tahtia, joten piti keksiä välissä jotain leppoisia puuhia, kuten pelargonien ruukusta. Tässäkin olen hieman myöhässä, sillä osa pelakuista oli jo ehtinyt kasvattaa ihania kukkia.

 
 Nyt malttamattomana odotan  jo seuraavaa mökkireissua, jolloin, pääsen tosi toimiin hyötytarhan puolella.
Tämä on kyllä ihmisen parasta aikaa!



Aurinkoisia toukokuun päiviä sinulle!


 
 
*Kaupallinen yhteistyö Hong Kong Suomi
 
 
 
Mari Marjamäki




maanantai 7. toukokuuta 2018

Pyörähdys Porin messuilla

 Pari viikkoa sitten pyörähdin Porin messuilla, jotka koostuivat puutarhasta ja rakentamisesta. Halli oli täynnä erilaisia osastoja makeisista traktoreihin ja kaikkea siltä väliltä.  En ehtinyt tutustumaan messuohjelmaan etukäteen, joten lähdin kiertelemään messuhallia avoimin mielin, näin ollen luvassa oli mukavia yllätyksiä. Tervetuloa mukaan nopealle messukierrokselle!
 
 
Messut painottuivat selvästi rakentamiseen ja sisustamiseen, joten jouduin jopa hieman haeskelemaan itseäni kiinnostavia osastoja. Sisustuskorttelissa sen sijaan riitti katseltavaa, johon sisustussuunnittelijat olivat somistaneet erilaisia tiloja kylpyhuoneista olohuoneisiin.
 
 Joukossa oli myös yksi puutarhasuunnittelija, jonka huonetta jäin ihastelemaan jokisikin aikaa. Puutarhahuoneesta löytyi mielenkiintoisia kasveja, kuten nurkassa seisova persikkapuu, joka oli juuri avaamassa ihastuttavia vaaleanpunaisia kukkiaan.
 Messut tarjosivat jonkin verran uusia tuttavuuksia ja olihan joukossa jotain tuttuakin. Lapsia kiinnosti kovasti s-ryhmän robotti, joka osasi puhua ja liikkua myös kukkasipulien ympärillä näytti olevan tuttuun tapaan kuhinaa.
Itseäni kiinnosti pienet osastot joissa yrittäjät myivät oman puutarhansa tuotantoa. Näistä kojuista ostin erikoisempia yrttejä, joita ei tavallisesti näe isoissa puutarhamyymälöissä. Kuolemattomuuden yrtti kuulosti niin mielenkiintoiselta ja helpolta kasvattaa, joten olihan sitä pakko kokeilla, jospa se toimisi tai antaisi edes muutaman lisävuoden. Tarjolla oli myös mitä erikoisempia minttuja. Itse tykästyin mandariiniminttuun, jonka lehtiä hankaamalla syntyi oikeasti mandariinia muistuttava tuoksu. Myös punertava villibasilika näytti ihanalta uutuudelta, joka oli ihan pakko saada.
Ehkäpä kiinnostavin pöytä löytyi pelargoniyhdistykseltä, josta löytyi mitä erikoisempia pelargoneja. Tällä osastolla olisin voinut viettää loppu päivän jutellessa Aulin kanssa pelargoneista. Jännä juttu, miten "mitään sanomattoman" näköinen villipelargoni tuntuu paljon mielenkiintoisemmalta kuin tavallinen näyttävästi kukkiva kotipelargoni. Tältä osastolta haalein omaan kokoelmaani Aulin omia pistokas ja siemenlisättyjä pelargoneja. Uusia tuttavuuksia kaikki, jotka lähtivät uuteen kotiin, Pelargonium papilionaceum, suurilehtisin pelargoni, josta voi kasvaa 1,5-2 metriä korkea pensas, Pelargonium radens,  hurmasi tuoksullaan, sekä vaaleanpunaisilla  kukillaan sekä kaikkien kotipelargonien äti Pelargonium Zonale.
 
Tuliaisten lisäksi sain häneltä hyviä kasvatus-vinkkejä pelargonien suhteen, joita löytyy myös Neiti Pelekuun Facebook-sivuilta.  Aulilla on myös oma lahja/sisustuskauppa Porissa, jossa on myynnissä myös näitä erikoisempia pelargoni-lajikkeita. Luulen, että palaan häneen putiikkiinsa uudelleen vielä lähiaikoina. Mikäli ensi kesänä suunnitelmissa on Porin asuntomessut taikka Jazzit, kannattaa samalla poiketa Aulin liikkeessä tutustumassa ihaniin pelargoneihin tai jutustelemassa pelargoneista, hän tietää niistä varmasti kaiken.
 
Messut tarjosivat paljon nähtävää, onneksi joukossa oli muutama osasto ylitse muiden, joista löytyi myös kotiin vietävääkin. Reilun tunnin jälkeen poistuin messuhallista kassit täynnä tuliaisia ja mielessä muutama uusi ideakin, voiko enempää siis toivoa.
 
 
Aurinkoista alkanutta viikkoa!
 
 
 
Mari Marjamäki
 
 
 


sunnuntai 29. huhtikuuta 2018

Ihanat orvokit


*blogiyhteistyö Hong Kong Suomi 
 
  Voisi sanoa, että orvokki on kevään pelastaja. Mikään muu kesäkukka ei vielä pärjää ulkona kylminä pakkasöinä orvokin lailla. Se menestyy niin valossa kuin varjossakin, eikä se ole moksiskaan jos kohdalle osuu rankkasade. Uskollisesti se nostaa vartensa ylös vaikka puutarhuri olisi unohtanut sen kastelun päiviksi. Se tyytyy vähään hoitoon, silloin tällöin kuihtuneiden kukkien poisto virittää sen muodostamaan lisää nuppuja tarhurin iloksi. Sekä loppukesällä alas leikattuna se saattaa  innostua kukkimaan uudelleen. Ja syksyn tullen, se taitaa olla niitä viimeisiä kukkijoita, jotka ilahduttavat sitkeydellään. Voiko täydellisempää kukkaa ollakkaan?

Orvokit ovat niitä kevään ensimmäisiä kukkia, joiden kanssa päästään fiilistelemään alkavaa puutarhakautta. Miten onkaan ihanaa päästä taas istutuspuuhiin pitkän talven jälkeen. Mikään ei lyö vertoja sille, että voi ulkona sutata mullan kanssa ihan rauhassa, eikä haittaa vaikka maahan tippuisi multakokkare jos toinenkin. Tätä ollaan niin odotettu!
 

Tällä hetkellä orvokkikauppa käy kiivaana puutarhamyymälöissä, joten niiden valikoimakin on siis parhaimmillaan. Minäkään en malta olla hankkimatta näitä kevään ihanuuksia, joten suuntaan askeleeni Honkkarin myymälään, josta hankin tuttuun tapaan kevään ensimmäiset orvokkini. Hong Kongin orvokkivalikoima kattava, sieltä löytyy varmasti jokaiseen makuun orvokkia. Värejä on paljon; sinistä, lilaa, valkoista, keltaista sekä niiden sekoituksia. Tässä kohtaa ajatukseni katkeaa, enkä osaa päättää mitä väriä valitsisin, haluaisin ne kaikki.

Hong Kongin orvokkien viljelystä vastaa Kälviäläinen Järvelän puutarha, joka toimittaa kaikkiin Honkkareihin kotimaista orvokkia. Kotimaisuus on minulle yhtä tärkeä kriteeri yhtälailla kasvien kohdalla kuin ruuankin suhteen. Myös laatu on yksi tärkeimmistä valintaa vaikuttavista tekijöistä, se tosin täyttyy näiden orvokkien kohdalla kiistatta.
 
 Ilman orvokkeja pihani olisi melko väritön. Senpä vuoksi istutan niitä runsaasti ovenpieleen ilahduttamaan sen ohitse kulkijoita. Onkin ihanaa palata takaisin kotiin, kun ensimmäisenä vastassa ovat iloiset orvokit. Samalla ohi kulkiessani tulee hoidettua päivän kukkaterapia, vähän nyppimistä, kastelua ja ihastelua. Tämähän on vasta alkua, onneksi!
 Vaikka orvokki-huuma on varsin nopeastikin ohimenevää, haluan nauttia näistä ihanista kevään lapsukaisista nyt täysin rinnoin. Kevääni on nyt pelastettu!
 
Oletko sinä jo hankkinut kevään ensimmäiset orvokit?
 
*kaupallinen yhteistyö Hong Kong Suomi
 

 
Mukavaa alkavaa viikkoa!
 
 
 
Mari Marjamäki

  
 

perjantai 20. huhtikuuta 2018

Perunan idätystä

*blogiyhteistyö Hong Kong Suomi
 

 Perunalaatikoiden luona on ollut vilskettä heti niiden saavuttua Hong Kongin puutarhamyymälöihin. Itsekin kävin heti nappaamassa oman pussukkani ensimmäisten joukossa. Tässä kohtaa minun ei tarvitse pohtia ja pyöritellä eri lajikevaihtoehtoja mielessäni, vaan valitsin hyväksi ja herkulliseksi todetun lajikkeen vuosien kokemuksella, eli siiklin. Siiklin lisäksi valikoimissa oli suosittua Timo- sekä herkulliseksi kehuttua Annabelle-perunaa. Tässäkin kohtaa kannattaa satsata hyvään siemeneen, mikäli mielii saada hyvää ja runsasta satoa ilman tauteja. Hong Kongin siemenperunat ovat HZPC Kantaperunan tuottamia kotimaisia sertifioituja perunoita, joiden laatu on moitteetonta.
Perunat ovat niitä ensimmäisiä hyötykasveja, jotka saapuvat myymälöihin lumen peittäessä vielä maan. Kollegani kysyikin, että mihin ihmeeseen asiakkaat niitä ostavat maan ollessa vielä jäässä, joten valaisin hieman asiaa. Eli tässä kohtaa kannattaa olla ajoissa liikkeellä, mikäli haluaa saada aikaista satoa. Ja sen vuoksi perunat kannattaa idättää ja laittaa mahdollisimman ajoissa maahan. Itse pyrin saamaan perunat maahan vapuksi, edellyttää toki että maa on sulanut. Perunaa idätetään viileässä 10-15 asteessa, jolloin idätysaika on noin kuukausi. Huoneenlämmössä idätys on huomattavasti nopeampaa, siihen kuluu noin pari viikkoa. Eli siemenperunani pitäisivät olla juuri sopivasti istutuskunnossa vapuksi.
Tärkeintä idätyksessä on valo ja sitä pitää olla runsaasti. Tärkeää on myös huolehtia, että paikka olisi kohtalaisen kuiva.  Mikäli valoa ei ole tarpeeksi, kasvattaa peruna pitkiä valkoisia ituja, joita yleensä löytyy tähän aikaa kosteassa jääkaapissa olevista ruokaperunoista. Nämä pitkät ja hentoiset idut napsahtavat todella helposti rikki istuttaessa. Täydellisesti idätetyistä perunoissa kasvaa pieniä vihreitä lehtiä ja siihen pyritään.
Oma idätyslaatikkoni somistaa olohuonettamme telkkarin vieressä, (toivottavasti ei tule yllätysvieraita) jossa ne saavat parhaiten valoa. Paikka ei ole ihan käytännöllisin, sillä toisinaan löydän lattialta  perunoita pikkumiehen leikkien jäljiltä :) Jos aikoo istuttaa perunat vasta touko-kesäkuun vaihteessa idätystä ei tarvita, mutta siemenperunat saattavat olla lopussa siihen aikaan myymälöistä. Joten nyt kannattaa suunnata perunakaupoille, jos ensi kesän suunnitelmissa on perunamaa.
 Perunan kasvatus on helppoa, siihen ei tarvita suuria peltoja taikka kasvimaita. Sen kasvatus onnistuu terassilla, isossa ruukussa tai vaikkapa ämpärissä. Siihenkin on keksitty näppärä kaksiosainen ämpärisysteemi, PotatoPot, joita löytyy myös Honkkarin valikoimista. PotatoPotin avulla perunan kasvattaminen sekä sadonkorjuu on äärimmäisen helppoa. Istuttamisen jälkeen noin kahdeksan viikon kuluttua voit aloittaa sadonkorjuu, eli nostat vain sisemmän ruukun pois kerätäksesi perunat ja sitten perunaruukku takaisin kasvamaan, helppoa. Lisää PotatoPotista voit lukea Honkkarin sivuilta, täältä.
PotatoPot
Ylimääräiset siemenperunat laitan yleensä ämpäreihin kasvamaan terassillemme. Niiden hoitaminen käy kesäkukkien rinnalla vaivatta. Ja onhan se sadonkorjuu aika sitten jännää, ihan näin aikuisestakin. Koskaan ei tiedä mitä ämpäristä löytyy. Tänä vuonna taidan kokeilla tätä mielenkiintoista PotatoPottia, sillä valmistajan lupaama sadon määrä houkuttelee testaamaan.

Kuva viime kesältä ensimmäisen sadonkorjuun aikaan

  Olen innokas perunan viljelijä. Raivaan sille joka vuosi kasvutilaa mökkimme pienestä hyötytarhastani, sen elinoloista en tingi. Ehkäpä innostukseni kumpuaa lapsuudesta Mummulassa vietetystä ajasta. Mummuni oli intohimoinen perunan viljelijä ja usein seurasinkin Mummua perunamaalle leikkimään. Ensimmäiseen omaan pieneen kasvimaahani kylvin perunaa  ja siitä lähtien se on pysynyt vakiokasvina puutarhassani.
Mökkimme tyhjä heinäpelto houkuttelee laajentamaan perunan viljelyä, mutta taidan jättää haaveen toistaiseksi odottamaan ja tyydyn hoitamaan pikkuista hyötytarhaani.


*kaupallinen yhteistyö Hong Kong Suomi
 
 
 
Mukavaa alkanutta viikonloppua!
 
 
 

 Mari Marjamäki