tiistai 6. helmikuuta 2018

Arvonnan voittaja


Nyt on vihdoin ja viimein aika julistaa voittaja arvonnassani, joka päättyi viikko sitten. Arvontaan sai osallistua kertomalla kylvösuunnitelmistaan ja löytyykö sieltä jotain uutuuksia. Vastauksianne oli todella mielenkiintoista lukea. Itsellänikin on suunnitelmat vielä tekemättä, kuten monella muullakin vastaajalla. Kuvastoja sen sijaan oltiin luettu ahkerasti ja muutama oli tehnyt joka keväisen siemeninventaarion, kuten Between. Piparmintulla olikin hauska tapa jakaa pussukat kyllä, ei ja ehkä pinoihin, tätä ideaa taidankin itsekin kokeilla. Sen jälkeen onkin helppo suunnitella kylvöjä. Itse aloitan esikasvatuspuuhat vasta lomareissun jälkeen maaliskuussa, nyt mielessä on ollut muut asiat kuten Mamma A:llakin, jonka ajatukset ovat tiukasti opiskelujen merkeissä.

Viime keväänä en suuremmin mitään suunnitelmia tehnyt avomaan kylvöjen suhteen vaan toipilaana kävin heittämässä siemenet maahan ja toivoin parasta. Ja ihan hyvä siitä tulikin ilman paperille kirjattua suunnitelmaa. Ehkäpä parhain neuvo onkin Hilda Hessulla niille, jotka eivät tee suurempia suunnitelmia; mennään tunteen mukana. Tätä tunnetta yritän tosin välttää kaupan siemenhyllyjen edessä, siinä kohtaa täytyisi olla se suunnitelma, jota noudattaa. Joukossa oli myös innokkaita puutarhureita, joilla oli jo selvät suunnitelmat valmiina kuten Tiiulla, joka aikoo muun muassa kokeilla ensi kertaa kyssäkaalin kasvatusta. Kyssäkaali onkin minun suurta herkkua ja taitaa muutama siemenkin löytyä omien kasvatuskokeilujen jäljiltä. Kivipellon Sailalla onkin jo kaikki valmiina, suunnitelmat ja siemenetkin taitaa olla jo suurilta osin hankittu, minä sitten ihailen Sailan suunnitelmallisuutta, se näkyy myös hänen upeassa puutarhassaankin. Kati Kainulaisen kokeilut painottuvat erilaisiin tomaattilajikkeisiin ja Riitti kokeilee joka vuosi jotain uutta syötävää. Itsekin taidan kokeilla tänä vuonna erilaisten papujen kasvatusta, onhan papu vuoden vihannes.

Eniten kokeiluja tänä vuonna tekee Taru, jota jo jännittää miten hänelle käy suuren taimimäärän kanssa. Ihanaa innostusta ja siementen hamstrausta, joka kuuluu tähän "tautiin". Taru kysyikin, että olisiko mahdollista kierrättää/vaihtaa siemeniä ketjukirjeitse tai jotenkin muuten. Tätä asiaa olenkin itsekin usein miettinyt, kun olen katsellut siemenvarastoani. Ja itse asiassa juuri viime viikolla lähti ensimmäinen siemenketjukirje matkaan Kukkia ja koukeroita blogin Tuulikin toimesta. Nyt jännityksellä odotan kirjettä postilaatikkooni. Jääkin nähtäväksi, miten ketjukirje tulee toimimaan ja tuleeko sille mahdollisesti jatkoa. Saaristo puutarhalla on varsin mielenkiintoinen kesä edessä uuden kasvihuoneen kanssa. Kasvari mahdollistaa monen lämpöä vaativat kasvin kasvattamisen,  joten mielenkiinnolla seuraan mitä saariston kasvarissa kasvaa ensi kesänä. Ehkäpä mielenkiintoisin kasvatustapa on Annika Jokisella, joka kasvattaa parvekkeellaan vesiviljelyjärjestelmän avulla hyötykasveja. Tämä systeemi herätti mielenkiintoni, joten on ihan pakko tutustua aiheeseen paremmin ajan kanssa, jospa itsekin innostuisi kokeilemaan tätä mielenkiintoista systeemiä.

Kiitokset kaikille osallistujille ja kiitokset inspiroivista kommenteista, näitä oli mukava lukea. Mutta sitten asiaan. Tämän arvonnan voittaja on ...............................ja lapussa lukee...Saaristo puutarha. Onneksi olkoon! Lähetätkö sähköpostiosoitteesi niin saadaan paketti lähtemään.
 
 
Mukavaa alkanutta helmikuuta kaikille!
 
 
 
 
Mari Marjamäki
 
 




maanantai 22. tammikuuta 2018

Kuusi kuvaa kesästä

Tällä hetkellä ulkona paukkuvat pakkaset ja kuura koristaa paljaiden puiden oksia, nyt on hyvä hetki muistella vielä viime kesää kuuden kuvan kera. Puutarhahetki-blogin kirjoittaja Tiiu sekä Multaa ja mukuloita-blogin Piparminttu haastoivat minut tähän ihanaan haasteeseen.
 
Ihanin muisto viime kesästä on se yksi täydellinen päivä, jolloin satuimme viettämään vapaa päiväämme mökillämme, aurinko paistoi suloisen lämpimästi, perhoset tanssivat puutarhassani ja sain erikoisen ystävän.
Loppukesästä, punahattujen avauduttua odotan malttamattomana perhosten vierailua, viime kesänä olin jo luopua toivosta, kun tiemme eivät koskaan kohdanneet. Kunnes silloin yhtenä täydellisenä loppukesän päivänä, puutarhassani leijaili kymmeniä siivekkäitä kaunottaria. Voih, miten rakastankaan tuota kuvaa kahdesta kinastelevasta perhosesta punahatun päällä.
Päivä oli mitä mainioin myös tyrnien keruuseen. Marjat olivat sopivan kypsiä kerättäväksi, eikä lehdetkään varisseet ämpäriin roskastamaan marjoja. Vuosi vuodelta satoa tulee enemmän ja enemmän, tämä vuosi oli ehdottomasti ennätys vuosi puutarhan marjojen suhteen.
 
Tyrnien keruu on ehkäpä epämieluisin puutarhapuuha, mitä tiedän. Siitä huolimatta haluan kasvattaa näitä piikikkäitä pensaita ja nauttia niiden kirpeistä marjoista. Senpä vuoksi valmistaudun aina henkisesti piikkiseen urakkaan hyvissä ajoin. Sinä päivänä huomioni kiinnittyi piikkien sijaan ystävälliseen sudenkorentoon, joka istahti vähän väliä olkapäälleni tervehtimään tyrnejä poimiessani. En halunnut häiritä korentoa, vaan istahdin itsekin tuolille ällistelemään pientä ystävääni.
Auringon lämmittäessä viilenevää iltaa, siivosin kasvihuoneesta kesän pois. Vaahteravanhuksen alimmat lehdet olivat saaneet jo ensi kosketuksen syksystä ja värjäytyneet heleän keltaisiksi, poimin sen oksia kasvihuoneen pöydälle koristamaan. Olo oli jotenkin haikea, onhan lehtien kellastuminen ensimmäisiä syksyn merkkejä.
 
 
Seuraavana päivänä olikin jo kotiin lähdön aika. Vielä viimeisen kerran kävin ihastelemassa auringossa kylpevää puutarhaani, sillä tiesin, että ensi kerralla mökille tultaessa tämä kukkaloisto olisi muisto vain. Nyt vasta jälkeenpäin tajuan, kuinka ihana päivä tuo olikaan. Kiitos Tiiua ja Piparminttu, kun sain muistella tuota täydellistä kesäpäivää vielä kerran.
 
 
Haaste on kiertänyt jo jonkin aikaa blogeissa, joten en haasta tällä kertaa ketään. Mutta halutessasi voit napata tämän ihanan haasteen ja muistella vielä kerran viime kesää.
 
 
Mukavaa alkanutta viikkoa!
 
 
Mari Marjamäki

tiistai 16. tammikuuta 2018

Synttäriarvonta

 

On aika juhlistaa blogini kaksi- vuotis syntymäpäiviä. Uskomatonta, että siitä on jo kaksi vuotta kun  blogini näki ensikertaa päivänvalon. Oli ihan pakko selata viime vuotisia postauksia ja samalla muistella vielä kerran viime vuotta.
Löysin juttuja Lapin reissustamme, puutarhamessuista, pelargonipäivistä, siemensekoilusta, sipulihuumasta ja kaikenlaisia höpinöitä. Melko samalla kaavalla mennään tänäkin vuonna, onhan puutarhakuume jälleen nousemassa.  

Keväällä, palatessani takaisin työelämään postaus tahti hidastui, eikä blogin kirjoitteluun löytynyt enää aikaa. Olinkin hieman huolissani miten blogin käy, mutta jotenkin olen saanut kasattua vuoden aikana 30 postausta, jotka käsittelevät enemmän tai vähemmän puutarhaa.
Nykyisin avaan tietokoneen silloin, kun tuntuu tulevan asiaa ja aiheet loksahtavat kuin itsestään ruudulle. Toisinaan syntyy paljon tekstiä, toisinaan kuvat kertovat enemmän. Erityisesti minua ilahduttaa, että olette jaksaneet lukea juttujani ja onhan mukaan tullut muutama uusikin lukija vuoden aikana. Ja kuinka jännittävää onkaan saada kommentteja, silloin tiedän että joku on ajatuksella lukenut tekstejäni ja haluaa antaa siitä kirjoittajalle palautetta. Suuri kiitos siitä !
 Mutta nyt asiaan. Synttärien kunniaksi arvon lukijoilleni kivan paketin. Palkintona on kuusi metallista merkkitikkua, neljä pakettia Villitarhurin siemeniä (villisalaatti, makuyrtit, kukkatervehdys ja syötävät kukat) ja ruukunpuristinsetti, jolla voi tehdä itse sanomalehdestä kylvöruukut.Tällä paketilla pääsee mukavasti puutarhahommien makuun.
 
Voit osallistua arvontaan kommentoimalla, haluan tietää oletko jo tehnyt kevään kylvösuunnitelmat ja löytyykö sieltä jotain uusia tuttavuuksia.
Arvonta loppuu 31.1.2018.
 
 
Kiitos vielä kerran kuluneesta vuodesta rakkaat blogiystävät ja onnea arvontaan!
 
 
 
 
Mari Marjamäki
 
 
 

perjantai 12. tammikuuta 2018

Hyvästi Joulu

 
 
Viikonloppuna hyvästelin joulun. Halusin nukkua vielä viimeisen yön joulukuusen valojen loistaessa läpi yön.
 
Aamulla sammuivat valot viimeisen kerran ja kuusen oli aika luopua juhla-asusta. Olisin vielä niin halunnut pitää sen, onhan aidossa kuusessa aivan omanlaisensa tunnelma. 
 

Ennen joulua ei ollut aikaa eikä innostusta ylimääräiseen siivoiluun. Onneksi joulun jälkeen iskee aina siivousvimma, joka ulottuu sinne perimmäisen kaapin nurkkaan saakka. Järjestelin myös joulukoristeet uusiin pahvilaatikoihin, nyt ne löytyvät helposti varastosta ensi jouluna. Tulevana nuutinpäivänä siivoan viimeisetkin joulun rippeet pois joulusuklaita myöten, jotka annetaan kiertäville nuuttipukeille.
Tunnen aina pientä surua siivotessa joulua pois, onhan se suuri juhla, joka päättää vuoden. Sen valmistelut alkavat jo loka-marraskuussa, sitä odotetaan lähes koko vuoden ja yhdessä yössä se on ohitse. Mutta pakkohan se on myöntää, että ensi joulu on jo mielessä.
Ja liittyyhän jouluun aina suuria toiveita ja lapsuuden muistoja. Onkin mielenkiintoista seurata, millaisiksi ne muodostuvat omien lapsieni muistoissa.

Tästä vuodesta kaikki varmaan muistavat  pienen karvaisen joulupukinapulaisen, joka ei voinut vastustaa joulupukin tuomia lahjasäkkejä ja syöksyi suoraa päätä lahjojen kimppuun. Epäilen vahvasti, että karvakuonomme sisimmässä asuu pieni ihmislapsi.
 

Joulun jälkeinen aika on kulunut leväten ja nauttien yhteisestä vapaa-ajasta. Meren ranta Yyterissä on  muodostunut perheelleni hyvin tärkeäksi paikaksi tällaiseen yhdessä oloon.
Vaikkemme siellä mitään erityistä tee, haluavat lapset sinne joka kerta lähteä. Meren äärettömyys pistää mietteliääksi samalla aallot pyyhkivät hetkessä pienen ihmisen murheet mennessään.
Vuoden vaihtuessa tulee pohdittua edellistä vuotta ja miten tekisi seuraavasta paremman. Vaikken mitään lupauksia yleensä tee, lupaan kuitenkin olla parempi ihminen muille ja erityisesti itselleni. Lupaan tehdä enemmän sellaisia asioita joista nautin ja jotka tuottavat mielihyvää. Lupaan huolehtia paremmin itsestäni ja itsekkäästi raivata omaa aikaa, aikaa jolloin voin sulkeutua kirjojen maailmaan taikka kuljeskella yksinäni metsässä kuunnellen sen hiljaisuutta, aikaa kun saan olla ihan omissa oloissani. Aika, ehkäpä suurin vitsaus kahden työssä käyvän vanhemman elämässä, se mihin ja miten me sen käytämme on meidän itsemme päätettävissä.
Sen jo tiedän etukäteen, että suurimman osan vapaa-ajastani tulen viettämään kuitenkin rakkaassa puutarhassani, joka itsesään täyttää edellä mainitsemani lupaukset.
Onneksi on puutarha!


Mukavaa alkanutta vuotta!



Mari Marjamäki

maanantai 18. joulukuuta 2017

Hetki ennen joulua

 

Viimeinen jouluviikko on vierähtänyt käyntiin. Päivät tuntuvat liitävän lennossa ja joulu lähestyy hurjaa vauhtia, mutta valmiina ollaan. Tänä vuonna tiesin, ettei ole kovinkaan paljoa aikaa joulupuuhiin. Senpä vuoksi otin löysin rantein ja päätin tehdä sen minkä ehdin. Pääasia on kuitenkin lasten riemu jouluaattona ja voi sitä jännityksen määrää, kun joulupukki vihdoin ja viimein saapuu! Kukapa muistaisi vielä vuosienkin jälkeen ettei äiti ehtinyt vaihtaa vuonna 2017 jouluverhoja, leipoa saaristolaisleipää taikka pestä sauna jouluksi.
 


 
 
Tärkeimmät asiat ovat jo kuitenkin hoidettuna. Joululahjat on paketoitu yön hiljaisina hetkinä, joulukuusi kannettu sisään, jouluruoka-ostokset hoidettuna ja pukkikin tietää mistä meidät tänä vuonna löytää.
 


 
Viikonloppuna kävimme vielä valmistelemassa mökkimmekin joulua varten. Myös puutarha oli kuorrutettu ihanaan valkeaan lumeen. Toiveissa olisi tietenkin valkea joulu.
 
 

 
Harmikseni hiiret olivat syöneet lähes kaikki syömäkelpoiset joulukoristeet. Melkein pääsi itku kun itse tekemät enkelit olivat pilkottu pesän pehmikkeiksi, makaronilla täytetty tonttu tyhjennetty makaroneista ja äidiltä saatu olkipukki revitty riekaleiksi. Toisaalta, nyt saankin joulun jälkeisissä alennusmyyneistä hankkia uusia koristeita ensi vuotta ajatellen, jos se nyt hieman lohduttaisi tätä menetystä.
Nyt voinkin hiljalleen rauhoittua joulun odotukseen. Myös puutarhurin blogi hiljenee ja palaa sitten taas ensi vuonna uudestaan, nokka on silloin käännetty tiukasti kohti uutta kasvukautta ja onhan luvassa blogin 2-vuotis syntymäpäivätkin.
 
Toivotankin teille lukijoilleni
Rauhallista Joulua ja Onnekasta Uutta Vuotta 2018!
 
 
 
 
Mari Marjamäki
 
 


sunnuntai 10. joulukuuta 2017

Kanelin tuoksua

 
 
 
Joulu, mikä ihana tekosyy herkutteluun ja glögin nauttimiseen, vaikka joka päivä. Noh, kohtuus kaikessa, mutta tunnustan että glögiä on tullut juotua jo jonkin verran. Kaupasta ostetut litran purkit eivät kauaa kestä, kun tyttärenikin on osoittanut glögin ystäväksi ja sitä juodaan jopa ihan jääkaappikylmänä. Suuren kulutuksen vuoksi päätin kokeilla glögin valmistamista ihan itse, eikä se sen ihmeellisempää ollutkaan. Mutta kuten aina, nälkä kasvaa syödessä ja innostuin kokeilemaan uutta glögireseptiä, joka löytyi sopivasti päivän lehdestä ja haluan jakaa sen muillekin, sillä tähän reseptiin voi käyttää talviomenat tai hieman nahistuneet syksyn viimeiset omenat.
 
 

Omenaglögi

n. 1 litra valmista juomaa
 
n. 6 kpl talviomenoita tai päärynöitä
6 rkl fariinisokeria
kanelitanko
muutama kardemummankota
muutama tähtianis
neilikoita
 
päälle
2 dl kermaa
2 tl vaniljasokeria
 
Pese hedelmät ja lohko omenat, mutta älä kuori. Lisää omenat, vesi, sokeri ja mausteet kattilaan ja anna kiehua miedolla lämmöllä noin tunnin ajan, kunnes omenat hajoavat. Siivilöi pariin kertaan ja kaada laseihin. Lisää juoman päälle kermavaahto ja koristeeksi kanelitanko.
 
 
Glögistä tuli äärettömän hyvää ja maistui myös kylmänä. Ohjeen mukaan laitoin päälle kermavaahtoa, mutta sen voi halutessaan jättää pois. Mutta lapsista se oli koko juoman paras kohta.
 
Ja mitä olisikaan joulu ilman glögikakkua. Löysin aikoinaan kotikokki-sivuilta puolukkaisen rahkakakun ohjeen, jota olen muokannut tilanteen mukaan vain paria  raaka-aineitta vaihtamalla. Nyt laitoin rahkan tilalle piparinmakuista rahkaa ja päälle glögiä ja siitä tuli jälleen äärettömän hyvää.
Puolukkaisen version siitä saa laittamalla rahkan joukkoon puolukkasurvosta n. 2 dl, mansikan makuisen lisäämällä mansikkasurvosta, mustikkaisen lisäämällä mustikoita...siis mielikuvitus on vain rajana. Maustat vain rahkan sellaiseksi kuin haluat.
 

Rahkakakku 

Pohja
 
3 dl keksimurskaa
 50 g voita
1/2 - 1 dl fariinisokeria
 
Täyte
500 g rahkaa
(2 dl puolukkasurvosta)
4 dl kermaa
1 dl sokeria
3 tl vaniljasokeria
5-6 liivatelehteä
 
Kiille
2 dl mehua
3-4 liivatelehteä
 
1. Päällystä irtopohjavuoan pohja leivinpaperilla (halkaisija 24 cm). Sekoita keskenään keksimurska, voi sula ja fariinisokeri. Painele seos vuuan pohjalle.
 
2. Laita liivatelehdet pehmenemään n. 10 minuutiksi. Vaahdota kerma. Sekoita rahkan joukkoon sokeri, vaniljasokeri (ja puolukka- tai joku muu marjasurvos)
 
3. Kumenna vettä 3rkl kiehuvaksi ja liuota siihen vedestä puristetut liivatelehdet, kaada seos rahkan joukkoon, nostele lopuksi kermavaahto rahkaseoksen joukkoon.
 
4. Kaada täyte keksipohjan päälle ja tasoita pinta, peitä kelmulla ja laita jääkaappiin väh. 4 tuntia
 
5. Valmista kiille kuumentamalla n. 2rkl  mehua  ja lisäämällä siihen  pehmenneet liivatelehdet (liota vedessä n. 10 min), lisää joukkoon loput mehusta ja lusikoi kakun päälle, anna hyytyä väh. 1 tunti.
 
 6. Koristele kakku kanelitangoilla tai muilla glögimausteilla, sulatetulla valkosuklaalla, marjoilla, vain mielikuvitus on rajana
Itsenäisyyspäiväksi tein jälkiruokamaljat puolittamalla samaisen reseptin puoliksi, jolloin se riitti kuudelle henkilölle mainiosti. Ensi kerralla kokeilenkin tyrnistä tehtyä rahkakakkua, hapan marja sopii hyvin tähän reseptiin.
Ja eihän herkuttelu tähän toki lopu, nyt tekeillä on piparitaikina ja suunnitteilla olisi jouluiset suklaaherkut...Mieheni jo sanoi sen ääneen, mitä olen jo hetken aikaa mielessäni ajatellut, että koskahan tämä herkuttelu loppuu ja siirrytään kevyempään ruokavalioon. Noh, sen aika on sitten joulun jälkeen, nyt herkutellaan.
 
 
 
 
Itsenäisyyspäivänä siis juhlistimme Suomen 100-vuotisjuhlapäivää juhla-aterialla. Päivä oli upea myös säänkin puolesta, valkoinen lumi peitti maan ja taivas loisti sinisenään. Voiko olla täydellisempää juhlapäivää Suomelle.
Toivottavasti myös jouluna saamme nauttia lumesta ja sen tuomasta tunnelmasta.
 
Herkullista joulunodotusta, ehkäpä ensikerralla jotain muuta jouluista puuhaa!
 
 
 
 
Mari Marjamäki
 

 

keskiviikko 29. marraskuuta 2017

Joulu mielessä

Marraskuun vaihtuessa kohta puoliin joulun puolelle, alkaa hiljalleen joulun odotus ja sen valmistaminen. Joulun lähestyminen näkyy jo pienin ripauksin kotimme sisustuksessa ja keittiönkin puolella. Viikonloppuna korkkasin virallisesti  tämän vuoden joulupuuhat alkaneiksi.
 Piipunrasseista väsäsin lumihiutaleen näköisiä palloja. Niiden tekeminen oli äärettömän helppoa ja nopeaa. Leikkasin piipunrassit puoliksi, taittelin ne yksi kerrallaan toisiinsa kiinni keskeltä ja lopuksi availin sakarat erilleen, helppoa. Ajattelin tehdä näitä vielä lisää, ripustan niitä ikkunan eteen lumisateeksi.
 
 Black friday:n alennuksista ostin uudet kaamosvalot, jotka viikonloppuna asensin mökille saunan eteiseen. Tämän tyylisiä lamppuja olen jo pitkään haeskellut ja perjantaina ne sitten löysivät tiensä ostoskoriini.
 Valosarja antaa sopivasti tunnelmallista valoa vanhalla seinällä.

 Ensi kerralla taidan lämmittää glögiä mukaani ja istahtaa tuolille fiiistelemään. Joulun jälkeen siirrän valosarjan puutarhavajan puolelle, mikäli ehtisin sen joskus siivoamaan.

 Myös kasvihuonekin sai hieman jouluisemman ilmeen. Pihapiiristämme ja viereisestä metsästä olen hakenut havunoksia, sammalia ja käpyjä, jotka ovat sinällään jo kauniita koristuksia. Tykkään hyvin yksinkertaisista, perinteisistä koristeista ja erityisesti luonnonmateriaaleista, sillä ne taipuvat kaikenlaiseen muotoon, vain mielikuvitus on rajana. Varastosta kaivelinkin joulukoriste-laatikon ja jouluvaloja esiin. Valot asennetaan vasta ensimmäisenä adventtina pihalle loistamaan.
 No, eikä siihen ensimmäiseen adventtikaan ole kauaa aikaa. Töissä  joulukiireet painavat ja toisinaan tuntuu, että päivät menevät kuin sumussa ja käyn välissä vain kotona nukkumassa. Ensimmäinen joulukuusi-kuormakin on saapunut myymäläämme, joka tarkoittaa minun kohdallani jälleen ulkotöitä.
Tosin minua eivät ulkotyöt haittaa, päinvastoin. Nautin ulkoilusta, saan raitista ilmaa ja saatan nähdä pienen välähdyksen jopa auringosta päivän aikana.  Muuten ulkoilut arkipäivinä rajoittuisivat ainoastaan koiran ulkoilutukseen. Ja mikäs sen ihanampaa kotiin tullessa kuin punaisena hehkuvat posket.

 
Joulukuu tarkoittaa myös ihania hetkiä joulublogien merkeissä, niiden heräämistä olenkin jo kauan aikaa odotellut. Haaveissa on ollut pitkään myös oman joulublogin kirjoittaminen, mutta tällä hetkellä siihen ei yksinkertaisesti löydy aikaa.
Joten luvassa on enemmän tai vähemmän jouluhenkisiä postauksia, kuuluuhan sekin olennaisesti puutarhurin elämään.
 
 
 
 
Mari Marjamäki