keskiviikko 12. huhtikuuta 2017

Kevättä etsimässä

 
Kiireisen työviikon jälkeen lähdimme mökille rentoutumaan ilman mitään suurempia suunnitelmia pihatöiden suhteen. Levollisen yön jälkeen mieli ja ruumis tuntuivat palautuvan
nopeasti ensimmäisestä työviikosta ja puutarhatyöt houkuttelivat kiusallisesti auringon lämmittäessä keväistä aamua. Pian huomasin hakevani kottikärryjä ja muita työkaluja vajasta ja suuntaavani kohti sotkuisia kasvilavoja. Vaikka maa oli vielä jäässä, pääsin kuitenkin puutarhatöiden makuun. Olinkin jo unohtanut kuinka rentouttavaa pihalla puuhastelu olikaan, raskas työviikko unohtui nopeasti ja ajatukset lensivät taas pitkälle haaveiden kautta kesään. Puuhastelun lomassa ehdin tutkia ensimmäisiä kevään merkkejä puutarhastani ja pienen etsiskelyn jälkeen niitäkin alkoi löytymään. Viikon aikana hennot sinivuokon nuput olivat nousseet rohkeasti ylös lehtien seasta ja avautuivat yksitellen tervehtimään, voih tätä onnea. 
 
Krookus
 Keskeneräisestä perennapenkistäkin nousee kevään kukkijoita, joiden olemassa oloa en edes muistanut, olen istuttanut ne vuosia sitten joten tällainen yllätys todellakin ilahduttaa.
 
Ruohosipuli
Aloittelin varovasti kasvilaatikoiden siistimisen viime kesäisistä kasveista ja sielläkin oli jo nähtävissä uutta kasvua.
 
 
Raparperikin kurkisteli varovasti lehtien alta, ei mene kauaa, kun voi leipoa ensimmäisen raparperipiirakan.
 
 
 
Puutarhakierroksen lopuksi kävin vielä ihailemassa leikattua kuusiaitaamme. Lähes kymmenen vuoden jälkeen aitamme on saavuttanut halutun pituutensa ja alkaa näyttämään jo ihan oikealta aidalta.  Samaa ei voi sanoa omenapuustani. Suunnittelin kasvattavani mallipuun, mutta esikoisen syntymän jälkeen unohdin pari leikkauskertaa, taivutuksetkin jäivät tekemättä ja tyhmyyksissäni lyhensin vielä päälatvaa. Nyt puu näyttää eriskummalliselta ja joka vuosi pyörin sen ympärillä sakset kädessä arpoen minkä oksan leikkaisin. Noh, tänä vuonna arpa osui useasti ja taisin leikata ehkäpä liikakin.

 


 Kotonakin olen yrittänyt etsiä kukkapenkeistä keväisiä merkkejä, mutta ainoatakaan piippoa ei ole vielä ilmestynyt. Sisällä sen sijaan olen ilakoinut kasvun ihmeestä ja päässyt jo sadon korjuun makuun. Kokeilin ruokakaupan hernekeitto herneiden kasvattamista krassien tapaan pelkässä vedessä ja hyvin näyttävät kasvavan näinkin. Tästä olen leikannut jo useasti niin salaattiin kuin leivänkin päälle makeaa versoa. Kasvusto alkaa olemaan jo niin pitkää, että kaipaavat tukea tai alas leikkausta.

Murattiorvokki
 Sunnuntai päivä kuluikin Turussa tyttären voimistelukilpailujen parissa. Paluumatkalla piipahdimme nopeasti Viherlassilassa. Paikka pursui mitä ihanimpia kasveja ja nopeasti kahmin käsiini muutaman ihanuuden. Niistä yksi oli suloinen murattiorvokki, joka muistuttaa erehdyttävästi villiä metsäorvokkia. Olisin viihtynyt kauemminkin myymälässä, mutta autossa odotti väsyneet voimistelijat, joten oli aika jatkaa kotimatkaa.
 
 
 Iloista Pääsiäistä!


 
 
Mari Marjamäki



maanantai 3. huhtikuuta 2017

Siemenvillitys


 Näin keväisin tulee kahmittua erilaisia siemenpusseja lähes jokaiselta kauppareissuilta. En vain osaa kävellä siementelineiden ohitse pysähtymättä ja tutkia kauppojen valikoimia. Ja usein miten mukaan lähtee pussi jos toinenkin, vaikka jo viime vuonna lupasin käyttää kaikki vanhat siemenet, ennen uusien ostamista.



 No, se lupaus on jo rikottu kauan sitten, siemenlaatikko pullistelee äärimmillään, vaikka poistin sieltä pelkät kesäkukat toiseen laatikkoon. Ehkäpä pitäisi harkita isoa arkkua, jonne siemenpussit mahtuisivat järjestykseen.
 
 
Siemenpussien lisäksi löytyy omia siemenkeräilyjä niin laatikosta kuin jääkaapista kylmäkäsittelystä. Mietinkin mihin ihmeeseen joudunkaan näiden siemenien kanssa, varastoa löytyy useaksi vuodeksi ellei loppuelämäkseni. Perennan vaihto-tapahtumien lisäksi voisi järjestää siemenpussien vaihtoa, itse olisin valmis antamaan siemenpusseja ja saamaan vastineeksi jotain muita lajikkeita, näin säästyisi rahaa ja tilaa, eikä siemenetkään ehtisi vanhentumaan.


 
Nyt siemenhulluus on iskenyt jo keittiönkin puolelle, innostuin kokeilemaan siemennäkkärin valmistamista kotikeittiössä ja voi kuinka hyvää siitä tulikaan. Näkkäri on niin koukuttavaa, että olen kokeillut erilaisia versioita siitä. Mielestäni tämä kanamunaton ohje on ehdottomasti paras. Mikäli joku innostuu kokeilemaan, tässä on resepti.
 
Siemennäkkäri
1 dl seesaminsiemeniä
2 dl auringonkukansiemeniä
1/2 dl chiasiemeniä
1 dl kaurahiutaleita
3/4 tl suolaa
2 dl kylmää vettä
 
1/2 dl öljyä
1/2 dl perunajauhoja
 
 
Mittaa kulhoon siemenet, suola ja vesi.
Annan niiden turvota 20 min,
jonka jälkeen sekoita joukkoon öljy ja perunajauhot.
Levitä seos pellille leivinpaperin päälle
nuolijan avulla ohueksi levyksi.
Paista uunissa 175 asteessa 20-25 min.
Leikkaa heti uunista otettuasi.
 
Näkkäri on äärettömän nopea tehdä ja resepti on helposti muunneltavissa oman mieltymyksen mukaan. Joukkoon voi laittaa valmiita siemenensekoituksia, kuivattuja hedelmiä tai pähkinöitä. Ensi kerralla aion kokeilla hedelmäistä versiota.
 
 

Nyt kun viimeinenkin palanen näkkäriä on syötynä, on aika siirtyä puuhastelemaan siemenkasvatuksen parissa, odotettavissa on jotain uutta vanhojen tuttujen lisäksi. Multiin menee perinteisesti tomaattia, samettikukkaa, chiliä ja ihan uutena tuttavuutena tuntokasvia.

Mukavaa alkanutta viikkoa!

 
 
 
Mari Marjamäki
 
 

sunnuntai 2. huhtikuuta 2017

Lippuarvonnan voittaja

 
Arvonta suoritettu ja lipun Kevätmessuille voitti Outi-M.
Onnittelut ja mukavaa messuilua Outille, toivottavasti löydät kivoja ideoita kasvihuoneista ja laitureista!
Lähetätkö Outi kommenttikenttään sähköpostiosoitteesi, niin saadaan lippu nopeasti perille.
 
Ja mukavia messuiluja muillekin, toivottavasti perinteiseen tapaan saadaan lukea ihania messuraportteja muiden blogeista!
 
 
 
 
 
Mari Marjamäki
 
 


torstai 30. maaliskuuta 2017

Lippuarvonta kevätmessuille



 Nyt pistetään ylimääräinen messulippu jakoon lukijoilleni. Pitkän pohdinnan jälkeen päätin jättää tämän vuoden kevätmessut väliin päällekkäisten tapahtumien vuoksi, joten eihän lippuakaan voisi roskiinkaan heittää, sillä uskon, että joku on teistä on varmasti menossa messuilemaan.
 

Koska messut alkavat jo viikon päästä, arvonta loppuu sunnuntaina klo 18, jonka jälkeen suoritan arvonnan.
Saat yhden arvan kommentoimalla, mikä kevätmessuilla kiinnostaa
ja
toisen arvan olemalla/liittymällä lukijakseni.
 
 

 
 Onnea arvontaan ja ihanaa #tulppaanitorstaita!
 
 
 
Mari Marjamäki
 
 
 


keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

Kauden avaus

Viikkoon on mahtunut taas kaikenlaista, kuten ihana inspiroiva #tulppaanitorstai, jonka vuoksi innostuin hankkimaan (taas) tulppaaneja, eihän niiden ohitse voi kulkea ostamatta. Sain myös viikon aikana monta asiaa pois päivänjärjestyksestä ja olen voinut kevein mielin asennoitua töihin paluuseen. Olenkin pyrkinyt nauttimaan näistä viimeisistä kotiäidin päivistä täysillä vaikka pikku miehen uhmaikä on hieman sitä häirinnyt. Yhteiset leikkihetket seuramme jumppatunneilla ovat päätyneet viime aikoina itku-potku-raivareihin ja olen useasti vannonut itselleni että se oli viimeinen jumppakerta. Niin, että onnea vaan päiväkodin hoitotädeille, heh!
 
Viime viikolla sain myös työantajan järjestämän vihermestari-koulutuksenkin päätökseen. Lähes sadan opiskelijan voimin kokoonnuimme Vantaalle suorittamaan viimeisiä tehtäviä ja päivän päätyttyä kohotimme onnittelumaljat valmistumisemme kunniaksi. Ainutlaatuinen kokemus, en ole ennen opiskellut täysin tietokoneen välittämän kuvayhteyden parissa ja lähettänyt sähköisesti tehtäviä tarkastettavaksi opettajille, jotka saattoivat asua eripuolilla Suomea satojen kilometrien päässä. Ehkäpä tämä on sitä tulevaisuuden koulunkäyntiä.
 

Mökillä avasin puutarhakauden varovasti kuusiaidan leikkuulla, josta sain käteni kahdeksi päiväksi todella kipeiksi. Hikisen aloituksen jälkeen minulla ei enää riittänyt paukkuja omenapuun leikkaukseen, joten nyt keräilen taas viikon voimia, jotta saan kuusiaita-projektin päätökseen seuraavalla mökkireissulla. Olisi ehkä pitänyt harrastaa enemmän kuntoliikuntaa talvella, jotta aika ei olisi kulunut huili-taukoihin ja leikkauskin olisi sujunut helpommin. Toisaalta siinä rappusilla huilatessa huomasin taivaalla upean valoilmiön, joka näytti ihan sateenkaarelta.
 
 
 Omassa kotipihassa ei ole vielä mitään puutarhahommia jäisen maan vuoksi, eikä terassiakaan viitsisi alituiseen harjata, joten sunnuntaina jälleen ajauduimme meren rannalle Kalloon ulkoilemaan. Käymme yleensä täällä ihailemassa syysmyrskyjä, jolloin jättimäiset aallot syöksyvät vasten rantakallioita ja näky on ihan uskomaton.
 
 
No, ei maisema tälläkään kertaa pettänyt,  vaikka olosuhteet eivät olleet ihan kaikista turvallisimmat lapsiperheelle. Tällä kertaa kukaan ei ottanut puljuja, tosin koira aiheutti sydämen tykytyksiä pudotessaan jäälautalta hyiseen veteen.
 
 
Maisema oli jälleen uskomaton, jäälautat keinuvat maininkien tahdissa rantaa kohden ja meri oli kirkkaan sinistä, jollaista emme ole ennen nähneet. Kallion päällä makoili pyöristyneitä jäälohkareita, hauska ilmiö, jonka syntytapa jäi epäselväksi.
 
 
Merelle johtava polku kulkee vanhan mäntymetsän lävitse, tunnelma on satumainen vanhojen käkkyräisten mäntyjen alla meren pauhatessa taustalla.  Olisi pitänyt ottaa eväät mukaan, jolloin olisimme saaneet nauttia kauemmin upeasta ilmasta ja olla kiirehtimättä kotiin ruuan tekoon.
 
 
Keittiönpöydällä minivihannesten sato on valmistunut pikavauhtia syöntikelpoiseksi. Niiden kasvunopeus saa minut aina ällistymään, toisin oli kelloköynnösten kanssa, joiden itämistä odotin todella kauan. Nyt nekin huitelevat jo korkeuksissa ja odottelevat koulimista. Ihanaa päästä vihdoin ja viimein suttaamaan mullan kanssa.
 
Mullan tuoksuista loppuviikkoa!
 
 
 
 
 
Mari Marjamäki
 
 
 

keskiviikko 15. maaliskuuta 2017

Hulluus vai harrastus


Viikonloppuna saimme jälleen nauttia mahtavista aurinkoisista ilmoista. Mökkireissut ovat tällä hetkellä pelkkää ajan kuluttamista, keväiset puuhat antavat vielä odotuttaa itseään. Kärsimättömästi kierrän jäisiä kasvilaatikoitani ympäri, välillä sukellan kasvihuoneen lämpöön istuskelemaan. Päätin aloittaa leikkauspuuhat vasta ensi viikolla keräten voimia kuusiaidan leikkausmaratoniin.

 
 Kulutan aikani suunnitteluun, tein mielessäni täydellisen pohjaratkaisun  puutarhavajalleni. Ovenpieleen työkalut, tuohon työpöytä ja takaseinälle hyllyt ja siihen ruukut järjestykseen ja kottikärryt tuohon parkkiin...todellisuudessa vajani on kuin hävityksen kauhistus, keräsin lattialle tippuneita ruukkuja laatikkoon, nostin työkalut takaisin paikoilleen, jotta vajassa olisi tilaa liikkua kompastumatta, lopulta suljin oven perässäni. Keväinen siivouskohtaus ei ole vielä iskenyt, mutta vielä tulee vajankin vuoro päästä järjestykseen.


 
Mökiltä kiikutin kotiin pelargoniani, jotka talvetin kuistilla. Tähtipelargoni näyttää kuolleelta, vielä on kuitenkin toivoa, ehdin ottaa siitä yhden elävän pistokkaan ja syksyllä siemeniä.  Toinen kotiin palaaja oli viime vuonna siemenestä kasvatettu  pelakka, joka näyttää niin terhakkaalta,  mietinkin  maltanko leikata siitä yhtään pistokkaita. Pistokkaita alkaa tosin olemaan jo jokunen työhuoneen pöydällä hankittuna myymäläkierroksilta. Emma, Selma ja Mary saivat seurakseen Dr. Westerlundin, joka on viimeisin tuoksupelargoni hankinta,  sitä on ihan pakko hipelöidä ja tuoksutella vähän väliä.
 
 

Pistokkaiden lisäksi mullasta nousee kolmisen kymmentä pelargoninalkua. Nyt alkaa pahasti näyttämään siltä, että pelargonihulluus on iskemässä. Puutarhalehtien lisäksi viime aikoina sanomalehdissäkin on ollut juttuja samanlaisista "hulluista", jotka keräilevät pelakoita kotiinsa harrastusmielessä. He saavat pelargonin kasvatuksen kuulostamaan niin helpolta, vaikka onhan harrastuksessa myös omat hankaluutensa. Omat keräilyt ovat vasta lasten kengissä, mutta innostus sitäkin suurempi.

Tähtipelargoni Fireworks pink kuvattuna viime kesänä

Pieni muotoisen nettisurffauksen seurauksena löysin mielenkiintoisen tapahtuman Rinkin Puutarhalla, jossa järjestetään pelargonipäivä. Päivän aikana pidetään myös erikoislajikkeiden huutokauppa, joka olisikin ihan uusi kokemus. Puutarha olisi sopivan ajomatkan päässä, joten saatan kääntää autoni nokan kohti Loimaata ja tutustua muihin pelargonioiden ystäviin ja huutaa muutaman pistokkaan kotiin vietäviksi. Vielä pohdin lähtisinkö vielä pelargoniseuran jäseneksi, vai onko tämä hulluus vain ohi menevää.
 
 

Hulluus vai harrastus vai hullu harrastus, joka tapauksessa yläpuolella oleva tähtipelargoni on ainakin syy siihen, miksi harrastuksestani tulikin hulluus, ihastuin kukkaan hullun lailla.

Hullun hauskaa loppuviikkoa!



Mari Marjamäki



tiistai 7. maaliskuuta 2017

Puuhakas päivä

Maaliskuun aurinkoiset päivät ovat saaneet viherpeukaloni syyhyämään. Senpä vuoksi kävin viikonloppuna pyörähtämässä läheisessä puutarhamyymälässä ihan vain katselemassa. No, niinhän siinä kävi, että kannoin sieltä kotiin pelargonian pistokkaita ja ihanan värisen huone-esikon, ilmeisesti kevät-kuume on nousemassa.

 Viikonloput mökillä ovat odottavia, vielä ei pääse heilumaan kasvimaan kimppuun, joten kulutan aikani puutarhaa kierrellessä ja pistokkaita keräillen. Tulevasta keväästä huolimatta joulukukat jatkavat kukintaansa mökin kuistilla. Viileässä eteisessä jouluruusu avaa vaaleita kukkiaan yksi toisensa perään. Näyttää siltä, että saan istuttaa tämän jouluruusun perennapenkkiini lumien sulettua, onnistuin pitämään sen sittenkin hengissä.
Yllätyksekseni huomasin hyasinttienkin aloittavan toista kukinta kierrosta, tällaista en ole koskaan kokenut. Nämäkin taitavat päätyä vielä perennapenkkiini jatkoille. Myös muut joulukukat jaksavat vieläkin ilahduttaa sitkeydellään. Työhuoneen pöydällä joulutähti puskee uusia vihreitä lehtiä, en ole vielä päättänyt mitä teen sille, perennapenkkiini se ei kuitenkaan pääse. Amarylliksen sipulit tosin odottavat jo pääsyä ulos kesälaitumille.
 
Viikonlopun jälkeen uni ei meinannut tulla millään silmään, vielä puolen yön aikaan kävin kurkimassa verhojen välistä taivaalla paistavaa  kuuta. Kirkas puolikuu ei kuitenkaan ollut unettomuuteni syy, vaan päässä pyörivät puutarhasuunnitelmat. Puutarhaseurani sai kaupungilta pienen palan puistoa käyttöönsä ja nyt meillä jäsenillä on mahdollisuus tehdä omia suunnitelmia puistosta, joista "oikea" suunnittelija kokoaa lopullisen version. Minäkin päätin osallistua omalla suunnitelmallani, nähtäväksi jää, onkohan lopullisessa suunnitelmassa mitään minun tuherruksia. Viimeisen kerran katsoin kelloa yhden aikaan, kun karvakuono hyppäsi kainalooni nukkumaan ja työstin päässäni edelleen luonnoksia uudesta puistosta.
   
 Maanantai aamuna heräsin upeaan auringonnousuun. Lyhyistä yöunista ei ollut tietoakaan, päinvastoin,  jostain syystä  sainkin mielettömän energiapiikin, minkä ansiosta viskasin petivaatteet pihalle ja aloitin siivouspuuhat. Aamupäivän aikana kävin vielä penkomassa varastosta kasvatusalustan ituja varten ja pistin siemenet kasvuun, sain tähänkin päivään mahtumaan jotain puutarhapuuhaa. Puolenpäivään mennessä koti tuoksui Tolulta, pesukone pyörittänyt kolme koneellista pyykkiä, lounas syötynä ja olin kävellyt koulun portille vastaan koululaistamme.
 Kotiinpäin kävellessämme oli pakko pysähtyä ihailemaan kaupunkimme lävitse virtaavaa jokea, jonka jääkansi oli sulanut lopullisesti viikonlopun aikana ja virran mukana kulki isoja jäälauttoja. Vielä muutama viikko eteenpäin ja joki pääsee irti kokonaan jäänkahleista ja mennään lujasti kohti kevättä.  Samalla tajusin, että nämä ovatkin viimeisiä yhteisiä koulumatkoja, muutaman viikon päästä rakentelen töissä jo vinhaa vauhtia puutarhamyymälää avattavaksi
 
Kotiin päästyäni tiesin postiauton käyneen ja  tuoneen minulle odottamani  lähetyksen Korpikankaalta postilaatikkoon.  Tilasin siemeniä, joita en ollut löytänyt kauppojen hyllyiltä, joten tilauksesta tulikin melko pieni, mutta sitäkin odotetumpi. Näiden istuttaminen sai kuitenkin jäädä vielä toiseen päivään, sillä energiatasoni oli jo hieman laskusuunnassa. Loppupäivä menikin siemenpusseja hipelöidessä. Loppuviikon voinkin hyvällä omalla tunnolla tehdä kylvöpuuhia, kun pakolliset kotityöt on tehtynä.
 
Puuhakasta viikkoa kaikille!
 
 
 


 
Mari Marjamäki