Tällä hetkellä ulkona paukkuvat pakkaset ja kuura koristaa paljaiden puiden oksia, nyt on hyvä hetki muistella vielä viime kesää kuuden kuvan kera. Puutarhahetki-blogin kirjoittaja Tiiu sekä Multaa ja mukuloita-blogin Piparminttu haastoivat minut tähän ihanaan haasteeseen.
Ihanin muisto viime kesästä on se yksi täydellinen päivä, jolloin satuimme viettämään vapaa päiväämme mökillämme, aurinko paistoi suloisen lämpimästi, perhoset tanssivat puutarhassani ja sain erikoisen ystävän.
Loppukesästä, punahattujen avauduttua odotan malttamattomana perhosten vierailua, viime kesänä olin jo luopua toivosta, kun tiemme eivät koskaan kohdanneet. Kunnes silloin yhtenä täydellisenä loppukesän päivänä, puutarhassani leijaili kymmeniä siivekkäitä kaunottaria. Voih, miten rakastankaan tuota kuvaa kahdesta kinastelevasta perhosesta punahatun päällä.
Päivä oli mitä mainioin myös tyrnien keruuseen. Marjat olivat sopivan kypsiä kerättäväksi, eikä lehdetkään varisseet ämpäriin roskastamaan marjoja. Vuosi vuodelta satoa tulee enemmän ja enemmän, tämä vuosi oli ehdottomasti ennätys vuosi puutarhan marjojen suhteen.
Tyrnien keruu on ehkäpä epämieluisin puutarhapuuha, mitä tiedän. Siitä huolimatta haluan kasvattaa näitä piikikkäitä pensaita ja nauttia niiden kirpeistä marjoista. Senpä vuoksi valmistaudun aina henkisesti piikkiseen urakkaan hyvissä ajoin. Sinä päivänä huomioni kiinnittyi piikkien sijaan ystävälliseen sudenkorentoon, joka istahti vähän väliä olkapäälleni tervehtimään tyrnejä poimiessani. En halunnut häiritä korentoa, vaan istahdin itsekin tuolille ällistelemään pientä ystävääni.
Auringon lämmittäessä viilenevää iltaa, siivosin kasvihuoneesta kesän pois. Vaahteravanhuksen alimmat lehdet olivat saaneet jo ensi kosketuksen syksystä ja värjäytyneet heleän keltaisiksi, poimin sen oksia kasvihuoneen pöydälle koristamaan. Olo oli jotenkin haikea, onhan lehtien kellastuminen ensimmäisiä syksyn merkkejä.
Seuraavana päivänä olikin jo kotiin lähdön aika. Vielä viimeisen kerran kävin ihastelemassa auringossa kylpevää puutarhaani, sillä tiesin, että ensi kerralla mökille tultaessa tämä kukkaloisto olisi muisto vain. Nyt vasta jälkeenpäin tajuan, kuinka ihana päivä tuo olikaan. Kiitos Tiiua ja Piparminttu, kun sain muistella tuota täydellistä kesäpäivää vielä kerran.
Haaste on kiertänyt jo jonkin aikaa blogeissa, joten en haasta tällä kertaa ketään. Mutta halutessasi voit napata tämän ihanan haasteen ja muistella vielä kerran viime kesää.
Mukavaa alkanutta viikkoa!
Mari Marjamäki