Vappu puuhia

 

Vappu tuli vietettyä perheen kanssa simaa ja munkkeja herkutellen. Aurinko hehkui lämpöään koko viikonlopun ajan, joten suuntasimmekin mökille puuhaamaan. Syöksyin suoraa päätä kasvimaalle lapio kädessä, ylioppilaslakin muistin kuitenkin riisua pois, ennen töiden aloittamista, mutta ruokailut menivät siltä päivältä ohitse, sillä puutarhasta ei olisi millään malttanut lähteä.

 

Ilokseni huomasin, siemenperunani kasvattaneen täydelliset idut ennen maahan laittoa. Annoin niiden itää ensin huoneen lämmössä ja lopuksi siirsin ne viileän kuistin ikkunalle. Itämiseen kului noin kolmisen viikkoa.

 

Energiatasot olivat koholla lähes kolmen viikon sairastelun  jälkeen ja olihan auringollakin melko suuri vaikutus jatkuvaan puuhaamiseen puutarhassa. Sain kunnostettua kasvimaat haraamista vaille kuntoon ja lopuksi istutin perunat maahan. Laitoin vielä harson perunamaan  päälle, jotta pääsisivät nopeasti kasvun vauhtiin. Sunnuntai aamuna hommat jatkuivat kasvihuoneessa hikoillessa. Kasvarin lasien pesu oli melko hikistä puuhaa, sillä mittari näytti yli 50 astetta sisällä. Pesu olisi kannattanut suorittaa pilvisellä säällä, mutta kun kerrankin olin päässyt vauhtiin niin en malttanut keskeyttääkään. 

 

Viime vuotiset orvokit olivat siementäneet ja kasvattaneet näin suloiset kukat vapuksi. Taidan kaivaa nämä pikkuorvokit ylös ja istutan ne ruukkuihin, sillä omat siemenestä kylvetyt orvokin taimet ovat vielä niin pieniä, että saan nauttia niiden kukkaloistosta varmaan vasta ensivuonna.

Sammakkolammesta kuului hauska pulputus ja menimmekin katsomaan sammakoiden puuhia, mutta löysimmekin suuret määrät kutua. Lampemme on saanut näiltä kavereilta nimensä, sillä pihapiirimme antaa niille mukavat elinolot. Vaikka ne ovatkin melko ällön näköisiä konnia, niiden puuhia on silti hauska seurata lasten kanssa. Ja onhan niistä hyötyäkin hyttysten torjunnassa, kun ne herkuttelevat lammessa niiden toukilla.

 

Mukulaleinikki oli herännyt talviuniltaan ja kukki kauniin keltaisilla kukillaan. Tämän alun olen joskus napannut kerrostalopihan multakasasta, jossa se kukki keltaisenaan. Mukulaleinikki on siitä hauska kasvi, että kukinnan jälkeen se kuihtuu ja häviää kokonaan. Ensimmäisenä vuotena pelästyinkin sen jo kuolleen, mutta joka vuosi se on noussut uudestaan ja uudestaan.

 

Ja sitten joka vuotinen riesa nimeltä balsami. Tämä kasvi jakaa hieman mielipiteitä. Kukka on hauskan näköinen ja houkuttelee paljon mehiläisiä, lapsista on hauska paukutella siemenkoteloita, mutta se toinen puoli...se leviää räjähdysmäisesti, hukuttaa muut kasvit alleen... Nämä saavat siis lähtöpassit, kuten viime vuonna, mutta ilmeisesti joku oli pääsyt taas siementämään.

 

Ihana puuhakas viikonloppu takana. Kerrankin pääsin työntouhuun ulkona, sillä tämä sisällä puuhastelu alkoi jo hieman tympimään. Ensi viikonloppuna hommat jatkuvat taas!

 

Mukavaa viikonalkua!