Messuraportti Porista

Viime viikonloppuna kävin siis Porin piha- ja puutarhamessuilla. Messujen anti ei tietenkään vastannut Helsingin saatikka Tukholman messujen  prameuksia. Joten mielenkiinnolla menin tutkimaan paikallista messutarjontaa.  En odottanutkaan saavani messuilta mitään huippu-super-hyper-mahtavaa- kokemusta, vaan lähdin avoimin mielin kiertelemään messukäytäviä.

Portista päästyäni sisään, vastassa oli muiltakin messuilta tuttu kovaääninen kukkasipulimyyjä Hollannista.  Juu, ei kiitos, en tullut hakemaan kukkasipuleita, vaikka hakusessa olikin begonian mukuloita, jotka löysin myöhemmin Terran osastolta todella edulliseen hintaa 1€/pss, en voinut olla ostamatta.

Yleensä puutarhamessuilla en edes vilkaise koneiden tai moottorilaitteiden perään, mutta jäin kuitenkin jututtamaan robottileikkurin esittelijää. Meillä kun tuota hoidettavaa ruohokenttää  on PALJON ja kahdessa paikassa, niin mielessä on käynyt robotin hankinta.  Sainkin vastaukset askarruttaneisiin kysymyksiini ja samalla osallistuin arvontaan, jossa voi voittaa robotin kuukaudeksi kotiin.  No, isäntä ei vieläkään innostunut robotista, äääh! (hän haluaa ilmeisesti hikoilla ruohonleikkurin kanssa).

Porin kaupugillakin oli oma osasto, jossa projektipäällikkö kertoi Porissa vuonna 2018 pidettävistä asuntomessuista. Oli jännää huomata, että niissäkin puutarha on suuressa roolissa kaupunkiviljelyksen muodossa. Kasvimaa olikin perustettu osastolla trendikkäästi lavoihin.

Lopuksi löysin aivan ihastuttavan osaston nukkekotien harrastajilta. He olivat tuoneet näytille kursseilla rakentamiaan upeita puutarhoja minikoossa, tietenkin. Lumouduin täysin heidän upeisiin taideteoksiinsa, jos niitä siksi voi kutsua.

 

 

Olen itsekin käsityöihminen, joten osaan arvostaa heidän töitään, puhumattakaan kuinka paljon aikaa niiden tekemiseen on mennyt. Heidän kanssan oli mukava jutustella töiden valmistumisprojektista. He olivat pääsääntöisesti tehneet kaiken itse tai käyttäneet kierrätys taikka romua niiden  rakentamiseen. Tästä osasto räpsein paljon kuvia, jos vaikka itsekin joskus innostuisi rakentamaan oman minipuutarhan.

Täytyy todeta, että messut olivat mukavan pienet, kuin riisuttu versio suurmessuista. Aika kului mukavasti, eikä tarvinnut väentungoksessa hikoilla. Sonja Lumpeen esitelmä yrteistä jäi näkemättä, mutta sen sijaan sain hyvät niksit pionien hoidosta toisaalla. Messukaverikseni sain tälläkertaa oman isäni, joka jaksoi kulkea perässäni enimmän aikaa, kunnes hän eksyi "äijien" osastolle ja minä jatkoin matkaani taimipuolelle. Mukaan tarttui muutama yrtti, begonian mukulat sekä huikea elämys minipuutarhoista. Kannatti siis poiketa!