Kevään onnea

Vihdoinkin pääsin mökille puutarhahommiin, tosin viikonloppuna tuli juhlittua Äitien päivää, joten ulkona puuhailu jäi minimiin. Mutta sain kuitenkin istutettua sipulit maahan. Otin siinä tosin pienen riskin, koska ilmat voivat vielä viiletä ja sen vuoksi sipulit saattavat tehdä ainoastaan kukkavarsia. Nooh, aika näyttää syödään sitten vaikka sipulinkukkia salaatissa.

Juhlinnan lomassa minulla oli aikaa tutkia hieman pihapiirimme luontoa ja silmääni osuivat nämä todella kauniit kuusen kukinnat. Nuppujen väri oli todella upea, kuin kuusesta olisi riippunut pieniä rubiineja ja nyt puhutaan niinkin tavallisesta puusta, kuin metsäkuusi. Tämä ilmestys sai myös perheen pienimmätkin haukkomaan henkiään.

Ilokseni huomasin, että viimekesänä kukkineet orvokit ja samettiruusut olivat siementäneet ja kasvattaneet runsaasti komeita pieniä taimen alkuja maahan. Olin tästä löydöstä todella iloinen, sillä samettiruusujen esikasvatus ei onnistunut tänä vuonna ollenkaan. Joo, tiedän että ne ovat niitä helpoimpia kasvatettavia, mutta en vaan saanut niitä onnistumaan. Yksi lajike ei edes itänyt, taisi olla liian vanhoja siemeniä ja toisesta lajikkeesta on pari hassua taimea enää hengissä. Mutta onni onnettomuudessa, nyt minulla on paljon pieniä samettiruusun ja orvokin taimia odottamassa.

 

 

Kevät on edennyt todella pikavauhtia eteenpäin. Viime viikolla koivujen silmut vasta pullistelivat ja nyt ne ovat jo lähes täysikokoisia lehtiä. Mihin se hiirenkorva- vaihe meni, se meni minulta täysin ohitse. Myös joku muukin oli huomannut nämä herkulliset lehdet ja kutsunut ystävänsä koolle herkuttelemaan niillä. Tämä koivu näytti olevan täynnä kirvoja, toivottavasti tämä ei enteile runsasta kirvakesää...

Ensi viikonlopun suunnitelmissa on avata siemenpussit ja päästä kylvöpuuhiin pihalle sekä aloittelemaan perennapenkin täysremonttia. Kotona hommat jatkuvat koulinnan ja kesäkukkien esikasvatuksien merkeissä, joten puuhaa riittää. Toivotaan, että lämpimät ilmat jatkuvat ja kasvu pääsee nopeasti täyteen vauhtiin. Mutta ennen kaikkea täytyy muistaa välillä hengähtää, vaikka töitä riittäisi.  Nautitaan vielä kevään ihmeistä kaikilla aisteilla, sillä se on täynnä ihastuttavia yksityiskohtia, ääniä ja tuoksuja. Niitä löytää joka paikasta, riittää kunhan pysähtyy hetkeksi ja antaa aistien viedä. Nautitaan vielä, kun voidaan.