Kukkaloisto jatkuu

Tämä vuosi on hurahtanut pikavauhdilla jo keskikesään. Tällä viikolla vietetään juhannusta ja yöttömän yön juhlaa, jonka jälkeen illat alkavat pimentymään ja päivät lyhentymään. Toisaalta unirytmit ovat meneet ihan sekaisin juuri valoisten öiden vuoksi. Monena iltana olen kömpinyt peiton alle vasta puolen yön jälkeen, eilenkin katselin rusakon iltapuuhia heinäpellollamme puoli yhden aikaan yöllä. Tekisi mieli painua pihalle puutarhahommiin, kun uni ei vaan tule silmään, mutta toistaiseksi olen pysynyt kiltisti sisällä.

Unkarin syreeni

Kotipihamme  kukkaloistosta on enää muistot ainoastaan kamerassa. Pihassamme ei ole montaakaan pensasta taikka perennaa, sillä muutettuamme aikoinamme nykyiseen asuntoomme, päätin että asumme vuoden taikka kaksi, jonka jälkeen ryhdymme muokkaamaan pihaamme omannäköiseksi. No, tänä keväänä tuli täyteet seitsemän vuotta kodissamme ja pihassa ei ole tapahtunut suuriakaan muutoksia, olen edelleen panostanut mökkimme puutarhaan. Ensi silmäyksellä kotipihamme ei todellakaan näytä puutarhurin pihalta ( ellei lasketa kesäkukkia 😉), mutta suunnitelmia olen kuitenkin raapustellut jos jonkinlaisia. Ehkäpä ensi keväänä sitä voisi aloittaa muutostyöt oman kodin pihalla. Onneksi edellisen asukkaan istuttamista kasveista on ollut suurta silmäniloa, nyt pohdinkin maltanko hävittää niitä vai annanko niiden olla.

Rusopajuangervo

Oli aivan pakko laittaa kuva alppiruusustamme (ensimmäinen kuva), joka asustaa kotona etupihallamme. Sillä tänä vuonna siihen muodostui tasan kaksi nuppua, joista toinen ainoastaan avatui yhdellä ainoalla pikkukukalla. Onneksi rankka talvi verotti vain sen kukintaa, sillä on nimittäin jo  kolmisenkymmentä talvea takana päin joten se on kokenut varmasti pahempaakin.

Mökillämme sen sijaan kukkaloisto jatkuu, onneksi. Tämä ihanuus, ruusuorapihlaja kasvaa vielä vailla varsinaista loppusijoituspaikkaa. Siellä se nököttä kompostin vieressä ja avannut upeat kukkansa näyttääkseen olevansa vielä olemassa. Nyt on pakko ryhdistäytä ja antaa näille kompostin asukeille parempaa huomiota.

Perenna penkki on myös hunnigolla, mutta siellä hommat ovat oikeasti etenemässä, kunhan päästään juhannuksesta eroon. Palavarakkaus on avautumassa yksi kukka kerraallan. Näihin kukkiin minulla on erityinen rakkaus, sillä nämä ovat ensimmäisiä siemenkylvö kokeiluja perennoilla ja se onnistui täydellisesti. Silloin ihmettelin, miten tämä perenna onkaan saanut nimensä, kunnes hoksasin nuo sydämen muotoiset terälehdet, niin eihän tälle kukalle voi antaakaan muuta nimeä.

Kasvimaalla on täysi tohina päällä, härkäpavut ovat kasvaneet hurjasti ja ensimmäisiä sadonkorjuitakin ollaan päästy kokeilemaan retiisillä, sipulilla ja salaateilla. Pitääkin kohta laittaa uusi satsi retiisiä kasvamaan, jostain syystä unohdan aina kylvää sitä lisää sen loputtua.

Herneille laitoin tuet, joita pitkin ne pääsevät kiipeämään. Onneksi viime aikaiset sateet eivät runnoneet näitä pahasti.  Nämä ovat meidän perheen suurta herkkua, joiden syömisestä tulee aina kinaa.

Myös kasvihuoneessa on tohinaa, tomaatin ja kurkkujen taimet ovat vankistuneet silmissä ja pääsin nyppimään ensimmäisiä varkaita tomaattien varsista. Voi, kuinka onnellinen puutarhuri voikaan olla varkaista, heh! Joskus tökkäsin kesän ensimmäisiä varkaita multaan ja kesän aikana niistä kasvoi ihan kelpo taimia ja sainpahan muutaman tomaatinkin niistä. Siis halpa lisäys tomaatintaimia, mikäli tarvitset niitä lisää.

Vähänkö ihmettelin hetken aikaa, kun näin tällaisia nypittyjä pikkukukkia penkillä. Tyttärelläni on rasittava tapa ohi kulkiessaan repiä puskista lehtiä ja kukkia ja ripotella niitä ympäri pihaa. Olin jo hermostumassa, että hän on käynyt perennapenkistä repimässä jonkin erikoisuuden, mutta kunnes yhtäkkiä tajusin näiden olevan ruohosipulin kukkia, siis ei mitään hätää. Eikö näytäkin herkän keijumaisilta kukilta. Ruohosipulin varret olivat laonneet täysin rankkasateista, taidan leikata kaikki alas ja pakastaa niistä muutaman purkillisen talvea varten. Harmi vaan, että niiden upea kukkaloisto meni pilalle.

Nyt pitääkin aloittaa valmistautuminen juhannusta varten, sillä se odottaa meitä jo nurkan takana. Yritän pysyä poissa puutarhahommista juhannuksena, vaikka perunamaa kaipaisikin vielä kitkijää.

Mukavaa Juhannuksen odotusta kaikille!