Juhannusruusun taikaa

 

 

 

Joka vuosi odotan saunan edustalla kasvavan juhannusruusun kukintaa. Tänäkin vuonna se avasi ihanat tuoksuvat kukkansa juuri juhannukseksi. Niiden tuoksu houkutti paikalle myös kymmeniä pörriäsiä herkuttelemaan.

 

Ruusullamme on mielenkiintoinen historia takanaan, jonka vuoksi siihen on muodostunut vahva tunneside niin minunkin, kuin miehenikin puolesta. Sen tarina alkaa jo yli neljänkymmentä vuotta sitten, jolloin mieheni isä antoi anopilleen syntymäpäivälahjaksi juhannusruusun. Ruusulle annettiin pihasta paras paikka, jolloin sen kukintaa ihasteltiin joka vuosi. Kaksikymmentävuotta siitä eteenpäin, mieheni oli hankkinut uuden mökin ja oli hankkimassa sen pihamaalle joitain kasveja. Niinpä hän ottikin mummulansa pihasta, siis samaisesta ruususta juurakon ja istutti sen meidän saunamökkimme eteen.

Ruusumme on siis nähnyt elämää jo toisaalla yli kaksikymmentä vuotta ja mökillämme toiset kaksikymmentä vuotta. Sitä kasvaa myös mieheni vaarin haudallakin, muistona yhdessä vietetyistä ajoista iso-mummun kanssa. Mahtaakohan se  edelleen kasvaa iso-mummun istuttamassa paikassa, ilahduttamassa nykyisiä talon asukkaita? Pitääkin haastatella vielä iso-mummua kysyäkseni lisää ruusun historiasta, sillä ruusun antajaa en ehtinyt tavata.

Se on saanut todistaa suhteemme alun, nimittäin olemme tavanneet toisemme juhannuksena, juhannusruusujen aikaan. Seuraava vuonna sen kukkiessa, juhlittiin kihlajaisiamme. Ja myöhemmin se on saanut seurata häitämme, joita juhlittiin mökkimme pihamaalla. Sen edessä otettiin myös  hääkuvamme, jolloin sen kukinta oli todella mahtava. Kuvasta muodostuikin virallinen hääkuva, sillä emme ehtineet otattaa hääkuvaa ammatilaisella, mikä ei oikeastaan enää haittaakaan, toisaalta se olisikin jo liian myöhäistä, heh.

 

 

Juhannusruusun kukinta on siis tärkeä tapahtuma meille, sen historian sekä ajankohdan vuoksi. Sillä silloin saamme juhlistaa muutakin, kuin juhannusta. Tänä vuonna sen kukinnassa olikin jotain erilaista, jota en ollut ennen nähnyt,  muutamaan oksaan oli avautunut täysin vaaleanpunaisia kukkia.

 

 

Olin aivan haltioissani nähdessäni nämä herkän vaaleanpunaiset värimutaatiot. Kamerastani loppui muisti, kun räpsein tästä ihanuudesta kymmeniä kuvia, sillä tiesin, että seuraavalla kerralla mökille saavuttuani, sen kukinnasta on jäljellä ainoastaan maahan tipuneet terälehdet.

 

 

En tiedä, onko värivirhe ominaista tälle lajille, siitä yritinkin ottaa selvää. Tietoa hakiessasi tästä värinvaihdosta, löysin kattavat sivustot Suomen historiallisista ruusuista (simolan rosario). Ainakin juhannusruusua on viljelty Suomessa jo 1800-luvulla. Vaaleanpunakukkaisia lajikkeita on löydetty Etelä- ja Keski-Suomesta vanhojen kartanoiden ja pappiloiden puutarhoissa, mutta myös maalaistalojen pihoista. Eli ruusullani on vanhat juuret, jotka vievät todella pitkälle historiaan, eikä mikään värimutaatio. Löysin muutakin mielenkiintoista tietoa ruusuista. Ajattele, juhannusruusua kasvaa Suomen lisäksi ainoastaan Virossa sekä Ruotsissa, muualla se on harvinainen tai tuntematon. Mielestäni juhannusruusu voisikin nimetä Suomen kansallisruusuksi, heh.

 

 

Aurinkoisesta juhannuksesta johtuen ruusu avasi uusia nuppujaan pikavauhdilla. Sunnuntaina pensaan alle olikin kasaantunut valkoinen matto tippuneista terälehdistä. Sattumalta ohikulkiessani pensaan ohitse huomasin niiden olevan sydämen muotoisia. Voih, hain äkkiä kameran sisältä ikuistaakseni tämän kukinnan suloisen lopun.

 

Vaaleanpunaisia kukkia, sydämenmuotoisia terälehtiä, parisuhteemme merkkipäivät... voiko tämän romanttisempaa enää olla, nimeänkin tämän ruusun rakkaudenruusuksi, heh!