Viherkasvi haaste




Viirivehka

Kivipellon Saila haastoi minut viherkasvi-haasteeseen jo kauan aikaa sitten. Haastetta en ole unohtanut, se on tullut aina mieleeni, kun kuljen viherkasvieni ohitse, mutta tässä on ollut sen verran muuta ohjelmaa, että sen työstäminen on vain siirtynyt eteenpäin. Mutta tässä se tulee Saila!

Tällä hetkellä asunnossamme on todella vähän viherkasveja, koska nuorimmaisen opittua liikkumaan, jouduin viemää kasvini mummin hoiviin. Pikkumies tutki kasvejani liian kovakouraisesti, multaa ja lehtisilppua sain imuroida lattioilta päivittäin, joten muutto oli välttämätön.

Mutta pienen tarkistelun jälkeen, huomasin omistavani vielä jotain kasveja.

Ensimmäisessä kuvassa on viirivehka, jonka ostin talvella kukkaistutukseen. Kesäksi se muuttaa pihalle kesäkukkien joukkoon. Se on yksi minun suosikkiviherkasveista, helppohoitoinen ja kaunis myös kukkien kanssa.

 

 

 

Yläpuolella olevassa kuvassa on  tänä vuonna hankitut mehikasvit. Ne ovat aika veikeän näköisiä ja todella helppohoitoisia, en edes muista koska olen kastellut niitä (hups!)

 

Alla olevassa kuvassa on mieheni antama naistenpäiväkukka! Yleensä tai normaalisti miehet tuovat vaimoilleen naistenpäiväksi ihania punaisia ruusuja tai tulppaaneja, mutta minun mieheni tuo jotain todella kummallista, joka on ihan normaalia häneltä. Kasvilla ei ole edes suomenkielistä nimeä, joten minulla ei ole mitään hajua mikä se on. Google kyllä löysi nimen perusteella joitain englanninkielisiä sivuja, mutta en jaksanut paneutua asiaan sen enempää.

Syngonanthus ´Mikado`
 

Seuraavat kasvit löytyvät siis Mummilasta, ne muuttavat  vielä takaisin kotiin, kunhan pikkumies on hieman rauhoittunut. Toinen lempikasveistani on traakkipuu.  Se on kulkenut mukanani jo reilu 10 vuoden ajan. Ostin sen ensimmäisenä kasvina yhteiseen asuntoomme ja sieltä se muutti kanssamme nykyiseen kotiimme . Se taitaa ollakin vanhin elossa oleva kasvi kokoelmassani.

Traakkipuu

 

Seuraavassa, hieman epäselvässä kuvassa on limoviikuna ja unelma kiipeilemässä sen oksilla. Tähän ruukkuun istutin vielä muistaakseni kahvipensasta, mutta se näivettyi jossain vaiheessa pois. Näillä kasveilla ei ole sen suurempaa tarinaa takanaan, kuten seuraavalla kasvilla, jonka olen pelastanut roskiksesta (myönnetään, että sitäkin olen harrastanut).  

Limoviikuna ja unelma

 

 

 

 

 



 

Tämä traakkipuun yksilö oli siis päätymässä kaatopaikalle, mutta päätin pelastaa sen ja antaa vielä mahdollisuuden parempaan elämään. Ja ilokseni se on kasvanut hyvin, ilman mitään suurempia hoitotoimenpiteitä.

 

 

Tässä ne sitten oli. Nyt sen tajuan, että kasvit ovat olleet lähes aina lähelläni. Muistan vielä ajan lapsuudestani, kun huoneeni ikkunalauta oli täynnä kaktuksia. Sekä ajan ennen lapsia, kun  olohuoneemme muistutti viidakkoa. Tällä hetkellä viherkasveja ei oikeastaan ole, mutta kasvihuone sen sijaan koristaa keittiötämme. Joka ihme kyllä on saanut olla rauhassa!

 

Tämä haaste oli ihan hauska tehdä ja olihan tästä jotain hyötyäkin, sillä huomasin, että viherkasvit tarvitsevat välittömästi pientä keväthuoltoa. Joten ilmojen lämmetessä vien ne pihalle ja suihkuttelen niitä sekä vaihdan uudet mullat ruukkuihin, jotta saan nauttia niistä vielä pitkään!

 

 

Laitan viherkasvihaasteen eteenpäin Ruusunmekolle!