Pääsiäisperinteitä

 

Pääsiäislauantai starttasi käyntiin aamulla kello 6:20 pääsiäiskukon tuomien suklaamunien etsiskelyn merkeissä. Vanhemman lapsen mielestä tämä juhlapyhä on paras, sitten joulun jälkeen! Tällainen suklaamunien piilotus- perinne on tullut mieheni suvusta, jota hän haluaa pitää yllä lastemme iloksi. Omat lapsuuden perinteet liittyvät  yllättäin kasveihin; narsisseihin, rairuohoon, pajunkissoihin ja koivunoksiin sekä yhtä pääsiäisherkkua unohtamatta, nimittäin pashaan. Sitä herkkua pitää tehdä joka vuosi pääsiäiseksi, vaikka voisihan sitä tehdä muulloinkin. Sekä pakollinen mämmiropponen täytyy löytyä pääsiäispöydästä!

 Myös kuusiaidan leikkaaminen pääsiäisenä on muodostunut jo perinteeksi. Tähän aikaa vuodesta lumet ovat sulaneet yleensä sen verran aidan ympäriltä, että leikkaaminen onnistuu. Ja yleensä vietämme pidemmät pyhät aina mökillä, joten ehkä se on se isoin syy miksi leikkaan aidan aina pääsiäisenä. Toisaalta, nyt muistan mitä pitää tehdä pääsiäisenä! Sillä joku vuosi meinasi koko leikkaaminen unohtua ja sen korjaaminen jälkikäteen olisi ollut mahdotonta.

Tästä se lähtee!

Vähän kyllä hirvitti mennä aamu kahdeksalta ulos pörräämään pensasleikkurin kanssa, mutta toisaalta eihän täällä maalla ole ketään, joka olisi voinut häiriintyä touhuistani. Kaupunki kodissamme olisin saanut vähintäänkin  vihaisia katseita ikkunoiden takaa taikka ollut asuinalueemme puheenaiheena loppuviikon. Saatuani urakan suoritettua, kuulin kylän toiselta puolelta sirkkelin äänen, siis joku muukin aamuvirkku oli aloittanut jo päivän työt. Onneksi tämä on niin tavallista täällä maalla.

Viime vuosista viisaampana, suoritin leikkausurakan kolmessa päivässä.  Kuten jo aikaisemmin kerroin, kuusiaidallamme olevan ruhtinaallisesti pituutta sekä korkeutta, on parempi jakaa urakka pieniin pätkiin. Ilokseni totesin etten väsähtänytkään parin metrin päästä, kuten viime vuonna, vaan pystyin leikkaamaan ilman taukoja. Puoli vuotta sitten aloittamastani kuntokuurista oli siis käytännössäkin hyötyä, jes!

Homma suoritettu

Tämä olikin jo kuudes kerta, kun leikkaan aitaani ja täytyy myöntää että olen saanut varmuutta ja kokemusta vuosi vuodelta. Aluksi en uskaltanut enkä tiennyt miten ja mistä leikataan. Se on niin eri juttu lukea oppikirjoista ohjeita kuin konkreettisesti heilua leikkuri kädessä aidan edessä.

Tähän olenkin koonnut 10 vinkkiä kuusiaidan leikkaajalle omien kokemuksieni perusteella:

1.  Leikkaa kuusiaita joka vuosi, aloita heti kun näet selvästi vuotuisen kasvun oksan päissä (itse leikkasin vasta toisena keväänä istutuksesta)
2. Leikkaa ainoastaan edellisen vuoden kasvua, muuten kasvu hidastuu
3. Jätä edellistä kasvua vain muutama sentti, jotta aita pysyisi kurissa. Joskus latvuksessa vuosikasvua saattaa olla 10- 20 cm, leikkaa rohkeasti oksa parin sentin pituiseksi
4. Poista kilpalatvat, näin latvus pysyy kapeana
5. Leikkaa latva vasta kun aita on halutun korkuinen, mutta älä päästä latvaa kasvamaan liian paksuksi, sillä leikattuna se näyttä todella rumalta (voit siistiä latvusta vielä heinäkuussa, kun kasvu on loppunut)
6. Muotoile aita ylöspäin kapenevaksi, jotta lumi ei kasaannu latvoihin ja paina niitä alaspäin
7. Voit lyhentää aidan suuntaisia oksia, jotta vieruskaverillakin olisi tilaa kasvaa
8. Leikkaa rohkeasti, sillä ensi vuonna et voi enää korjata leikkaamalla
9. Pientä aitaa voi leikata pensassaksilla, mutta aidan kasvaessa sähkö- tai polttomoottorikäyttöiset pensasleikkurit helpottavat leikkaamista
10. Muista asennoitua (tässä tapauksessa rankkaan) urakkaan  ajoissa, sillä aidan huolelliseen leikkaamiseen kannattaa panostaa, sillä hyvin hoidettua aitaa on mukava ihailla



Niin fiiliksissä!

Pääsiäisenä aurinko helli lämmöllään ulkoilijoita. Myös kasvihuoneen lämpötila nousi kesäisiin lukemiin. Joten nappasin kannettavan käteeni ja suuntasin kasvarin lämpöön kirjoittelemaan postaustani. Tuli NIIIN kesäinen fiilis!!! Jospa ensi viikolla loputkin  lumet haihtuisivat lämpötilan noustessa ja pääsisin vihdoin muihinkin ulkopuuhiin. 



Ihanan lämmintä.

 

Mukavaa alkavaa viikkoa!