Tonttuilua

 

Viime päivät ovat olleet kiireisiä, jouluiset puuhat ovat hiipineet lähes joka päiväisesti arjen pyörityksen mukaan. Keittiö on muistuttanut enemmänkin joulupukin pajaa kuin itse keittiötä.  Neulasia ja paperin paloja löytyy joka nurkasta innokkaiden puuhailijoiden jäljiltä, mutta onneksi perusteellinen joulusiivous on edessä päin, sillä roskia on vielä tulossa ja paljon.

 

 

Tyttären voimistelu harrastuksen  myötä olen saanut osallistua heidän joukkueensa toimintaan, toisin sanoen varainkeruuseen. Joukkueen joulumyyjäis-pöydälle väkersin kransseja, jotka ilokseni menivät kaupaksi. En kuitenkaan saanut vielä tarpeekseni pistelevistä havuista, sillä talon nurkalla odottaa vielä pussillinen havuja  ja päässä mielettömiä ideoita toteutettaviksi.

 

Olen varmasti ollut edellisessä elämässäni tonttu, en se joka hiiviskelee ikkunoiden alla, vaan se joka ahertaa joulupukin pajassa yötä päivää. Ehkäpä se väsymätön innostukseni jouluun kumpuaakin sieltä. Edellisen pajan sulkeuduttua aukeaa aina uusi paja uusine ideoineen, kunpa tätä voisikin tehdä työkseen.

 

Joulukranssien valmistuttua perustin korttipajan, joka avautuu aina pikku-miehen päiväunien aikaan. Tänä vuonna tein poikkeuksen värien suhteen, joulunpunainen väri vaihtui pitkän harkinnan jälkeen mustaan. Enkä vieläkään ole varma sen sopivuudesta jouluun. Matkan varrella kortti-ideoita on tullut pilvin pimein lisää toteutettaviksi ensi vuotta varten.

Sateisten päivien jälkeen satoi rauhoittava lumi.  Hektisen viikon jälkeen päädyimme mökille rentoutumaan. Hirsiseinien suojissa nukuimme viikon univelat yhdessä yössä. Ennen kotiin paluuta, kävin vielä lasten kanssa ihmettelemässä metsän hiljaisuutta.
 

Yöllä satanut lumi muistutti tomusokeria, joka oli siivilöitynyt kuusten lävitse alas, jääden puolukan lehtien päälle lepäämään. Myös muurahaispesä oli saanut valkoisen kuorrutteen. Pikkumies ei uskaltanut tulla katsomaan hiljaista muurahaispesää, vaikka vannoin niiden nukkuvan sikeää unta.

Uuden viikon kohokohdaksi voisi mainita joulukuun alkaminen. Vihdoin ja viimein lapset saivat avata kalentereistaan ensimmäiset luukut. Tonttumaisen lapsellisesti halusin ilahduttaa karvakuonoamme tekemällä sille oman joulukalenterin tyhjistä wc-paperihylsyistä.  Karvainen ystävämme ilahtui yllätyksestä silmin nähden, löytyihän rullan sisältä pienen repimisen jälkeen lemppari herkkuja.

Herkuista puheenollen, kohta on sen aika kun voin etsiä mummun salaisen piparireseptin ja julistaa joululeipomon avatuksi, samalla keittiömme saisi palata takaisin omaan rooliinsa ja lattiat peittyisivät tällä kertaa jauhosta.

 Ihania tonttumaisia puuhia siis vielä luvassa. Heh, taisin keksiä lopultakin mitä minusta tulee isona, no tonttu tietenkin. Talvella joulutonttu ja kesällä puutarhatonttu!

Mari Marjamäki