Hiippailijoita puutarhassa

 

Talven saapuessa, vihreys haihtui, luonto riisuuntui paljaaksi ja routa jäädytti maan. Kuvittelin ettei puutarhasta löydy mitään katseltavaa saatikka seurattavaa, kuvaamisesta puhumattakaan. Olin väärässä. Edelleen muistikortti täyttyy kuvista, kunhan pysähtyy hetkeksi tarkastelemaan pieniä yksityiskohtia.

Puutarhassani hiippaillessani löysin paljon talvista kuvattavaa.  Leikkimökin oveen oli piirtynyt kaunis lasimaalaus, jonka lävitse aurinko siivilöityi lempeästi mökin sisälle. Vaikka me ihmiset osaamme kaikenlaista,tuohon emme kuitenkaan kykene.

 

Perenna penkistä tönöttää kuihtuneita kukkavarsia. Loistokkuus on vain kaukainen muisto kesästä, onneksi hennon lumikerroksen alla muhii kevään odotus. Hetken aikaa tarkasteltuani, huomasin jotain erikoista, patjarikon kukinnot, jotka näyttävät kuin tähdiltä valkeaa lunta vasten. Syksyllä vaivannut laiskuus palkitaan ja siivoamaton perennapenkkini näyttääkin jopa kauniilta lumipeiton alta kurkistelevista törröttäjistä..

 



Vaikka talvella puutarhassa ei ole paljoakaan seurattavaa, onneksi lumen ansiosta voin seurata jälkiä, jotka paljastavat kuka on hiippaillut puutarhassani. Jäljistä päätellen, sammakkolammen päällä on ollut ruuhkaa.

 



Yksi hiippailijoista oli käynyt tervehtimässä suklaakirsikkaa aidan takaa.

 



Viereisestä laatikosta löytyi sentään jotain syötävääkin. Hiippailija oli syönyt lehtikaalini tyngäksi.

 

 

Seuraan hiippailijan jälkiä, jotka päätyvät U-käännökseen ruusupensaan vieressä. Se olikin päättänyt palata takaisin puutarhaani etsimään parempaa syömistä vai mitähän sillä oli ollut mielessä?

 



 

Ruusun marjojen punertava väri suorastaan hyppii silmille värittömässä maisemassa. Onneksi  mauttomat marjat ovat jääneet linnuilta syömättä, iloitsen tästä luonnon koristelemasta pensaasta, marjat ovat kuin joulupalloja.

 

 

Metsästä johtava ojakin oli saanut upeita tähtikoristeita jääkantensa päälle. Olisi kiehtovaa nähdä, kuinka tähdet syntyvät. Kuvaus kierros päättyi lyhyeen, jää ei kestänytkään allani ja lopulta hiippailin takaisin sisälle mökkiin märin sukin.

 



 

Paluumatkalla huomaan vielä jotain mielenkiintoista kuvattavaa. Mökin seinään Pakkasherra oli jättänyt salaperäisen viestin, osaisiko joku selventää mitä siinä sanotaan?

Puutarhastani löysin äärettömän kauniita luonnon muokkaamia tähtiä, joulupalloja, lumihiutaleita ja jopa tervehdyksiä, ihan kuin sekin olisi valmistaumassa jouluun. Näitä samoja asioita olen itsekin pyöritellyt viime aikoina, koti on somistettu joulukoristein ja joulutervehdykset lähetetty ystäville.

Kolmas adventti kertoo joulun lähestyvän. Kiireestä huolimatta, haluan viettää aikaa talvisessa puutarhassani tekemättä mitään. Jouluksi olisi vielä paljon tehtävää, kuitenkin paljon jää tekemättä, onneksi joulu tulee siitä huolimatta.

 

 

Rauhallista Joulun odotusta!

 

Mari Marjamäki