Puutarhurin Joulu

 

 

Jouluntaika haihtuu vähitellen vuoden päättyessä, joulukiireet häviävät ja vihdoinkin jää aikaa omille ajatuksille ja blogin kirjoittamiseen. Joulu on ihmeellistä aikaa, se saa mieleni virittäytymään uudelle tasolle ja uusia ideoita pursuaa päivittäin. Harmillista etten pysty toteuttamaan kaikkia ideoita, mutta onneksi ensi vuonna siihen on taas uusi mahdollisuus.

 

Joulun jälkeistä tyhjiötä olen pyrkinyt täyttämään uusilla ideoilla. Kasvihuoneeni on saanut toimia valokuvaus studiona viime päivinä, kun sain inspiraation kuvata itse ensi vuoden joulukortit erilaisista jouluisista asetelmista.

 

 

Jää vielä nähtäväksi, mitkä kuvat päätyvät painatukseen asti. Odotan vielä malttamattomana lunta, jolloin saisin kuvata myös lumista maisemaa. Joulupukki ei ehtinyt saada toivettani uudesta kamerasta riittävän ajoissa, joudun vielä turvautumaan kännykän kameraan vielä jonkin aikaa.

 

Valohimmeli

 

Tämäkin joulu osoitti sen, että jouluun valmistautuminen kannattaa aloittaa todella ajoissa, jotta ehtisi tekemään edes puolet asioista. Ehdin kuitenkin hullaantumaan himmeleistä, joita tein erilaisia versioita pukin pussiin.

 

Himmeli pilleistä



 Lahjapaketteihin valmistin siis itse tehtyjä askarteluja ja leipomuksia, näin vältyin hermoja kiristävästä ostoskierroksesta ruuhkaisissa kaupoissa, joissa joulumieli katoaa väkisin kassajonossa seisomisesta.

 

Joulupukki tonttuineen huolehti lapsillemme joululahjoja (liian) suuret määrät. Lasten avatessa innostuneina lahjoja, en voinut välttyä ajattelemasta tuttava perheen joulua, jossa lasten suurin toive lahjojen sijaan, oli saada isä takaisin kotiin sairaalasta. Toivottavasti joku kuuli heidän toiveen. Itsekkäästi vaihdoin surullista aiheitta, ettei koko ilta olisi mennyt synkistellessä, joten keskityinkin läsnäoloon, elämällä siinä hetkessä ja haalimalla nuo hetket muistojen syövereihin.

 

 

 

Senpä vuoksi koin olevani todella onnekas saadessani viettää tämänkin joulun rakkaiden kanssa, vaikka joukkomme on vähentynyt vuosien saatossa. Heidän muistolle kävimme sytyttämässä kynttilöitä hämärtyvässä illassa. Kuinka henkeä salpaavan kaunista voikaan olla se kynttilöiden meri, joka loistaa hiljaisella hautausmaalla kerran vuodessa.

Maitopurkista lyhty ja riisipaketista lyhtytalo

Mielenkiintoista huomata, kuinka omaan perheeseen on muotoutunut joulun perinteitä, jotka kulkevat samoja kaavoja vuodesta toiseen. Tänä vuonna kauan haaveilemani toive kävi toteen, kun vietimme joulu aaton mökillämme vanhempieni kanssa. Toivon, että tästä joulusta jäisi myös lapsillemme mukava muiston jyvänen muisteltavaksi. No, ainakin joulun ansiosta pikku miehen sanavarasto karttui tonttu-sanalla.

 



Edessä on vielä vuoden viimeinen juhla, joka aloittaa uuden vuoden. Se saa ajattelemaan mennyttä vuotta, johon on mahtunut niin iloa, surua ja onnen hetkiä, ylitettyjä esteitä, ratkaistuja ongelmia, toteutuneita haaveita ja yllätyksistä puhumattakaan. Mitähän ensi vuosi tuo taas tullessaan?

 Toivotankin kaikille lukijoilleni

Onnea Uudelle Vuodelle 2017!





Mari Marjamäki