Inspiraatiota vihanneksista

Olen jo muutaman vuoden innokkaana seurannut vuoden vihanneksen valintaa, joka paljastetaan yleensä vuoden vaihteen aikaan. Vuoden vihannes innostaa maistelemaan ja kokeilemaan kyseistä vihannesta keittiössä eri reseptien muodossa. Viime vuosina olen innostunut kokeilemaan sitä myös kasvimaan puolella, itse asiassa se määrittelee suuresti, mihin vihannekseen panostan kyseisenä kasvukautena. Mielenkiinnolla odotan tämän vuoden kasvukautta nyt juurikkaiden parissa, joka on siis vuoden 2019 vihannes. Joka vuosi laitan rivin taikka pari punajuurikkaita, mutta tänä vuonna annan sille paljon tilaa keittiöpuutarhastani eri lajikkeiden muodossa. Siemenluetteloista olen jo tutkinut erilaisia lajikkeita ja täytyy myöntää, että paljon on vielä kokematta.

 

 

Tutkiessani juurikkaiden Beta- sukua, huomasin  myös lehtimangoldienkin kuuluvan tähän perheeseen. Tätäkin olen kasvatellut aiemminkin, mutta tänä vuonna kasvatankin punaruotisen lajikkeen kaveriksi myös muitakin lajikkeita. Vuoden vihanneksen parissa on mielenkiintoista haastaa itsensä niin puutarhan kuin keittiönkin puolella. Itse asiassa uudet juurikas-reseptit ovat enemmän kuin tervetullutta, se on vihannes jonka kokkaaminen on tällä kertaa minulle vaikeampaa, kuin kasvattaminen. Mutta innolla odotan jo tulevaa juurikas-vuotta, jonka ajattelin aloittaa jo lähipäivinä kylvämällä punajuuren siemeniä. Sadonkorjuuseen aion päästä jo muutaman päivän päästä, sillä tämä koekasvatus syödään jo verso-vaiheessa salaattina.

 

Yin Yang -papu

 

Viime vuoden vihannes papu, kuljetti minut papujen maailmaan. Pelkästään lajien kirjo sai minut jo hämmästymään. Itse asiassa jouduin jopa valitsemaan suuresta valikoimasta mielenkiintoisimmat, sillä lajien määrä oli todella suuri.

 

Borlotti- papu

 

En voinut uskoa, miten kauniita pavutkin olla. Sadonkorjuun aikaan olikin jännittävää avata palkoja ja tutkia, mitä sieltä löytyisi. Olikin virkistävää kokeilla jotain ihan uutta perinteisten pensaspapujen rinnalle. Tästäkin kokeilusta jäi muutama lajike, joita on kasvatettava myös tänäkin vuonna.

 

Lähipäivinä suuntaan siis siemenkaupoille ja valitsen tulevan kasvukauden juurikaslajikkeet kasvatukseen. Ehkäpä eniten toivon löytäväni jonkin hyvän reseptin, joka voisi jäädä ihan pysyvästi käyttöön keittiön puolella. Ensi kesänä on siis luvassa jälleen mielenkiintoisia puuhia vuoden vihanneksen parissa.

 

 

 

 

 

Mari Marjamäki 

Kevättä kohden

 

Heippa jälleen! Puutarhurin blogissa on ollut hiljaista jo pidemmän aikaa. Mutta nyt on sen aika herätä talviunesta ja virittäytyä kevään odotukseen. Monissa blogeissa jo odotellaan kovin kevättä ja innokkaimmat ovat  kylväneet ensimmäiset siemenet multiin. Ja niin myös täälläkin odotellaan malttamattomina kevään tuloa ja ensimmäisiä kylvöksiä.

 

Virittäydyn odotukseen viime kesäisillä kuvilla puutarhastani. Se luo hieman toivoa näiden hankien keskeltä, joiden sulaminen tuntuu kestävän ikuisuuksia. Toisaalta, viime päivinä on ihan oikeasti tuntunut siltä, että ollaan menossa kevättä kohden. Ränneistä tippuu vettä ja kulkuväylät muuttuneet lumen sijasta sohjoksi, tätä ollaan niin odotettu.

 

Yksi selvä keväänmerkki on kauppoihin ilmestyneet siemenhyllyt. Varovasti olen tutkinut niiden valikoimaa, löytyisikö jotain ihania uutuuksia. Mutta ennen suurempia hankintoja on tehtävä siemenlaatikon siivous ja jonkin asteen kylvösuunnitelma.

 

 

Toinen selvä keväänmerkki on tulppaanit. Ne oikeastaan aloittavat kevään odotuksen ja kuuluvat olennaisesti tähän lopputalveen. Kannan näitä kotiini, jotta voin lumoutua niiden kauneudesta ja unohtaa edes hetkeksi jättimäiset lumihanget.

Päivien pidentyessä, tunnen itseni jälleen energisemmäksi ja tuntuisi kuin päiviin olisi tullut muutama lisätunti. Sen vuoksi aikaa on jäänyt haaveiluun ja suunniteluun. Suurempia linjauksia olen raapustellut paperille saakka, nähtäväksi jää, mikä niistä toteutuu. En ota niistä kuitenkaan suurempaa painetta, tehdään se mikä jaksetaan ja jatketaan sitten ensi vuonna.

 

 

 

 

Vaikka mieli laukkaa jo pitkällä kesässä, pitää ottaa silti ihan rauhassa ja ottaa ilo irti loppu talvesta. Ties milloin saadaan seuraavaksi nauttia satumaisen kauniista lumen ihmemaasta.

 

 

Mukavaa alkanutta helmikuuta

 

 

 

 

 

 

Mari Marjamäki


 

 

 



Viimeiset sadonkorjuut

 

 

Lämpimien ilmojen ansiosta me puutarhurit olemme saaneet hieman jatkoaikaa puutarhan puolella. Olen pyrkinyt ottamaan kaiken mahdollisen hyödyn irti tästä lämpimästä talvesta. Olen kitkenyt, kääntänyt maata, pessyt ruukkuja, siivonnut ja tehnyt mahdollisimman paljon niitä töitä, jotka odottaisivat normaalisti minua keväällä. Näin ollen uusi kausi on helpompi aloittaa kaiken tohinan keskellä. Myös jouluisia valmisteluja on ollut mukava puuhailla ulkona, ilman että sormet ovat kylmästä kankeat.
 

 

Kaiken tämän puuhailun lomassa nostin maasta maa-artisokan sadon. Maa-artisokka on viimeisin, mutta ei kuitenkaan arvoltaan vähäisin kasvi, jonka sato valmistuu myöhään syksyllä. Viime vuodesta viisaampana nostin sadon ennen kuin maa oli jäässä, jolloin sadonkorjuu on huomattavasti helpompaa. Maa-artisokan kasvatus on todella helppoa, mutta siitäkin huolimatta ensimmäinen vuosi oli harjoittelua. Nyt toisena vuotena osasin kasvattaa ja hyödyntää sitä keittiönkin puolella paremmin. Ehkäpä kolmantena vuotena olen jo täysin oppinut 😊.
 

 

Pienestä tilasta huolimatta maa-artisokka tuotti satoa todella hyvin, ehkäpä ylituotannoksi asti. Itse asiassa olin hieman pulassa niiden kanssa, sillä ne eivät kestä kauaa varastointia, joten ne oli saatava nopeasti käytetyksi. Muistin aiemmin kesällä käydyn keskustelun työkaverin kanssa, jolloin hän kertoi syöneensä ravintolassa ihan mielettömän hyvää maa-artisokka keittoa.
 

 

Pienen googlettamisen jälkeen löysin helpon ja herkullisen reseptin keitosta, jota oli ihan pakko kokeilla. Ja täytyy myöntää, että samettinen keitto oli myös minunkin mieleeni. Ilahdutin myös työkaveriani viemällä hänelle pussillisen sokkia kiitoksena reseptivinkistä.

 

 

Tämä auringonkukan sukulainen on tutustumisen arvoinen kasvi. Luulen että se on löytänyt puutarhastani paikan, joka on ja pysyy ikuisesti. Ja täytyy myöntää, että maa-artisokan korkea kasvutapa ja keltainen kukka korvaavat mainiosti auringonkukan kasvattamisen pienessä hyöytarhassani.

 

 

Korjattuani sadon muokkasin maan uudelleen jättäen maahan muutaman sokan ensivuodeksi kasvamaan. Voiko olla helpompaa kasvia? Ja vuoden päästä pääsen taas herkuttelemaan tällä hyötytarhani erikoisella kasvilla. Jotta odotus ei kävisi liian pitkäksi, pakastin muutaman pussukan valmista sosetta talven varalle, joista saa valmistettua nopeasti herkullista keittoa.

Olisiko sadonkorjuu nyt suoritettu tältä vuodelta, vai löytyyköhän puutarhasta vieläkin jotain kerättävää?

 

 

Mukavaa marraskuuta!

 

 

 

Mari Marjamäki

 

 

 

 

 

Vielä ehtii

Tänä vuonna syyssipuleitteni istuttamisajankohta venyi lokakuun loppuun. Sipulit olin hankkinut jo hyvissä ajoin, heti niiden saavuttua kauppoihin, mutta lämpimänä jatkuva syksy hieman pitkitti niiden maahan laittoa. Kylmät pakkasaamut herättivät minut vihdoinkin tarttumaan puuhaan, ennen kuin olisi ollut oikeasti liian myöhäistä.

 

Sipuleiden alennusmyynneistä hamstrasin vielä muutaman pussukan lisää aiemmin hankittujen sipuleiden lisäksi varmistaakseni, että keväällä ja kesällä olisi taas tarpeeksi ihailtavaa materiaalia. Viime syksynä istutin oikeastaan ensimmäistä kertaa syyssipuleita ja voinkin todeta, että jälleen kerran tuli opittua monta asiaa.

 

 

Tänä syksynä olinkin hieman viisaampana sipulihyllyjen edessä valitsemassa lajikkeita. Tulppaanien kukkaloistosta nauttiminen jäi kovin lyhyeksi riemuksi pitkän välimatkamme vuoksi. Keväällä odotin malttamattomana tulppaanien nuppujen avautumista ja kun seuraavan kerran saavuimme mökille ne olivat ehtineet kukkimaan ja maassa lojui vain kuihtuneet terälehdet muistona tuosta upeasta hetkestä ja minä en ollut sitä edes näkemässä, miten turhauttavaa. Siitä huolimatta ostin muutaman upean tulppaanin sipulin, eli mitä tuli opittua...ei mitään.

 

 

 

Laukat sen sijaan yllättivät minut pitkällä kukinta ajallaan. Istutin eri näköisiä ja kokoisia laukkoja samaan penkkiin ja ensimmäiset aloittivat kukintansa ennen juhannusta ja kukinta jatkui heinä-elokuulle saakka. Erityisesti isokokoiset sipulit kasvattivat todella suuria ja pitkäkestoisia kukintoja. Toisin sanoen laukkoja tuli hankittua tuplasti enemmän.

 

 

Itse asiassa aloitin istutuspuuhat jo kuukausia sitten syyskrookuksilla ja myrkkyliljalla, jotka ovat itselleni vielä ihan uusia tuttavuuksia. Viikonloppuna aloittaessani istutusurakkaani iloitsin todella nähtyäni niiden piippojen kurkistavan mullan alta. Miten jännittävää, tunne on ihan samanlainen kuin keväällä piippo-jahdissa.

 

Viime syksynä maahan sukelsi parisen sataa sipulia, siitä huolimatta en päässyt nauttimaan haaveilemastani suuresta kukkamerestä. Sillä eri lajit ja lajikkeet kukkivat hyvinkin eri aikoihin. Niinpä tänä syksynä muutinkin hieman suunnitelmia istuttamisen suhteen, ripottelun sijaan istutin sipulit hyvin tiiviiksi ryhmiksi. Nähtäväksi jää, kuinka onnistun.

 

Nyt kun sipulit on saatu mullan alle, minun puolestani talvi saa tulla.

 

 

 

 

Mari Marjamäki

 

 

 

Syysistutuksia

*Blogiyhteistyö Hong Kong Suomi

 

Kylmät pakkasaamut ovat tehneet selvää viimeisistäkin kesän kukkijoista. Tosin pitkään mietin, että maltanko vieläkään luopua kukka-raasuista, jotka vieläkin jaksoivat sinnikkäästi kukkia, vaikka suurin osa lehdistä oli kipristynyt pakkasen puremasta. Ihanat jättiverbena ja samettikukka `Vanilla`säästyivät vielä kompostilta, niihin oli muodostunut jo tunneside, sillä onnistuin niiden kasvattamisessa täydellisesti ihan siemenestä asti. Jostain syystä nämä itse kasvatetut taimet muodostuvat kovin rakkaiksi, eikä niistä malttaisi luopua millään.

 

Piha alkoi näyttämään melko tyhjältä suursiivouksen jälkeen, oli siis aika lähteä ostoksille Hong Kongin puutarhamyymälään. Nyt kannattaakin viimeistään suunnata calluna-ostoksille ja varmistaa upea syksyn kukkaloisto omassa pihassa. Honkkarin puutarhamyymälässä olikin monipuolinen valikoima erilaisia taimia syksyn istutuksiin.

Valikoimissa oli tutun kellokanervan lisäksi upeita callunoita eri väreissä. Ehkäpä suurimmaksi ongelmaksi tulikin valita se oma lempiväri.

 

 

Itse tykästyin kovasti suosittuun heide-mixiin, jonka ruukkuun on kasvatettu erivärisiä callunoita sekä runsaasti lankaköynnöstä. Käytännössä se on valmis istutus ruukkuun kuin ruukkuun. Voiko olla helpompaa, vaikka tykkäänkin suunnitella ja käyttää erilaisia kasveja istutuksissa, jolloin saan niistä itseni näköiset sommitelmat.

 

 

 Callunoiden lisäksi mukaan lähti ihana marjakanerva, jonka herkullisen näköiset marjat ovat super söpöjä.

 

Callunat tuovat väriä syksyn harmauteen, sillä oikein hoidettuna ne säilyttävät värinsä jopa kevääseen. Eli niitäkin pitää vielä kastella, aina sinne pakkasiin saakka. Onneksi eivät vaadi kuitenkaan ihan joka päiväistä kastelua, sillä viime kesän kastelukierrokset alkoivat jo jossakin kohtaa puuduttaa.

 

Olinkin jo unohtanut, miten mukavaa onkaan suunnitella ja sommitella uusia ruukkuistutuksia, tämä onkin ehkäpä antoisinta puuhaa heti sadonkorjuun jälkeen. Oli siis aika jälleen kaivaa multapussit varastosta ja aloittaa syksyiset istutuspuuhat. Ja hetkessä tyhjät ruukut täyttyivät värikkäistä callunoista ja piha näytti jälleen päivitetyltä.

Mukavaa syksyn jatkoa!

*Blogiyhteistyö Hong Kong Suomi

Mari Marjamäki

Mykorritsaa tomaateille

 

 * blogiyhteistyö Hong Kong Suomi

 

 

Kevät on nyt edennyt siihen pisteeseen, että tomaatin taimet muuttivat kasvihuoneeseeni jo toukokuun puolella, kiitos lämpimän kevään. Toivon mukaan lämpö jatkuu ja päästään nauttimaan kasvihuoneiden sadosta ennätysajassa. Tänä vuonna tomaatin kasvatus onnistui täydellisesti, vaikka valmistauduin henkisesti ostamaan valmiit taimet puutarhamyymälästä. Kylvin vain kahta lajiketta, hyväksi todettua `Gardener´s delight` -kirsikkatomaattia sekä `Olivade F1 `-tomaattia, jonka maku on minulle vielä arvoitus.

 Istutuksen yhteydessä päätin kokeilla nyt ensi kertaa Hong Kongin puutarhamyymälässä myytävää Tarhurin mycorizzaa, joka on elävää mykoritsarihmastoa. Puiden ja sienten yhteistyöstä olen tiennyt jo kouluajoilta, mutta sen merkitys on suurempi, mitä olen kuvitellutkaan niin kotipuutarhassakin. Luontaisesti mykorritsasienet ovat maaperässä valmiina, mutta kasvatettavan kasvin kohdalla sitä on lisättävä itse.  Mykorritsa elää kasvin juurissa niin kauan kuin itse kasvikin,  luovuttaen kasville vettä ja ravinteita saadakseen palkaksi sokereita, ihan hyvä diili.

Mykorritsa kasvattaa kasveille suuret vahvat juuret, joka vahvistaa luonnollisesti myös kasvua. Kasvihuoneessa tomaateillani on ääriolosuhteet, joten vahvat, terveet juuret auttavat niitä selviytymään stressaavista olosuhteista. Kasvitaudit ovat ehkäpä pelätyimpiä vieraita, mitä  en toivoisi saapuvaksi kasvihuoneeseeni, onneksi sienijuuri suojaa kasveja myös ikäviltä kasvitaudeilta.

 

Mykorritsan lisääminen oli helppoa heti istutusvaiheessa. Sekoitin sitä  istutuskuoppaan ennen taimen istuttamista, annosteluohjeena oli 1 tl / 1 multalitra. Käytössäni oli 7 litran muoviämpärit, joten yhdestä pakkauksesta riitti todella moneen ruukkuun. Mykorritsaa voi myöskin lisätä jo valmiiksi istutetuille kasveille kairaamalla esim. tikulla multaan syvän kuopan lähelle juuria, johon tiputtaa mykorritsarakeita.

 

Vielä muutama vuosi sitten mykorritsa oli vieras käsite kotipuutarhassa, tai ainakin minulle. Nyt se on tullut jo tutuksi kotipuutarhureille multien ja lannoitteiden yhteydessä. Ehkäpä hyvä kylvöonneni johtuikin kylvömullasta, johon oli lisätty valmiiksi juuri mykorritsaa. Luulen, että se oli ainakin yksi osatekijä. Harmillisesti pari tomaattia jäivät ilman mykorritsaa, mutta toisaalta nyt onkin mielenkiintoista seurata, huomaanko kasvussa joitain eroavaisuuksia, sekä sadon määrässä. Innostuin tästä kuitenkin niinkin paljon, että taidan lisätä tätä vielä kesäkukkaruukkuihinkin varmistaakseni hyvän kukinnan.

 

 Oletko sinä jo kokeillut mykorritsaa?

 

 

*kaupallinen yhteistyö Hong Kong Suomi 

 

 

 

 

 

Mari Marjamäki

 

 



Leikkaus-kierroksella

 

*Blogiyhteistyö Hong Kong Suomi

 



Kevään lämpöaalto herätti puutarhan pikavauhdilla eloon. En ole millään pysynyt sen tahdissa mukana, joka päivä putkahtelee uusia ihania kevään merkkejä ihmeteltäväksi, puhumattakaan puutarhassa tehtävistä puuhista. Yritän parhaani mukaan tehdä ne kiireisimmät puuhat alta pois, ennen kuin on liian myöhäistä. Yksi niistä on leikkaaminen.

 

Leikkausten kanssa meinasi tulla hoppu, auringon lämpö oli herättänyt pensaiden silmut jo lähes lehtiasteelle. Aloitin leikkausurakan marjapensaista, näistä oli mukava aloittaa, sillä halusin säästää piikkisimmän leikkauksen viimeisimmäksi. Leikkaan vuosittain marjapensaista vanhimmat ja lyijykynää ohuemmat oksat pois, jättäen n. 20-30 tervettä oksaa. Näin vältyn alas leikkaukselta ja pensaat tuottavat paljon marjoja.

Omenapuun leikkauksessa meinaa mennä joka kerta sormi suuhun. Pyörein puun ympärillä hetken aikaa ennen kuin uskalsin aloittaa leikkaamisen. Samalla yritin muistella leikkauksen perussääntöjä, joita kerrattiin ViherMestarin kursseilla. Yksi niistä on pääoksien hahmottaminen ja niille tilaa antaminen leikkaamalla. Tämän ohjeen avulla leikkaussuunnitelman laatiminen onnistuu helposti. Siitä huolimatta, omenapuun leikkauksessa aikaa tuhraantuu enemmänkin miettimiseen saatikka leikkaamiseen. Toisaalta leikkausprojekti on päättymätön, leikkaamista pitää suunnitella jopa vuosia eteenpäin.

 

Leikkaus-kierroksen päätepisteenä oli ränsistynyt ruusupensas. Sen kanssa ei onneksi tarvinnut tehdä suurempiä leikkaussuunnitelmia, kunhan antoi mennä vain. Ruusupensaan alasleikkaus tosin tuotti lisäpuuhia, sillä kalkkikivistä koottu aita oli osin kaatunut ja penkki tarvitsi vielä kitkentää ja uutta multaakin. Ne saivat odottaa seuraavaan mökkireissuun.

Leikkauskierroksellani kokeilin nyt ensi kertaa Gardenan puutarhasaksia, jotka löytyivät Hong Kong puutarhamyymälän valikoimista. Valitsin käyttööni setin jossa on kohtalaisen kokoiset raivaussakset ja pienemmät sekatöörit. Täytyy myöntää, että setti oli todella näppärä. Raivaussaksilla sain leikattua helposti paksujakin omenapuun oksia ja pienillä saksilla napsein oksia paikoista, joihin isoilla saksilla olisi ollut vaikea päästä. Nämä sekatöörit päätyivät kitkentä-ämpäriini säilytykseen, jolloin ne ovat aina mukana muiden välineiden kanssa puutarhakierroksilla. Ostopäätöstä helpotti pitkä takuuaika, 25 vuoden takuu kuulosti todella vaikuttavalta, toivon mukaan sakset ovat vielä silloinkin ahkerassa käytössä.

Hong Kongissa on laaja valikoima muitakin Gardenan puutarhasaksia. Saksia löytyy jokaiseen lähtöön, raivaussaksia, pensassaksia, ruohosaksia, sekatöörejä, kaikkea mitä nyt puutarhassa voikaan tarvita. Gardenan tuotteet vaikuttavat laadukkailta, hyvin sunnitelluilta, eikä hintakaan tunnu kovinkaan korkealta. Vaadin työvälineiltä laatua, niiden on kestettävä raakaa työntekoa. Mikään ei ole raivostuttavampaa kuin kesken projektin rikkoontunut työkalu. Ensi tuntuman jälkeen tiesin, että nämä tulevat olemaan vuosia työkavereina puutarhassani.

 

 

Gardenan tuoteperheestä löytyy myös muitakin puutarhavälineitä. Itse olen tykästynyt tähän kombi-sarjaan, jonka työvälineet voi liittää helposti vaihtovarteen. Sarjasta löytyy kaikenlaisia työvälineitä puutarhaan haravoista haroihin. Näppärä keksinnön ansiosta, välineiden säilyttäminen ei vie suurta tilaa varastosta.

Varastosta puheenollen, sekin kaipaisi kipeästi kevätsiivousta, mutta se saa nyt odottaa sadekelejä, jolloin pihalla puuhaaminen ei tunnut niin houkuttelevalta. Nyt kun leikkausurakka on ohitse voinkin suunnata muihin puuhiin. Kasvimaa odottaa jo kylväjää ja kasvihuonekin pitäisi laittaa kuntoon asukkaita varten. Tuntuu, että tehtävälista vain kasvaa kasvamistaan. Liian kuumat päivät tosin hidastivat hieman tahtia, joten piti keksiä välissä jotain leppoisia puuhia, kuten pelargonien ruukusta. Tässäkin olen hieman myöhässä, sillä osa pelakuista oli jo ehtinyt kasvattaa ihania kukkia.

 

 Nyt malttamattomana odotan  jo seuraavaa mökkireissua, jolloin, pääsen tosi toimiin hyötytarhan puolella.
Tämä on kyllä ihmisen parasta aikaa!

Aurinkoisia toukokuun päiviä sinulle!


 

 

*Kaupallinen yhteistyö Hong Kong Suomi

 

 

 

Mari Marjamäki