Pelargoni-päivillä

Heinäkuun ensimmäinen viikonloppu tarjosi puutarhan ystäville kaivattua ohjelmaa, niin pelargonioiden kuin avointen puutarhojen muodossa. Lauantaina kävin pelargoniaharrastajien järjestämillä pelargoniapäivillä Porissa. Luvassa oli siis pelakuita, pelakuita ja pelakuita! Paikkana oli ihana Rakennuskulttuuritalo Toivo, jonka vanhanaikainen tunnelma sopi täydellisesti pelargonioiden näyttely tilaksi. Toivon-talo itsessään on tutustumisen arvoinen paikka, jossa esitellään nimensä mukaan vanhaa rakennus kulttuuria. Aion tutustua taloon vielä paremmin, ajan kanssa.

Ensimmäiseksi pihamaalle astuessa huomasin pöydän, jossa sai äänestää Suomen  kauneinta pelargoniaa niin harrastajien ja ammattilaisten sarjasta. Itse ihastuin välittömästi numero neloseen, Patons Unique.

 

Ammattilaisten sarjasta löytyi niin ikään kaksi jättiläispelargoniaa, joiden halkaisija hipoi metrissä, taisi olla jopa enemmänkin. Taitaa ammattilaisilla olla hieman eri kikat näiden kasvattamisessa, sillä nämä ovat kasvaneet hurjiin mittoihinsa ihan pikkupistokkaasta.



Vaikka jättikokoiset pelargoniat olivat näyttävän näköisiä, annoin ääneni kuitenkin tälle hauskan näköiselle pallerolle.

Seuraavaksi oli vuorossa kierros pelargoniharrastaja Seija Takalan opastamana Toivon talossa. Seijan tietämys oli ihailtavaa, hän osasi kertoa uskomattoman paljon pelargonioiden historiasta, lajikkeista, kasvutavasta, siis ihan kaikesta. Mieletön pelargonia- tietämys "vain harrastajalta", kuten hän itseään kutsui.

 

Ensimmäisestä talosta löytyi erikoispelargoneja, niin villeinä, tuoksuvina ja kasvutavaltaan erikoisempia. Mieleeni jäi vuohelle sekä moottoriöljylle tuoksuvat pelargonit, sekä yläpuolella olevat oudokit, joita en tunnistaisi pelargonioiksi, ehkäpä lehdet ovat kuitenkin tutun oloiset. Vasemman puoleinen tetragonum kasvattaa neliskulmaista mehikasvimaista vartta ja oikean puoleinen cotyledonis puolestaan korkkiintuvaa runkoa. Aikas veikeän näköisiä pelargoneiksi.

Toisesta talosta löytyi perinteisiä kotipelargonia lajikkeita, joiden syntyhistoriat olivat mielenkiintoista kuultavaa. Osa näistä pelargoneista ovat ihan kotipuutarhurit itse kehitelleet puutarhoissaan vuosi kymmeniä sitten, jotka vielä tänä päivänäkin kasvavat, kukkivat ja kantavat menneisyytensä historiaa mukanaan. Yksi näistä mieleenpainuvin tarina oli tietenkin Evakon-tarina, joka on nimensä mukaan tullut Karjalasta evakkojen mukana. Tarina kiehtoi myös muitakin ja kierroksen lopuksi taimipöydistä etsittiinkin epätoivoisesti evakkoa, jonka löytäminen muodostuinkin äärimmäisen vaikeaksi.

 

 

Tässä onkin hyvä esimerkki siitä, miten pelargonia lajikkeita tehdään. Unicorn zonartic spring on pölytetty toisella lajikkeella (isän nimi roikkuu pölytetyssä oksassa) ja siementen kypsyttyä ne kylvetään ja toivotaan uuden lajikkeen syntyneen. Tässäpä olisi melko kunnian himoinen haaste toteutettavaksi meikäläislle, omaa nimeä kantava pelargonia.

 

 

Tähtipelargoneistakin löytyi myös ulkonäöltäänkin hieman erikoisempia tuttavuuksia, kuten vasemmassa kuvassa oleva fay brawner, jossa kukki kahden värisiä kukkia ja molemmat ovat siis samasta varresta. Eikö olekin uskomatonta.

 

Ällistyin suorastaan, kuinka paljon erilaisia pelargoneja onkaan, enkä yhtään ihmettele miksi niihin voikin hurahtaa ihan täysillä.

 

Kierroksen aikana Seija antoi myös vinkkejä pelargonian kasvatukseen. Ehkäpä mieleen tarttuvin vinkki liittyi pistokaslisäykseen. Seija neuvoikin istuttamaan pistokkaat läpinäkyvään muovimukiin (josta näkee milloin juuret ovat kehittyneet), jonne laitetaan paakkuuntumatonta kissanhiekkaa. Melko erikoinen tapa, mutta kuulemma toimiva, joten sitä on  ihan pakko kokeilla ensi kerralla.

 



 Kotipelargonia-talosta löytyi toinen toistaan ihanampia kukkia.

Kierroksen loputtua jäin vielä tutkimaan sisäpihan tarjontaa. Pelargonia myyjiä löytyi mukavasti ja pöytien ympärillä olikin melkoinen kuhina.

 

Itsekin löysin uuden ihanan tuttavuuden first yellow, keltainen pelargonia. En ennen tiennytkään, että voi olla keltaisia pelargoneja.

Päivä olisi vielä jatkunut pelargonitutkijan Flora Dravengin luennolla, mutta halusin jatkaa töitä puutarhani parissa, joten palasin nopeasti takaisin mökille kitkentäpuuhiin. 

Pelargoniayhdistykselle suuret kiitokset mukavasta päivästä. Opein valtavasti lisää pelargonioiden historiasta, lajikkeista ja kasvattamisesta. Todella ainutlaatuinen tilaisuus nähdä erikoisia lajikkeita samalla kertaa. Olisi ollut mielenkiintoista tietää, kuinka monta eri lajiketta näyttelyssä oli esillä, olisiko ollut lähemmäs sata? No, ainakin todella paljon ja lisääntyipä omatkin keräilyt muutamalla uudella ihanuudella.

 

 

Mukavaa alkavaa viikkoa!

 

 



 

Mari Marjamäki