Kasvihuoneen muodonmuutos

 

 

Viime viikonloppuna pääsin jälleen rakkaan puutarhani luokse. Pitkän eron jälkeen oli mahtavaa jälleen palata puuhastelemaan sen parissa. Parin viikon aikana puutarha muuttunut täysin, mielenkiinnolla lähdin oitis kiertelemään puutarhaani ja tutkimaan sen etenemistä.

Saunan takana oleva koristeomenapuu oli tiputtanut viimeiset terälehtensä maahan ja suklaakirsikkakin muodostanut jo vihreitä hedelmän alkuja oksiinsa, näiden kukinta jäi tyystin näkemättä, onneksi ehdin napata niistä muutaman kuvan edellisellä kerralla.

 Harmikseni osa keväisistä kukkijoista oli ehtinyt jo lopettaa kukintansa, ennen kuin ehdin niitä edes näkemään. Onneksi luvassa on vielä upeaa kukkaloistoa ja pitääkin muistaa ihastella niitä juuri silloin kun ne antavat parastaan, etten jää niistäkin paitsi.

 

 

Kasvimaankin puolella näkyi jo elonmerkkejä, vihreitä sirkkalehtiä nousee sieltä sun täältä, nyt yritän muistella mitä tuli kylvettyä. Siemeniä viskelin hieman huolimattomasti improvisoiden, kylvösuunnitelma eteni sitä mukaa, mitä siemenpusseja sain käteeni. Tänä vuonna voinkin jakaa karkeasti kasvilaatikkoni viiteen kategoriaan perunamaa, sipulimaa, salaattimaa, papumaa ja yrttimaa. Lajikkeista ei ole enää mitään muistikuvaa, mutta eihän se ole pääasia, kunhan edes jotain kasvaisi.

 

 Myös kasvihuonekin on hieman eri roolissa tänä vuonna. Ajan puuteen vuoksi hylkäsin tyystin tomaatin kasvatuksen ja päätin muuttaa kasvarini kesähuoneeksi. Viikonloppuna puuhastelinkin sen parissa muutaman tunnin ja lopputuloksena oli mukavan viihtyisä huone, vaikka hieman surkuttelinkin tomaattien perään. Itseasiassa kasvarista tuli niin viihtyisä, että pikkumies valtasi sen kokonaan itselleen.

 Kasvihuoneen edustalta keräsin siementäneet orvokin taimet ja istutin ruukkuihin. Itseasiassa tein syksyllä pienen kokeen ja varistelin sepelin päälle orvokin siemeniä. Ja keväällä sepeli oli täynnä pieniä orvokin taimia, ilman suurempia hoitamisia. Orvokin kasvatus onnistui paremmin tällä tavalla kuin sisällä kylvettyjen.

 Sunnuntaina ahersin vielä uudistetun perennapenkkini parissa. Liuskekivilaatat löysivät vihdoin paikkansa käytävältä, ne ovat odotelleet viimeiset kymmenen vuotta suulin takana lopullista sijoittumistaan. Kaikelle on paikkansa, kunhan vain jaksaa odottaa (totesin miehelleni, joka on muistuttanut muutaman kerran laattojen olemassaolosta). Haaveissani olisi saada perinteinen valkoinen puupenkki käytävän päähän omenapuun alle, tuon vihreän penkin tapaisen tilalle.

Puhdistin myös altaan liejusta ja asentelin kivet uudelleen. Altaan puhdistus ei ole mitään herkkänenäisen puuhaa, sillä itseltänikin meinasi pari kertaa tulla kyökki äyskäröidessä lemuavaa liejua altaan pohjalta. Koskaan ei tiedä, mitä pohjalta löytyy lierojen lisäksi, kerran löysin kuolleen myyrän ja homma jäi siihen.

 Ihana puuhakas viikonloppu takana. Paljon sain aikaiseksi ja sen lisäksi muistin nauttia puutarhani sen hetkisestä kukkaloistosta. Saunan takana kullerot kukkivat parhaimmillaan kultaisina palloina. Jäin niitä ihastelemaan joka kerta kulkiessani niiden ohitse kompostille.

 Myös kotipihan alppiruusu-vanhus on aloittanut kukintansa. Olen antanut sille vielä armonaikaa, onhan sillä huikean upea kukinta. Maltanko kuitenkaan kaivaa sitä pois vai siirränkö sen mökin pihalle jatkamaan kasvuaan ... Nämä ovat niitä elämän vaikeita päätöksiä...

 

Tällä viikolla vietetään jo keskikesän juhlaa ja malttamattomana odotan juhannusruusuni kukintaa, saanko nähdä jälleen sen vaaleanpunaiset kukat.

 

Mukavaa Juhannusta!

 

 

 

 

Mari Marjamäki