Puuhaa perennapenkissä

 

 

 

Viimeaikaiset vapaapäivät ovat kuluneet mökillä, missäs muuallakaan kuin puutarhahommissa. Tämän vuoden yksi tavoitteistani oli saada pöhöttynyt perennapenkki jälleen kuosiin. Kunnostus projektin aloitin jo kaksi vuotta sitten mutta motivaation puute hieman hidasti työ etenemistä. Oikeastaan työ oli niin suuritöinen, että lykkäsin sen aloittamista kerta toisensa jälkeen. Mutta tänä vuonna päätin saada sen vihdoinkin valmiiksi asti.

Yläpuolella on alkutilanne kahden vuoden takaa, jolloin päätin hieman laajentaa perennapenkkiäni. Asettelin multasäkit nurmikon päälle, jolloin se kuoli kesän aikana. Tämän jälkeen maa muokattiin jyrsimellä ja lisäksi kärräsin päälle uutta multaa

 

 

Tähän vaiheeseen se jäi taas vuodeksi (perennapenkkini on tuolla takana, joka rehottaa villisti rikkaruohoista), jolloin muut hommat painoivat päälle ja motivaation puute vaivasi pahasti. Toisaalta halusin aloittaa perennojen nostamisen vasta keväällä, jolloin se olisi helpompaa ja niille löytyisi tilaa väliaikaisesti kasvimaan laatikoista.

 

Tänä keväänä aloitin projektin jälleen kerran saadakseni sen vihdoin ja viimein päätökseen. Puolisolta sain synttärilahjaksi painekyllästetyt puut asennettuna puutarhaani. Ei ehkä kaikkein "romanttisin" lahja, mutta todellakin toivottu ja jotka tulen vielä vuosienkin jälkeen muistamaan.

Kuva on viime viikolta, jolloin oikeanpuolinen penkki on jo valmiina käännettynä ja muutama uusi taimikin istutettuna. Pienistä takaiskuista huolimatta päätin saada projektin valmiiksi hinnalla millä hyvänsä. Ensimmäisen päivän jälkeen selkä kipeytyi niin pahasti, että jouduin lopettamaan jo hyvissä ajoin ennen iltapalaa, seuraavana päivänä loppui lannoite, hätäpäissäni jatkoin lannoittamista herkkuperuna-lannoitteella, jonka löysin vajastani. En tiedä mitä perennat siitä tykkäävät, toivottavasti eivät sentään muutu perunoiksi. Kolmantena päivänä loppui aika, jolloin oli pakko palata välillä kotiinkin ja työelämään.



 

 Ja tällä viikolla homma jatkui parin välipäivän jälkeen ja sain vasemman puoleisenkin penkin valmiiksi. Kompostin vierestä löysin kaksi vanhaa vartettua siperianhernepuuta, jotka olen ostanut vuosia sitten syksyn alennusmyynneistä muutamalla eurolla. Kuin ihmeen kaupalla ne ovat selvinneet hengissä ,vaikka olin jättänyt ne purkkeihinsa nököttämään vuosiksi. Nyt ne vihdoinkin löysivät paikkansa perennapenkistäni ja toivon mukaan innostuvat vielä kasvamaan.

Suihkulähde allas vaatii vielä pientä puhdistusta ja kivien asettelua, myös kesäkukkien kylväminen aukkokohtiin jäi vielä tekemättä. Homma jatkuu vielä syksyllä, jolloin upotan multiin kymmenittäin sipuleita kevättä varten ja haaveissa olisi vielä köynnöskaari raudoitusverkosta polun alkupäähän...Sitten perennapenkkini olisi jälleen kuosissa, jota kehtaa myös vieraillekin näyttää. Nyt voinkin jatkaa taas puuhia kasvimaan puolella, jotka ovat mukavan leppoisia tämän urakan jälkeen.

 

Tiedätte varmasti sen tunteen, kun saa suuren projektin lopulta valmiiksi ja voi jäädä odottamaan sen puhkeamista lopulliseen loistoonsa.

Ihan huippu fiilis!

 

Mukavia puuhapäiviä!

 

 

 

 

Mari Marjamäki