Viime päivien kaipaamani auringon säteet ovat nostaneet vireystasoni jälleen huippuunsa saaden minut kuoriutumaan sohvan uumenista jälleen puuhien pariin. Olotilani on ollut kuin ylläolevan kuvan osmankäämillä, joka seisoo rähjäisenä sammakkolampemme rannalla odottamassa lammen jäätymistä. Syysloman suunnitelmat haihtuivat hiljalleen sairasvuoteelta toiselle juostessa ja lopulta päädyin itsekin räkäpaperien ympäröidyksi. Onneksi tällä viikolla on vielä mahdollisuus juhlia peruuntuneita halloween-juhlia ja kaivertaa kurpitsalyhtyjä.
Lähestyttäessä joulua tulee kerättyä kaikenlaista materiaalia askarteluja varten, tällä kertaa olen ihastunut käpyihin, joita olen kerännyt erilaisten havupuiden alta. Puutarhakierroksella löysin aivan mahtavan käpysadon vuorimännystä, jota en ole ennen huomannut. Tämä löytö sai minut inspiroitumaan ja suunnittelemaan erilaisia käpyaskarteluja.
Kävyt jäivät vielä odottamaan kasvihuoneeseen inspiraatiopuuskaani. Siellä ne ovat turvassa oravilta, jotka ovat käyneet tyhjentämässä syysistutuksista koristeeksi laittamani kävyt. Sain varkaat kiinni itseteossa aamupalaa syödessämme, kun koirani huomasi keittiön ikkunan alla olevan oravan puuhat. En tiedä kuka meistä pelästyi eniten koiramme aiheuttamaa kaaosta keittiön pöydällä sen jahdatessa oravaa. No, orava ainakin pelästyi ja pötki pakoon männyn oksille turvaan. Koiramme sen sijaan sai pienen puhuttelun aiheuttamastaan sekasotkusta, tosin se näytti menevän jälleen kerran kuuroille korville. Olen epäonnistunut sen oravansiedätys-koulutuksen suhteen ja nyt yritän puhua sille järkeä, ihan kuin se auttaisi, riistanvietti kuuluu sen luonteeseen, mitä sitä muuttamaan.
Minulta taas löytyy tuunausvietti puutarhahulluuden lisäksi, mitä näitä viettejä muuttamaan niin minulta kuin koiraltakaan. Inspiraation puuskassa askartelin itselleni persoonallisen kynttilälaatikon, sillä olin kyllästynyt etsimään kynttilöitä eteisen lipastosta, jossa ne pyörivät aina piiloon tavaroiden sekaan. Joten tyhjä kenkälaatikko sai uuden kuosin ruskeasta remonttipaperista, pitsistä ja tulostetuista kirjaimista (jotka liimasin näköjään vinoon).
Kasvukauden loppumisesta huolimatta olen saanut seurata jälleen kasvun ihmettä amarylliksen parissa. Viime joulun amaryllikset pääsivät ulos ihmettelemään kesän lämpöä ja ilmojen viiletessä ne palasivat takaisin sisälle ikkunalaudalle. Nyt jännityksellä seuraan kukan avautumista ja kahden pikku amaryllis-vauvan kasvua. Vaatimattoman näköisen sipulin kasvuvoima saa haukkomaan henkeä ja jälleen ällistymään.
Onneksi tämä tapahtuu juuri nyt, kun syksyn kylmyys ja pimeys saavat minut jähmettymään sisälle. Nyt saan nauttia tästä ihmeestä eturivin paikalta ja miten paljon se tuokaan iloa. Kesällä kyseinen nuppu ei olisi saanut arvoistaan huomiota ja jäänyt kukkapenkin pimentoon unohduksiin. Mieletöntä, että voin taas kokea onnistumisen tunteita.
Erilaiset kävyt ovat hienoja ja mielenkiintoisen näköisiä:)
VastaaPoistaKomea nuppu on amaryllikseesi kehittynyt.
Minä myös kerään pihaltamme tulleita männyn- ja kuusenkäpyjä. Ulkomailta on lomaillessa tullut tuotua myös paljon isoja ja muhkeita käpyjä. Jouluna ne pääsevät sitten koristamaan kotia enemmän tai vähemmän tuunattuina.
VastaaPoistaKäpykorit näyttävät kauniilta tuollaisenaankin. Kaunista on varmasti tulossa:)
VastaaPoistaNiin juuri, nyt amaryllis saa ansaitsemansa huomion :)
VastaaPoistaMeillä linnutkin siirtelevät laittamiani koristekäpyjä:)
VastaaPoistaSiinähän ne ovat....minun ihailemani kävyt. Kun itse en pääse tonne metsään, niin pitää ihailla täällä :)
VastaaPoistaAuringossa on ihmeellistä energisoivaa ainetta, minuunkin se tehosi;)
VastaaPoistaMun kasvarissa kesän ollut amaryllis yllätti syksyllä kukkimalla siellä kasvarissa!
Voi että miten ihanaa, että amarylliksesi aloittaa uuden kukinnan! Hienot käpykokoelmat olet löytänyt, noista saa vaikka mitä tehtyä. Siis upea tuo candles-laatikkosi, luulin ihan että se on kaupasta ostettu, ihailen aina niitä. Olet kyllä taitava!!
VastaaPoista