Siirtolapuutarhassa Hevosluodolla

 

 

Lauantai päivä menikin kiukutellessa sateen vuoksi, nimittäin enemmistön äänillä mökkireissusta tulikin vain nopea käännös mökin pihassa ja kaikki puutarhatyöt jäivät tekemättä siltä osaa. Sunnuntaikin meinasi mennä kiukutteluksi, mutta onneksi pitkän harkinnan jälkeen päätin osallistua Porin vihervuoden tilaisuuteen, joka järjestettiin Hevosluodon siirtolapuutarhayhdistyksen alueella. Jos edellisviikon sunnuntain avoimet puutarhat- tapahtuma oli huippu, niin tämä oli ehdottomasti potenssiin kymmenen. Onneksi en antanut sateen pilata sitäkin päivää, joten varustauduin saappaisiin, sateenvarjoon ja iloiseen mieleen. Matkan varrelta nappasin kyytiini vielä tätini, joka onnekseni ehti mukaani parin tunnin varoitusajasta huolimatta.

Avajaistilaisuudessa olikin mielenkiintoista kuultavaa niin siirtolapuutarhojen historiasta ja sen toiminasta nykypäivänä. Tilaisuudessa oli muitakin puhujia, joista mielenkiintoisin oli tietenkin Aarno Kasvi, jonka jutustelua olisi kuunnellut kauemminkin, mutta ylipuutarhurin aikataulu oli niin kireä, että aika jäi aivan liian lyhyeksi.

Tässä Aarno kertoo kuinka viiniköynnöstä leikataan

Tilaisuuden jälkeen kerhotalolla tarjottiin kahvit ja pihamaalla Aarno jakeli vielä puutarhatietoutta ja Turusta tuomiaan pistokkaita innokkaille puutarhureille.

Minäkin sain kotiin vietäväksi seljanpistokkaan, sekä akasian siemeniä. Toivottavasti saisin ne kasvamaan, sillä harvoin tulee vastaava tilaisuus saada tältä Suurelta Mestarilta siemeniä. Edellisestä tapaamisesta olikin kulunut jo kolmisen kymmentä vuotta, tosin silloin pikkutyttönä minulla ei ollut mitään käsitystä mistä tämä setä puhui.

Aarnolla olikin mielenkiintoisia mietteitä ja neuvoja kotipuutarhureille, päällimmäiseksi mieleen jäi ne suurimmat kompastuskivet kotipuutarhassa. 95% puutarhamme maaperä on hapanta savea, joten salaojitus kuntoon ja vuosittainen kalkitus, niin johan alkaa kukoistamaan. Aarno muistutti vielä mehiläisten merkityksestä, ja kehottikin istuttamaan paljon kevätsipuleita mehiläisille, joilla ei ole keväisin kukkia tarjolla. Hänen mielestään villeillä lupiineilla ja balsameillakin on tärkeä tehtävä mehiläisten kannalta, vaikka ovatkin levinneet pitkin tienvarsia.



Säleikössä kasvava kurpitsa

Aarnon kiiruhtaessa takaisin Turkuun uuden kirja kuvauksiin, saimme tilaisuuden päästä kiertelemään siirtolapuutarhan avoimia pihoja. Pihat olivat todella siistejä ja rakkaudella hoidettuja. Päällimmäisenä mieleen jäi kuitenkin asukkaiden ystävällisyys ja avoimuus. Heidän kanssaan vierähti tunti jos toinenkin jutellessa puutarhasta ja siirtolapuutarhassa elämisestä. Pariin ihastuttavan mökin sisällekin saimme kurkistaa. Mökit olivat kuin pieniä leikkimökkejä kauniine tavaroineen somistettuina.

Upea grilli

 

Lähes jokaisesta pihasta järjestäin löytyi vanha omenapuu ja kauniit vaaleanpunaiset malvat, ne ovatkin niitä vanhoja alkuperäisiä kasveja, joita asukkaat ovat säästäneet muistoina. Pihojen raja-aitoina oli koko tontin pituinen vadelmapenkki, joista vasemmanpuoliset olivat mökin omistajan käytössä. Aika käytännöllinen ratkaisu aidaksi, joka antoi tarvittavan näkösuojankin. Tällainen aita toimisi rivitalonjenkin pihoissa, tämän idean taidan napata omaankin pihaan.

 

Itselläni on ollut hieman ennakkokäsityksiä siirtolapuutarhan asukkaista, jotka lopulta murenivat kierroksen edetessä. Kuvittelin heidän olevan sulkeutuneita puutarhahifistelijöitä, joiden pihaan on ulkopuolisilta pääsy kielletty. Pöh ja höh, kaikkea kanssa, he olivat ihan tavallisia ihmisiä, suuri osa eläkeläisiä, ystävällisiä, ihania Porilaisia! Pihat olivat kauniita, rakkaudella hoidettuja, omistajiensa näköisiä.  Näimmekin samalla kierroksella siis paljon erilaisia pihoja ja ihmisiä, mutta yksi asia meitä kaikkia kuitenkin yhdisti, intohimo puutarhaan! Ensi kesänä aion tehdä uuden retken tänne siirtolapuutarhaan, sillä pihoihin pääsee kiertelemään asukkaiden ollessa paikalla.







Rappuset tilanjakajana terassilla

Pihoissa oli paljon nähtävää ja ideoita kotiin viemisiksi. Paras vinkki saatiin piikikkään karviaispensaan poimintaan, nimittäin marjapoimurilla noukkiminen sujuu nopeasti ja vaivatta. Myös herukoiden poiminnassa kuulemma oivallinen apuväline, höh miksi en ole sitä ennen edes tajunnut kokeilla, ensi vuonna sitten kokeiluun.

Kierroksella opeimme tuntemaan hieman siirtolapuutarhaelämää, vaikka tämä olikin vain pieni ripaus siitä, kuinka ihanaa olisikaan viettää kaikki kesät leikkimökissä hoitamalla sen edessä olevaa puutarhaa ja ympärillä asuisi samanlaisia puutarhaintoilijoita, voih. Siirtolapuutarhassa on kuitenkin sääntöjä, jotka nousivat esiin asukkaita haastatellessa, jotka koskevat niin rakennuksia ja pihaakin. Huonosti hoidetusta pihasta saattaa tulla jopa varoitus!!! No, onneksi kukaan ei ole vahtimassa minun puuhiani omassa pihassani, vaikka joskus tuleekin valitusta isännältä liian pitkästä nurmikosta tai liian suuresta kukka määrästä.

Mökki siirtolapuutarhasta olisi varmasti haaveissani, ellemme omistaisi omaa rakasta mökkiämme, jonne olemme rakentaneet omannäköisemme puutarhan, puhumattakaan siitä työmäärästä mitä se on vaatinut. Mökistämme emme luovu koskaan. Mutta toivottavasti kaverikseni lähtenyt tätini olisi saanut pienen innostuksen puutarhaelämästä ja jonain päivänä näkisin hänet viettämässä mukavia eläkepäiviä siirtolapuutarhassa, joka olisi terapeuttista vastapainoa pimeille talvi-illoille kerrostalossa.