Kierros Satakunnan puutarhoissa

Viime viikon sunnuntai sai minutkin innostumaan ja lähdin kiertelemään Satakunnan puutarhoja. Lyhyestä varoitusajasta huolimatta sain hyvän ystäväni mukaan ja päivästä muodostuikin todella mukava, seuran ja upean ilman saattelemana. Vaikka tummat pilvet suorastaan seurasivat meitä, saimme nauttia jopa helteisestä puutarhapäivästä, ampiaisten kera.

Risiini

 

Meistä kumpikaan ei oltu ennen osallistuttu tapahtumaan, joten olikin melko jännää, sillä emme tienneet mikä meitä odottaisi, myös puutarhat olivat ennestään tuntemattomia, joten navigaattorin avulla löydettiin näppärästi perille. Reittisuunnitelman pohjatyöt jäivät tekemättä kotitöiden jyrätessä niiden ylitse, mutta autossa pidetyn pikapalaverin jälkeen valitsimme reitillemme viisi lähinnä olevaa kohdetta, joiden joukosta löytyi muutama helmi.

Katsura

Melko vähän tuli kuitenkin räpsittyä kuvia, sillä halusin keskittyä pihojen katselemiseen ja samalla vaihtaa kuulumisia ystäväni kanssa, en ollut myöskään ihan varma oliko kuvaaminen sopivaa ilman luvan kysymistä.
Ensimmäisessä pihassa ihailimme jo suureksi kasvanutta katsura puuta, joka oli kasvanut tässä pihassa jo yli 20 vuotta, se ilmeisesti selviää täällä II-vyöhykkeellä mainiosti, sillä saman puun kohtasimme vielä kahdessa muussakin pihassa, aika hauska sattuma. Haluaisin nähdä tämän puun vielä syksyllä sen kauniissa syysasussa ja haistella sen vaniljalle tuoksuvia lehtiä.

Monet kasvit ja puut jäivät tunnistamatta, sillä emännillä näytti olevan niin kiirettä vierailijoita kestitessä, joten jäinkin kaipaamaan nimilappuja niiden erikoisempien lajien kylkeen. Kasvien tunnistaminen vaati hieman päänvaivaa, nimittäin meilläkin tuntui olevan kasvien nimet hukassa, poimulehdenkin nimi tuli mieleen todella pitkän mietinnän jälkeen (ei ole vanhaksi tulemista).

Ehkä suurin oivallus tapahtui kuitenkin omassa pääkopassani, nimittäin kierroksen loputtua, totesin olevan 110 % hyötytarhuri. Yhdessäkään käydystä pihasta ei löytynyt kunnollista kasvimaata. Joitain kasvimaan tapaisia lavoja toki löytyi seinän vierustoilta, hieman piilossa katseilta. Lavoissa kasvoi nuutuneita "perus" kasveja ja kasvihuoneet ammottivat tyhjyyttään tomaateista ja muista lämpöä vaativista kasveista. Sanoinkin ystävälleni eräässä upean rinnetontin pihassa,  jos tuo olisi minun kasvihuoneeni, se olisi täynnä tomaatteja.

Pihat olivat toinen toistaan erilaisempia, kaikista löytyi se jokin katseenvangitsija, upean kesähuoneen, terassin, kasvi runsauden tai kauniiden patsaiden vuoksi. Olikin huojentavaa huomata parissa pihassa, että rikkaruohojen nyppiminen on jäänyt vähälle ja perennapenkistä saattoi rehottaa nokkonen taikka hallitsemattomasti levinneet perennat. Toisaalta, jostakin pihasta ei löytynyt rikan rikkaa vaikka kuinka olisi etsinyt. Myös katteiden käytössä oli eroavaisuuksia, oli pihoja joissa ei sitä löytynyt missään muodossa, toisessa kaikki penkit olivat peitetty soralla tai kuorikatteella taikka piha jossa leikattavaa nurmea oli todella vähän runsaan laatoituksen vuoksi. Kukin tyylillään, mutta upeita kokonaisuuksia loppujen lopuksi.

Vaikka keltainen  ei ole mikään lempiväri kukkien suhteen , taisin ihastua siihen uudelleen (niin tapahtuu joka kevät narsissien avautuessa). Nimittäin yhdessä pihan talonpäädyssä oli muutamaa erilajia nauhusta, joiden kukat notkuivat perhosista. Erityisesti ylläoleva kukka näytti olevan perhosten suosiossa, eikä mikään ihme, sillä kukka tuoksui ihanalle. Pihan emäntä ei muistikirjankaan avulla osannut kertoa kasvin nimeä, se jäikin arvoitukseksi, mutta aion löytää sitä vielä tulevalle nauhuspenkilleni. 

Japanin vaahtera



Pihoista löytyi nerokkaita ratkaisuja ja mahtavia ideoita, upeista erikoisuuksista puhumattakaan. Päälimäisenä kasveista mieleen jäi katsura, japaninvaahtera, pylvästammi ja ne lukemattomat tunnistamattomat kasvit.

Pilvikirsikka

 

Ihastuin  myös tähän pilvikirsikkaan, joka pisti heti silmään autosta päästyämme. Näitä puita oli runsaasti tässä puutarhassa ja voinkin vain kuvitella miltä ne näyttävät keväällä kukkiessaan. Pohdeimmekin ystäväni kanssa, että avointen puutarhojen ajankohta on hieman liian myöhäinen tällä vyöhykkeellä. Monet perennat ja pensaat olivat jo kukkineet aiemmin kesällä ja muistoina niistä oli ainoastaan mustuneet kukinnot. Ehkäpä kesäkukat ovat parhaimmillaan tähän aikaan vuodesta. Vastaavanlainen tapahtuma voisikin olla keväällä taikka alkukesästä, jolloin puutarhassa vallitsee aivan omanlaisensa tunnelma. Toisaalta kevään ajankohta saattaa vaihdella viikkoja eteen- taikka taaksepäin vuodesta riippumatta,  joten sen parhaan ajan ennustaminen puutarhassa, kun kaikki kevään kukat ovat kukassa, on todella vaikeaa.

Kotiinpäin ajellessamme mietimme kuinka paljon aikaa ja rahaa puutarhat vievät. Jo pelkästään vuosi tasolla mullat ja kesäkukat vievät satoja euroja.  Mikäli haluaa puutarhastaan muutakin, summaan lisätään pensaat, puut, katteet, laatat... siis tuhansia euroja, jotka eivät kuitenkaan paljoakaan paina asuntoa myytäessä, tuskinpa kiinteistövälittäjä laittaa asuntoilmoitukseen huomion upeasta kevätpuutarhasta, magnoliasta, hevoskastanjasta taikka pioneista. Mutta itseähän varten tätä tehdään, se on harrastus muiden joukossa.

Ihana päivä kaiken kaikkiaan puutarhan parissa ja mikä parasta, sain puhua pitkästä aikaa puutarhaa (siis samaa kieltä) muiden puutarhaihmisten kanssa. Tapahtuma pisti hieman miettimään omaa suhtautumistaan puutarhaan ja sen hoitoon myös uusia ideoita tuli repullinen lisää toteutettavaksi.  

Ensi vuonna mennään ehdottomasti uudelleen!