Olen malttamattomana odotellut kevään tuloa. Odotan eritysesti sitä hetkeä, kun saan avata multapussin ja sutata sormeni siinä mustaksi. Odotan, että saan korkata uudet siemenpussit ja istuttaa ne muutamat tarkoin valitut siemenet ruukkuun. Odotan, että saan eräänä päivänä ihastella uutta hennon vihreää taimea, joka kurottaa ensi kertaa lehtiään kohti valoa. Odotan...
Mietin hetken aikaa, että mikä lääke tähän ODOTUKSEEN voisi auttaa, mitä tähän aikaa vuodesta voisin kasvatella. Kunnes mieleeni tulivat ne muistot talvipäivistä Mummulassani. Mummulla oli tapana kasvattaa vihanneskrassia talouspaperin päällä lautasella keittiössään. Sen kasvamista oli tästä Pikku-Puutarhurista mukava seurata, koska se kasvoi niin nopeasti. Muutamassa päivässä se oli valmista syötäväksi, vaikka se ei silloin oikein maistunut hyvälle.
Tähän odotukseen kaivoin varastostamme itujen kasvatuslaatikon, hommasin pari pussia krassia ja pistin siemenet kasvamaan.
Vihanneskrassin kasvatus on todella helppoa ja nopeaa, kuten kuvistakin näkyy. Olen kuvannut kasvatuslaatikon kahdeksan päivän ajalta. Kasvun voi melkein omin silmin nähdä. Krassia voi kasvattaa tällaisessa laatikossa tai lautasella talouspaperin päällä, kuten mummullani oli tapana. Ainut asia mikä pitää muistaa on kastelu. Siemenet eivät saa kuivua. Ja lähes viikon kuluttua voi napsia leivälle tai salaattiin kirpeän raikasta krassia.
Kuten kuvistakin näkyy, että kylvö oli hieman epätasainen, joten siemenet itivät hieman eriaikaisesti, mutta se ei makua haitannut.
Täytyy myöntää, että tämä kasvatusprojekti auttoi hieman kevään odotukseen, vaikka en saanutkaan vielä sormiani mustiksi. Mutta taidanpa kasvattaa vielä toisenkin pussin krassia tähän odotukseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!