sunnuntai 28. helmikuuta 2016

Lomalta paluu

Hiihtämässä

Loma on sujunut vauhdikkaasti. Ollaan retkeilty, hiihdetty, pulkkailtu, mökkeilty, riehuttu (Hop Lopissa, pyydän anteeksi kanssaihmisiltä, jotka saivat väistellä palloja ja autoja).  Kuitenkin haaveilemani pitkät yöunet jäivät vain haaveiksi, sillä nuorimmalle on tulossa hampaita ja sen vuoksi yöt ovat olleet levottomia.

Tästä se lähtee.


No, ollaan sitä jotain saatu kylvettyäkin. Laitoin pelargonian sekä orvokin siemenet multaan. Olin ihan fiiliksissä, kun vihdoin sain avata multapussin ja sutata siinä sormeni. Toisaalta olen innoissani myös siitä, etten ole koskaan ennen kasvattanut pelargonioita siemenestä. Jännää odotella, milloin ensimmäiset taimet nostavat päitään  mullan alta. Innostuin vielä hankkimaan kelloköynnöksenkin siemeniä, joten hommaa riittää vielä.

Tällaisia orvokkeja on kylvetty.

Mieleenpainuvin hetki lomalla oli kuitenkin metsäretki perheen kanssa. Se on meidän perheen laatuaikaa, kun yhdessä tutkitaan luontoa ja sen ihmeitä. Se ei vaadi kuin aikaa ja paketillisen makkaraa. Helppoa ja edullista ja voittaa HopLopit mennen tullen!
Upein hetki, oli kun saimme kohdata hirviemän kahden vasansa kanssa. Jonkin aikaa tuijottelimme toisiamme, kunnes hirvet siirtyivät syvemmälle metsään.  Ilman metsästämieheni vainua, tämäkin kohtaaminen näiden mahtavien metsän eläinten kanssa olisi jäänyt kokematta. Sillä hän tuntee metsän kuin omat taskunsa. Hän tietää minne hirvet tulevat talvilaitumille, taikka mistä kulkee peurojen polku pellolle. Hän tietää, mihin puihin teeret laskeutuvat taikka missä voi kuunnella niiden soidinta. Hän tietää, mistä löytyy parhaimmat puolukkapaikat tai milloin lakkasoille kannattaa rämpiä. Hän tietää, missä kasvaa tämän vuoden joulukuusi taikka mehevimmät karpalot.  Hän tietää syrjäisen metsälammen, jossa voi seurata joutsenparin elämää taikka majavan puuhia. Hän on kasvanut ja hengittänyt metsän syleilyssä koko ikänsä.  Ja toivomme, että lapsemmekin saisi kokea niin.


Mitä olisi retki ilman makkaraa?


Minä puolestani näytän lapsille luonnon ihmeitä omassa puutarhassani. Näytän miten kasvit kasvavat ja miten niitä hoidetaan, jotta niistä saataisiin satoa. Ja aina lasten halutessa, otan heidät puutarhatöihin mukaan. Jospa joskus myöhemmin heillekin iskisi innostus puutarhaan. Niin se on minuunkin iskenyt, äidinmaidon kautta!

Pulkkamäessä auringon laskiessa.

Huomenna arki jatkuu kellon soidessa 6:30.  Mukavaa alkavaa viikkoa!



8 kommenttia:

  1. Lomasi tuntui olevan tosiaan laatuaikaa ja se on niin lapsille kuin aikuisille melkoinen voimavara! Olen samaa mieltä että seikkailu metsässä voittaa mennen tullen hoplopit ja jos vielä makkaraa paistetaan on se asia jota vielä aikuisenakin lapset muistelevat ja jonne he ajatuksissaan varmasti usein palaavat.

    Hiukan siemenhommiakin mahtui lomaasi ja se on tosi kivaa myös!

    Mukavaa alkavaa viikkoa Sinullekin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Retket ovat mukavia, niistä riittää kerrottavaa pitkän aikaa! Toivotaan,että kylvökset onnistuisivat!

      Poista
  2. Yhdessä tekeminen on arvokasta aikaa. Usein niillä on onni jäädä muistojen arkistoon <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on totta. Yhdessä oleminen ei vaadi rahaa tai mitään muuta erikoista, meille riittää metsä!

      Poista
  3. Lomanne on ollut todellista laatuaikaa. Retki metsässä, hirvien kohtaaminen, paistuva makkara - upeita elämyksiä, jotka varmasti jäävät lapsienne mieleen.
    Mukavaa alkavaa viikkoa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siitä retkestä riittää muisteltavaa! Suosittelen kaikille metsäretkeä!

      Poista
  4. Oikein mukavalta ja laadukkaalta kuullostaa lomanne, vähäisistä yöunista huolimatta ;D
    Pelakuut itävät yleensä tosi nopeasti, ei tarvitse pitkää aikaa odotella!
    Aurinkoista alkavaa maaliskuuta!

    VastaaPoista
  5. Loma oli mukava, mutta on kiva palata takaisin arkeen. Hämmästyin suuresti, kun huomasin eilen ensimmäisen pelakuu taimen nousseen mullasta! Ja kylvöstä on vajaa viikko.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!