Päätös

Pääsiäinen mennä sujahti nopeasti ohitse töiden merkeissä. Koristeet jäivät laittamatta, juhla-ateria valmistamatta ja pashakin jäi tekemättä. Tänä vuonna lapset onnekseni pitivät huolta pääsiäisperinteistä virpomalla, kasvattamalla rairuohoa ja askartelemalla kortteja. Itselle jäi huoleksi ainoastaan piilottaa pääsiäismunia lasten etsittäväksi. Tänä vuonna järjestimme yhdessä naapuruston kesken munien piilotuksen pihallemme. Munia olikin melkoinen määrä piilotettavaksi ja onneksi laskimme tarkkaan niiden määrän, sillä piilopaikat unohtuivat nopeasti ja me aikuisetkin jouduimme lopuksi myös etsimään puuttuvia munia.

Kelloköynnös

Viimeaikaiset ilmat ovat olleet todella kylmiä, kevään eteneminen on pysähtynyt totaalisesti ja aamuisin saattaa olla luminen maa tai muuten vain pakkasta jokunen aste. Toisaalta olen helpottunut, ettei pihahommiin ole vielä päässyt, sillä pitkät työvuorot ja flunssa ovat vieneet viimeisetkin energiat eikä työpäivän jälkeen ole tullut mieleenkään lähteä pihalle hommiin. Joten puutarhahommia tehdään vielä tiukasti sisätiloissa esikasvatettuja taimia hoivaillen, se riittääkin tällä hetkellä puutarhan kaipuuseen.

 

 

Pelargoneja

Esikasvatettuja taimia onkin tänä vuonna hillitymmin, vaikka työpöytämme muistuttaa jo melkoista viidakkoa. Isoimmat taimet vaativat jos jonkinlaisia tukikeppejä, kelloköynnökset kiipeilevät sälekaihtimissa ja keijunliljat kurottelevat jo puolen metrin korkeudessa. Toukokuussa teenkin viimeiset esikasvatukset kurkuille, maisseille sekä kurpitsoille sitten nämäkin puuhat alkavat olla sanan mukaisesti purkissa.

Revonhäntiä

Viikonloppuna elättelin hieman toivoa perunoiden istutuksen suhteen, mutta maa oli vielä niin jäinen, että sekin homma jäi vielä tuonnemmaksi. Noh, eipä niillä nyt vielä mikään kiire ole, saavat rauhassa kasvattaa ituja eteisen ikkunalla. Tavoitteena olisi kuitenkin saada ne maahan perinteisesti vappuna. Muistin virkistykseksi lueskelin viimevuotista postaustani perunan istuttamisesta ja vappunahan ne olen istuttanut maahan. Ja tänä vuonna viisaampana pidän harsoa juhannukseen saakka, ettei halla pääse puraisemaan versoja.

Pihahommien sijaan kävimme kokeilemassa norssien lippoamista Merikarvianjoessa. Kalojen nouseminen joessa menee muutamassa päivässä ohitse ja nyt olimme hieman etuajassa, suuret parvet tulevat vasta iltahämyssä. Siitä huolimatta kokeilimme lippoamista ja saimme yhden pikkuisen norssin. Oikeassa paikassa ja oikeaan aikaan norsseja saattaa lipota satoja jopa tuhansia kiloja päivässä. Kotiin viemisinä saimme paikallisilta kalastajilta pussillisen norsseja paistettavaksi. Mielenkiintoinen perinne, joka valitettavasti on hiipumassa vähitellen, senpä vuoksi näitä on mukava vaalia ja opettaa omille lapsille.

 

Kuva viime kesältä

Palattuamme mökille tein raskaan päätöksen kasvihuoneen suhteen tältä vuodelta. En kasvata kasvarissa mitään, en tomaattia, en kurkkua, en mitään...nyyh, koska puolisoni kanssa emme vietä kumpikaan kesälomaa tänä vuonna, joten mökillä olo jää varmasti minimiin ja kasvien hoitokin olisi vähäistä. Joten päätinkin muuttaa kasvarini tänä vuonna kesähuoneeksi. Suunnittelin laittavani sinne sängyn päikkäreitä varten ja pikkuisen työpöydän läppärille, jossa voin kirjoitella postauksia. Kokeillaan nyt tällaista, ehkä ensi vuonna taas jotain muuta. Suunnitelmista poiketen kylvin kuitenkin muutaman tomaatin siemenen, ihan vain varmuuden vuoksi, heh.

Leskenlehdet kukkivat

Tänä vuonna hyötytarha muuttaa kotimme terassille ruukkuihin ja mökin kasvilaatikoissa kasvaa puolestaan jotain helppoa ja vaatimatonta, toivottavasti luontoäitikin auttaisi tässä asiassa ja antaisi sadetta ja aurinkoa sopivissa suhteissa. Sen näkee sitten, kunhan tämä kevätkin tästä lähtisi ensin käyntiin.

Mukavaa alkavaa viikkoa!

 

 

 

 

 

Mari Marjamäki