Kevättä etsimässä

 

Kiireisen työviikon jälkeen lähdimme mökille rentoutumaan ilman mitään suurempia suunnitelmia pihatöiden suhteen. Levollisen yön jälkeen mieli ja ruumis tuntuivat palautuvan

nopeasti ensimmäisestä työviikosta ja puutarhatyöt houkuttelivat kiusallisesti auringon lämmittäessä keväistä aamua. Pian huomasin hakevani kottikärryjä ja muita työkaluja vajasta ja suuntaavani kohti sotkuisia kasvilavoja. Vaikka maa oli vielä jäässä, pääsin kuitenkin puutarhatöiden makuun. Olinkin jo unohtanut kuinka rentouttavaa pihalla puuhastelu olikaan, raskas työviikko unohtui nopeasti ja ajatukset lensivät taas pitkälle haaveiden kautta kesään. Puuhastelun lomassa ehdin tutkia ensimmäisiä kevään merkkejä puutarhastani ja pienen etsiskelyn jälkeen niitäkin alkoi löytymään. Viikon aikana hennot sinivuokon nuput olivat nousseet rohkeasti ylös lehtien seasta ja avautuivat yksitellen tervehtimään, voih tätä onnea. 

 

Krookus

 Keskeneräisestä perennapenkistäkin nousee kevään kukkijoita, joiden olemassa oloa en edes muistanut, olen istuttanut ne vuosia sitten joten tällainen yllätys todellakin ilahduttaa.

 

Ruohosipuli

Aloittelin varovasti kasvilaatikoiden siistimisen viime kesäisistä kasveista ja sielläkin oli jo nähtävissä uutta kasvua.

 

 

Raparperikin kurkisteli varovasti lehtien alta, ei mene kauaa, kun voi leipoa ensimmäisen raparperipiirakan.

 

 

 

Puutarhakierroksen lopuksi kävin vielä ihailemassa leikattua kuusiaitaamme. Lähes kymmenen vuoden jälkeen aitamme on saavuttanut halutun pituutensa ja alkaa näyttämään jo ihan oikealta aidalta.  Samaa ei voi sanoa omenapuustani. Suunnittelin kasvattavani mallipuun, mutta esikoisen syntymän jälkeen unohdin pari leikkauskertaa, taivutuksetkin jäivät tekemättä ja tyhmyyksissäni lyhensin vielä päälatvaa. Nyt puu näyttää eriskummalliselta ja joka vuosi pyörin sen ympärillä sakset kädessä arpoen minkä oksan leikkaisin. Noh, tänä vuonna arpa osui useasti ja taisin leikata ehkäpä liikakin.



 

 Kotonakin olen yrittänyt etsiä kukkapenkeistä keväisiä merkkejä, mutta ainoatakaan piippoa ei ole vielä ilmestynyt. Sisällä sen sijaan olen ilakoinut kasvun ihmeestä ja päässyt jo sadon korjuun makuun. Kokeilin ruokakaupan hernekeitto herneiden kasvattamista krassien tapaan pelkässä vedessä ja hyvin näyttävät kasvavan näinkin. Tästä olen leikannut jo useasti niin salaattiin kuin leivänkin päälle makeaa versoa. Kasvusto alkaa olemaan jo niin pitkää, että kaipaavat tukea tai alas leikkausta.

Murattiorvokki

 Sunnuntai päivä kuluikin Turussa tyttären voimistelukilpailujen parissa. Paluumatkalla piipahdimme nopeasti Viherlassilassa. Paikka pursui mitä ihanimpia kasveja ja nopeasti kahmin käsiini muutaman ihanuuden. Niistä yksi oli suloinen murattiorvokki, joka muistuttaa erehdyttävästi villiä metsäorvokkia. Olisin viihtynyt kauemminkin myymälässä, mutta autossa odotti väsyneet voimistelijat, joten oli aika jatkaa kotimatkaa.

 

 

 Iloista Pääsiäistä!


 

 

Mari Marjamäki