Puuhakas päivä

Maaliskuun aurinkoiset päivät ovat saaneet viherpeukaloni syyhyämään. Senpä vuoksi kävin viikonloppuna pyörähtämässä läheisessä puutarhamyymälässä ihan vain katselemassa. No, niinhän siinä kävi, että kannoin sieltä kotiin pelargonian pistokkaita ja ihanan värisen huone-esikon, ilmeisesti kevät-kuume on nousemassa.

 Viikonloput mökillä ovat odottavia, vielä ei pääse heilumaan kasvimaan kimppuun, joten kulutan aikani puutarhaa kierrellessä ja pistokkaita keräillen. Tulevasta keväästä huolimatta joulukukat jatkavat kukintaansa mökin kuistilla. Viileässä eteisessä jouluruusu avaa vaaleita kukkiaan yksi toisensa perään. Näyttää siltä, että saan istuttaa tämän jouluruusun perennapenkkiini lumien sulettua, onnistuin pitämään sen sittenkin hengissä.

Yllätyksekseni huomasin hyasinttienkin aloittavan toista kukinta kierrosta, tällaista en ole koskaan kokenut. Nämäkin taitavat päätyä vielä perennapenkkiini jatkoille. Myös muut joulukukat jaksavat vieläkin ilahduttaa sitkeydellään. Työhuoneen pöydällä joulutähti puskee uusia vihreitä lehtiä, en ole vielä päättänyt mitä teen sille, perennapenkkiini se ei kuitenkaan pääse. Amarylliksen sipulit tosin odottavat jo pääsyä ulos kesälaitumille.

 

Viikonlopun jälkeen uni ei meinannut tulla millään silmään, vielä puolen yön aikaan kävin kurkimassa verhojen välistä taivaalla paistavaa  kuuta. Kirkas puolikuu ei kuitenkaan ollut unettomuuteni syy, vaan päässä pyörivät puutarhasuunnitelmat. Puutarhaseurani sai kaupungilta pienen palan puistoa käyttöönsä ja nyt meillä jäsenillä on mahdollisuus tehdä omia suunnitelmia puistosta, joista "oikea" suunnittelija kokoaa lopullisen version. Minäkin päätin osallistua omalla suunnitelmallani, nähtäväksi jää, onkohan lopullisessa suunnitelmassa mitään minun tuherruksia. Viimeisen kerran katsoin kelloa yhden aikaan, kun karvakuono hyppäsi kainalooni nukkumaan ja työstin päässäni edelleen luonnoksia uudesta puistosta.

   

 Maanantai aamuna heräsin upeaan auringonnousuun. Lyhyistä yöunista ei ollut tietoakaan, päinvastoin,  jostain syystä  sainkin mielettömän energiapiikin, minkä ansiosta viskasin petivaatteet pihalle ja aloitin siivouspuuhat. Aamupäivän aikana kävin vielä penkomassa varastosta kasvatusalustan ituja varten ja pistin siemenet kasvuun, sain tähänkin päivään mahtumaan jotain puutarhapuuhaa. Puolenpäivään mennessä koti tuoksui Tolulta, pesukone pyörittänyt kolme koneellista pyykkiä, lounas syötynä ja olin kävellyt koulun portille vastaan koululaistamme.

 Kotiinpäin kävellessämme oli pakko pysähtyä ihailemaan kaupunkimme lävitse virtaavaa jokea, jonka jääkansi oli sulanut lopullisesti viikonlopun aikana ja virran mukana kulki isoja jäälauttoja. Vielä muutama viikko eteenpäin ja joki pääsee irti kokonaan jäänkahleista ja mennään lujasti kohti kevättä.  Samalla tajusin, että nämä ovatkin viimeisiä yhteisiä koulumatkoja, muutaman viikon päästä rakentelen töissä jo vinhaa vauhtia puutarhamyymälää avattavaksi

 

Kotiin päästyäni tiesin postiauton käyneen ja  tuoneen minulle odottamani  lähetyksen Korpikankaalta postilaatikkoon.  Tilasin siemeniä, joita en ollut löytänyt kauppojen hyllyiltä, joten tilauksesta tulikin melko pieni, mutta sitäkin odotetumpi. Näiden istuttaminen sai kuitenkin jäädä vielä toiseen päivään, sillä energiatasoni oli jo hieman laskusuunnassa. Loppupäivä menikin siemenpusseja hipelöidessä. Loppuviikon voinkin hyvällä omalla tunnolla tehdä kylvöpuuhia, kun pakolliset kotityöt on tehtynä.

 

Puuhakasta viikkoa kaikille!

 

 

 

 

Mari Marjamäki