keskiviikko 15. maaliskuuta 2017

Hulluus vai harrastus


Viikonloppuna saimme jälleen nauttia mahtavista aurinkoisista ilmoista. Mökkireissut ovat tällä hetkellä pelkkää ajan kuluttamista, keväiset puuhat antavat vielä odotuttaa itseään. Kärsimättömästi kierrän jäisiä kasvilaatikoitani ympäri, välillä sukellan kasvihuoneen lämpöön istuskelemaan. Päätin aloittaa leikkauspuuhat vasta ensi viikolla keräten voimia kuusiaidan leikkausmaratoniin.

 
 Kulutan aikani suunnitteluun, tein mielessäni täydellisen pohjaratkaisun  puutarhavajalleni. Ovenpieleen työkalut, tuohon työpöytä ja takaseinälle hyllyt ja siihen ruukut järjestykseen ja kottikärryt tuohon parkkiin...todellisuudessa vajani on kuin hävityksen kauhistus, keräsin lattialle tippuneita ruukkuja laatikkoon, nostin työkalut takaisin paikoilleen, jotta vajassa olisi tilaa liikkua kompastumatta, lopulta suljin oven perässäni. Keväinen siivouskohtaus ei ole vielä iskenyt, mutta vielä tulee vajankin vuoro päästä järjestykseen.


 
Mökiltä kiikutin kotiin pelargoniani, jotka talvetin kuistilla. Tähtipelargoni näyttää kuolleelta, vielä on kuitenkin toivoa, ehdin ottaa siitä yhden elävän pistokkaan ja syksyllä siemeniä.  Toinen kotiin palaaja oli viime vuonna siemenestä kasvatettu  pelakka, joka näyttää niin terhakkaalta,  mietinkin  maltanko leikata siitä yhtään pistokkaita. Pistokkaita alkaa tosin olemaan jo jokunen työhuoneen pöydällä hankittuna myymäläkierroksilta. Emma, Selma ja Mary saivat seurakseen Dr. Westerlundin, joka on viimeisin tuoksupelargoni hankinta,  sitä on ihan pakko hipelöidä ja tuoksutella vähän väliä.
 
 

Pistokkaiden lisäksi mullasta nousee kolmisen kymmentä pelargoninalkua. Nyt alkaa pahasti näyttämään siltä, että pelargonihulluus on iskemässä. Puutarhalehtien lisäksi viime aikoina sanomalehdissäkin on ollut juttuja samanlaisista "hulluista", jotka keräilevät pelakoita kotiinsa harrastusmielessä. He saavat pelargonin kasvatuksen kuulostamaan niin helpolta, vaikka onhan harrastuksessa myös omat hankaluutensa. Omat keräilyt ovat vasta lasten kengissä, mutta innostus sitäkin suurempi.

Tähtipelargoni Fireworks pink kuvattuna viime kesänä

Pieni muotoisen nettisurffauksen seurauksena löysin mielenkiintoisen tapahtuman Rinkin Puutarhalla, jossa järjestetään pelargonipäivä. Päivän aikana pidetään myös erikoislajikkeiden huutokauppa, joka olisikin ihan uusi kokemus. Puutarha olisi sopivan ajomatkan päässä, joten saatan kääntää autoni nokan kohti Loimaata ja tutustua muihin pelargonioiden ystäviin ja huutaa muutaman pistokkaan kotiin vietäviksi. Vielä pohdin lähtisinkö vielä pelargoniseuran jäseneksi, vai onko tämä hulluus vain ohi menevää.
 
 

Hulluus vai harrastus vai hullu harrastus, joka tapauksessa yläpuolella oleva tähtipelargoni on ainakin syy siihen, miksi harrastuksestani tulikin hulluus, ihastuin kukkaan hullun lailla.

Hullun hauskaa loppuviikkoa!



Mari Marjamäki



25 kommenttia:

  1. Itsekin tykkään pelergonioista ja niitä jo kasvaakin taimena useita uusia..se on kiva hulluus sanoisin :) Upeet kuvat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipa hauska kuulla, että sinuunkin on iskenyt samainen hulluus :)

      Poista
  2. Kauniita keväisiä kuvia. Hulluutta tämä kai on...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anneli! Niin, kyllä tämä taitaa olla hulluutta, mutta ihanaa sellaista!

      Poista
  3. Varo vain, nuo pelakuut ovat vieneet monta kättä mennessään, kun niille on antanut pikkusormen. Ihanan sorttinen hulluun :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei, toinen käsi on jo menetetty, mutta ei se mitään, antaa mennä myös toinenkin 😊

      Poista
  4. Minuun ei ole vielä pelargonihulluus kovemmin iskenyt. Hienoja ovat kuitenkin mielestäni ja pari on minullakin talvehtimassa varaston ikkunalla.
    Upea kukka tuossa tähtipelargoniassa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pelargoni hulluuteni on pikku hiljaa kasvamassa vaikka kuinka yritän pyristellä vastaan. Minäkin pidän niistä juuri upeiden kukkien vuoksi, tosin tuoksuvat versiot ovat myös huumaavan valloittavia :)

      Poista
  5. Oiskohan vähän sekä että ;) Mutta tämä puutarhailu on ihanaa!

    VastaaPoista
  6. Keväiset puuhat antavat vielä tosiaankin odottaa itseään! Kovasti odotan minäkin lumien sulamista. Onneksi ei kauheasti enää ole.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vielä pitää hetken odottaa, mutta onneksi ollaan jo voiton puolella.

      Poista
  7. Sama tauti täälläkin...Meillä koululla oli pelargoni-päivät ja tuli hankittua kymmenkunta uutta lajia taas..On muuten vielä huomenna klo 13:sta saakka tapahtuma siellä! Eli kannattaa kävästä Saaren kartanolla:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, löysin kohtalontoverin :) Pelargoni-päivät ovat vaarallisia, siellä tulee yhä hullummaksi. Näitä teemapäiviähän alkaa olemaan entistä enemmän, vai kiinnittyykö nykyisin huomioni niihin enemmän...

      Poista
  8. Minä en edes uskalla aloittaa perehtymistä pelargonioihin. Johtuu varmaan siitä, että tiloja niille löytyy niin vähän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin minäkin luulin, ettei meillä ole tilaa...talvetuksen kanssa tulee olemaan tiukkaa, mikäli onnistun 30 pikkutaimen kasvattamisessa :)

      Poista
  9. Kaunis tähtipelargoni, en yhtään ihmettele että pelargonihulluus iskee kun näkee näin upeita lajikkeita :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen pitkään luullut, että pelargonit ovat kaikki samanlaisia, kunnes tajusin että niitä on vaikka minkälaisia versioita. Tähtipelargoni on ehkäpä yksi kauneimmista.

      Poista
  10. Minulla on vain ihan tavallisia pelargoneja, kovasti yritän saada ne aina talven yli hengissä. :)
    Fireworks on todella upea.
    Onhan Tiinan blogi Pelargonitaivas tuttu sinulle? http://pelargonit.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti onnistut talvettamisessa. Juu, kyllä Tiinan ihanassa blogissa on vierailtu, sen rinnalla oma hulluuteni on vielä pientä :)

      Poista
  11. Mukava hullutus, on niitä pahempiakin. Luokkakaverini on kanssa melkoinen guru, joten ihan pakostakin olen altistunut tuolle hulluudelle. Porin pelargonipäiviltä ostetut ihanuudet eivät vain menneet talven yli, mutta saatoin tappaa ne kyllä liiankin varovaiseen kasteluun, mutta tänä vuonna yritän uudelleen. Ja niin, että yritän saada alut hieman isommiksi ennen talvea. Huomasin nimittäin raaskuja poissiivotessani, ettei niillä ressuille montaa juurikarvaa edes ollut muodostunut. Siihen kun yhdistetään niukka kastelu ja huono valo (keittiöremontin takia eivät päässet parhaaseen valoon).

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!