lauantai 4. helmikuuta 2017

Vihreän kaipuu

 
Tammikuun häämöttäessä jo takana päin, voin huokaista helpotuksesta , sillä päivä päivältä olemme lähempänä kevättä. Päivätkin ovat selvästi pidentyneet, vaikka aurinko piilotteleekin paksun harmaan pilvikerroksen takana.  Mökkireissulla pengoin varovasti vajastani ruukkuja ja haaveilin kesäkukista, joita istuttaisin niihin.

 
Ensi kevään kylvöpuuhat ovat jo tarkasti suunniteltu, luvassa on jotain uutta vanhojen kokeilujen lisäksi. Tänä vuonna kylvän lisää pelargoneja, sillä viime vuoden kokeilu onnistui yllättävän hyvin. Kuvassa pelargonini nököttävät mökin ikkunalla toisiinsa kietoutuneina odottaen kevättä.
Nyt uskallan haalia niitä lisää, sillä löysin erinomaisen talvetuspaikan mökkimme ikkunalta.
 
 
Mökin eteisestä löytyi lisää vihreyttä ananaskirsikoiden versoista. Viime vuonna näiden kasvatus onnistui hyvin, vaikka en saanutkaan maistaa niiden kypsiä hedelmiä kesän loppuessa liian aikaisin. Ehkäpä tänä vuonna pääsen niiden makuun, sillä nämä ovat selvinneet yllätän hyvin talvesta viileässä eteisessä ja puskevat vihreitä lehtiä valoa kohden. Nyt kaduttaa, kun jätin toisen ruukun ulos talveksi, mahtavatko herätä enää kevääseen.
 

Viime kesänä puutarhamyymälä kierroksella törmäsin uskomattoman upeaan eksoottiseen kukkaan, jota en ollut ennen nähnyt. Tämä uusi ihastus on keijunlilja. Kuva on hieman epätarkka, sillä siinä huumassa en huomannut tarkentaa kohdetta tai sitten käteni vain tärisivät. Jätin uuden ihastukseni kuitenkin ostamatta jäätävän hinnan vuoksi, mutta en saanut sitä mielestäni. Kävin sitä vielä ihailemassa alennusmyyntien aikaan, jolloin jätin sen silloinkin ostamatta epävarman talvetuksen vuoksi. Syksyllä jo varmistin, että keijunliljaa voi kasvattaa siemenestä tai mukulasta joten tämä meni välittömästi siementilaukseen luetteloiden saapuessa.
 

 
Yritän vielä malttaa kylvöpuuhissani, vaikka kaipailen niin vihreitä versoja ja niiden seuraamista. "Kasvun ihmeestä" vastaa tällä hetkellä joulutähti, joka on vaihtanut keväisempää ilmettä päälleen. Se tiputti kaikki lehtensä työhuoneen pöydälle, en malttanut kuitenkaan heittää sitä roskiin nähdessäni sen uudet vihreät versot. Mitähän sillä on mielessä, ehkäpä se kyllästyi joulunpunaiseen asuun vai innostuikohan sekin kevään odotuksesta. Jätin sen rauhaan antaen sille mahdollisuuden uuteen alkuun, onhan se sen ansainnut sitkeydellään. Kuten minäkin, talvi on pian selätetty ja olen ansainnut jotain vihreän kaipuuseen, ehkäpä sittenkin avaan multapussin ja aloitan kylvöpuuhat.
 
 
 
 
Mari Marjamäki

 

10 kommenttia:

  1. Kylvöpuuhat ovat täälläkin jo mielessä, mutta vielä olen onnistunut malttamaan. Ehkä ensi viikolla jo jokunen siemen pääsee multaan. Ihanaa viikonloppua!

    VastaaPoista
  2. Mä ostan belargunioita verannalle, mulla ei ole talvehtimispaikkaa.
    Viime kesänä vaihdoin kukan merkkiä, ei hyvä. Kyllä nuo kuuniat vain ovat niin kauniita ja kukkivat tosi kauniisti ja kauan.

    VastaaPoista
  3. Upea kukka tuossa keijunliljassa - eksoottinen.

    VastaaPoista
  4. Eilen laitoin jo ekat siemenet itämään, eli yrttejä jotka tuelvat sitten ulos lavoihin kun aika on, eli lämmintä. Kyllä tässä jo syyhyää joka paikka kun odotan malttamattomana kevättä.Ja pari purkkia lisää pelargonioitakin laitoin. Mukavaa helmikuuta :)

    VastaaPoista
  5. Hieno kukka tuo keijunlilja. Siemenet on vielä ostamatta, ehkä ennättää vielä. Mukavaa viikonlopun jatkoa!

    VastaaPoista
  6. Hieno keijunlilja, täysin uusi tuttavuus minulle. Mukavaa viikonloppua :)

    VastaaPoista
  7. Keijunlilja on minullekin ihan uusi tuttavuus

    VastaaPoista
  8. Hieno lilja.
    Minä aion aloitan kylvöt vasta ensi kuussa.

    VastaaPoista
  9. Keijunlilja on ihana! Mulla ens kuun to do-listalla on tilata pari mukulaa, siemenestä kasvatettuna voi kestää käsittääkseni vuosia ennen kuin kukkii. Ja siihen ei mun kärsivällisyys riitä.
    Ja tosiaan, vihreän kaipuu on valtaisa:)

    VastaaPoista
  10. Hei Mari! Tulin vastavierailulle. Onpas sinulla ihana blogi! Ja taidamme asua aika lähekkäin, tai ainakin samassa kaupungissa :D Itse asun aika lähellä Yyteriä. Minä olen aivan seonnut noista pelargonioista! Ennen en ole niistä niin innostunut, mutta kun en ollut saanut tapettua kahta pelargoniaani neljään vuoteen, tajusin, että niissä on jotain ;D Mulla on sopivan viileä kuisti ja kukat talvehtivat siinä todella upeasti! Olen ottanut pelargonioista pistokkaita keväällä ja syksylläkin ja ne ovat onnistuneet aivan mahtavasti! Ovat kyllä todella kauniita ja ihania kukkia! :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!