Hiihtoloma viikko sujui leppoisasti ilman mitään suurempia päiväkohtaisia suunnitelmia, annoimme päivien viedä meitä minne milloinkin. Olenkin huomannut, että liika suunnitelmallisuus lomalla saattaa pilata täysin tunnelmat. Joitain pientä ohjelmaa oli kuitenkin järjestettävä koululaiselle tai muuten olisi iskenyt karmea tylsyyskohtaus. Viikkoon sisältyi myös ihana #tulppaanitorstai, kuten ylimmäisestä kuvakollaasista huomaa, ihana tekosyy ostaa tulppaaneita.
Viikkoon mahtui kaikenlaista puuhaa. Linnuille tein talikakkuja jouluisesta kookosrasvasta ja siemenistä, ne maistuivat oitis linnuille talvimyräkän jälkeen. Pienimuotoiset puutalkootkin järjestettiin, nyt on ensi vuoden polttopuut sahattu, hakattu ja pinottu. Puita menee meillä melkoisesti, niin kotona kuin mökilläkin lämmittämiseen. Puilla lämmittäminen on kuitenkin työn takana, yhden klapin tekemiseen vaaditaan monta työvaihetta, sama klapi käy vähintään viisi kertaa käsissä, ennen kuin se lopullisesti kannetaan tuhkana pihalle. Täysi sähkölämmitys ei kuitenkaan tule kuuloonkaan, sillä mikään ei voita hehkuvan leivinuunin lempeää lämpöä hyisen talvimyrskyn ulvoessa tuvan nurkissa.
Yyterissäkin käytiin kahteen otteeseen, ensin kylpylässä ja sitten pulkkailemassa lumisilla dyyneillä. Meren salaperäinen äärettömyys vetää minua puoleensa ja löydän itseni useasti sen rannalta katsomassa kauaksi horisonttiin muiden melskatessa pulkkien kanssa. Rannalla aurinkotuolit näyttivät humoristisilta lumipeiton alla, vielä viikko sitten ajatus kesästä tuntui jo niin läheiseltä ja päässä pyöri kaikenlaisia puutarhasuunnitelmia.
Keväinen tunnelma haihtui talvimyräkän mukana pois. Auringon keltaiset narsissit jäivät ostamatta ja kuusiaidan leikkuukin siirtyi vielä tuonnemmaksi. Siitä huolimatta olen iloinnut lumesta, onhan tämä harvinaista herkkua ja päätin nauttia siitä niin kauan kuin sitä riittää.
Useampana päivänä sytytettiin makkaranuotio ja istuttiin yhdessä sen ympärille. Vielä päivienkin jälkeen takeistamme leijui pistävä savun tuoksu eteiseen. Kummallista kuinka kahvikin maistui ihan erilaiselta termospullosta talvisessa maisemassa. Vaikka lumikolaa on saanut heilutella viikon aikana useamman kerran, en millään vaihtaisi tätä ihanaa lunta kuraan ja loskaan.
Karvakuonon kanssa kävin rentouttavalla lenkillä upeassa lumisessa metsässä. Lumi oli muuttanut läheisen metsän taianomaiseksi, jossa ajankulua ei huomannut. Vastasatanut lumi paljasti myös metsäneläinten reittejä, joiden perässä olisin voinut kulkea loputtomiin nähdäkseni mihin jäljet päätyvät. Siihen en kuitenkaan ryhtynyt, vaikka karvakuono oli selvästi eri mieltä.
Kasvihuoneessa olikin jo kesäsisiä lukemia mittarissa auringon paistaessa, vaikka ulkona lämpötila painui vielä selvästi pakkasen puolelle. Ilmassa on kuitenkin jo selviä kevään merkkejä, mökin räystäälle kasvavat jääpuikot ovat niistä ensimmäisiä.
Viikko päättyi herkutteluun laskiaispullilla, saunaan ja tanssahteluun tähtien kanssa. Takana on mukava puuhakas viikko, pitkillä yöunilla, rauhallisilla aamuilla. Tästä on hyvä palata takaisin arjen tohinaan.
Mari Marjamäki
Mari Marjamäki