Vielä riittää puuhaa

Viime viikonlopun mökkireissu jäi lyhyeksi ja pyrinkin priorisoimaan tehtävälistaa mahdollisimman järkevästi, mutta yrityksistä huolimatta puolet hommista jäi tekemättä, joten luvassa on vielä tällä viikolla uusi reissu mökille jatkamaan hommia. Ensimmäiseksi mökin pihaan päästyämme, ryntäsin oitis kasvihuoneelle tarkistamaan tilannetta. Poimin sieltä loput kurkut pois, jotka olivatkin hassuja mutantteja. Tänä vuonna kurkut onnistuivat parhaiten ikinä, satoa tuli runsaasti ja ötököitäkään en ole löytänyt. Annoin niiden kasvaa villinä, enkä leikannut niistä sivuhaaroja pois, tämä konsti näyttää siis toimivan parhaiten. Tosin kasvihuoneeni muistuttaa nyt pikemminkin viidakkoa, kun joka puolella kasvaa villinä kasveja ja askeleetkin pitää katsoa tarkkaan ettei astu niiden päälle.

 

Ilokseni huomasin, että ananaskirsikkaan oli tullut muutamia hedelmäkoteloita, nyt saankin taas jänskittää mahtavatko ehtiä kypsymään ennen pakkasia. Heinäkuussa odottelinkin  kärsimättömänä tomaattien kypsymistä, mutta ihan ajallaan näyttävät kypsyvän. Nimittäin löysin viime vuoden elokuussa otetun kuvan kasvihuoneestani, jossa ensimmäiset tomaatit olivat kypsyneet. Jostain syystä se paniikki iskee, kun ensimmäiset pakkaset viilentävät öitä ja pelko sadon kypsymisestä kasvaa.

 

 

Ja pakkasesta puheenollen, pakkasherra olikin jo käynyt heittämässä syysterveiset puutarhassani. Tässä murenivat ne loputkin haaveet omista maisseista. No, toisaalta tämä oli jo tiedossa, että jään niistä paitsi tänä vuonna,  maissini olisivat vaatineet toisen kesän heti perään kasvattaakseen tähkiä, joten kasvupaikka ei ollut kaikista paras. Myös kesäkurpitsan lehdet olivat muuttuneet mustiksi, joten nappasin viimeisen kurpitsan kainalooni ja palasin takaisin autolle purkamaan tavaroita.

 

 



Tehtävälistassa ensimmäisenä olikin poikkeuksellisesti metsäretki, jota olen joutunut kiireen vuoksi siirtämään jo viikkoja, joten lähdimme oitis metsään. Metsäretket ovat aina niin mukavia, erityisesti lasten kanssa, jotka viihtyvät todella pitkään erilaisessa leikkiympäristössä. Saaliiksemme saatiin muutama litra puolukoita sekä sammalta ja käpyjä syysistutuksiin. Retki olikin ihan onnistunut, vaikka aiheuttikin hieman sydämen tykytyksiä, koiramme lähti karkuun, pikkumies otti puljut ojasta ja vaipasta leijui jäätävät tuoksut (olin unohtanut hoitolaukun mökille,ääh), joten katsoin parhaaksi lähteä takaisin mökille sillä koirakin oli palanut takaisin autolle, huh.

 

 Loppuaika olikin haahuilua ja puutarhassa kiertelyä, en osannut tarttua mihinkään järkevään hommaan, sillä tiesin että aikaa ei ollut paljoa. Nostin kokeeksi yhden lantun ylös kasvimaaltani, mutta huomasi että jotkut madot olivat nakertaneet siihen reikiä. Joten lahjoitan koko sadon peuroille, samoin punajuuret, jotka eivät onnistuneet tänäkään vuonna. Pitääkin hieman tutkia näiden juuresten sielunelämää tarkemmin, jospa huomaisin missä menen aina vikaan.

 

 

Samalla keräsin kaikki merkkitikut pois kasvimaaltani, ne olivatkin säilyneet yllättävän hyvin koko kesän, päätin askarrella näitä lisää ensi kevääksi. Tuli jotenkin haikea olo katsoessa tyhjiä kasvilaatikoita, jotka vielä kuukausi sitten rönsyilivät vihreänä. Edessä on pimeä puolivuotinen ilman puutarhassa puuhailua.

Pakkasista huolimatta, salaattilaatikossa  on vieläkin kasvu päällä, nämä jätin tosin keräämättä, ne  saavat koristaa vielä hetken aikaa ränsistynyttä salaattimaatani, jossa rucolat kukkii keltaisenaan ja keräsalaatit muistuttavat  pieniä joulukuusia.

Keräsin loput pensaspavut talteen ja ajattelinkin että tässä olikin viimeiset sadonkorjuut kasvimaaltani tältä vuodelta, kunnes muistin maa-artisokan, jonka kirkkaan keltaiset kukat huitelevat parin metrin korkeudessa. Tuttavani antoi keväällä ylimääräisiä artisokan mukuloita kokeiltavaksi, en ole siis ennen kasvattanut saatikka maistanut moisia. Nämä saavat olla vielä ihan rauhassa maassa ihmettelemässä puutarhurin puuhia.

Tehtävälistani ei paljoakaan lyhentynyt viikonlopun aikana, päinvastoin, puutarhassa pyöriessäni keksin lisää tekemättömiä töitä. Tiedänpähän mitä minua odottaa ensi kerralla mökille mentäessä, se on onkin eri asia, saankohan ne kaikki tehtyä.