Talvi aikaan

Niin se ensilumi saapui myös minunkin puutarhaani tuoden hetkeksi talven tunnelmaa. Ilo ei ollut kovinkaan pitkäikäinen, koko viikonloppu sataa tihutti vettä ja sunnuntai aamu valkenikin jo melko synkkänä. Suunnitelmissa oli haravointi, sekä muuta pientä puuhaa puutarhan puolella, mutta sainkin hoidella pientä ihmis-taimeani, joka sairastui korvatulehdukseen. Joten olinkin melko tyytyväinen, että lumi peitti juuri täksi viikonlopuksi tekemättömät työt lumen alle piiloon.

Puutarhan puolelle oli kuitenkin pakko mennä tutkimaan, mitä lumen seasta löytyisi. Viimeiset puutarhani kukkaset muistuttavat menneestä kesästä. Siitä ei ole loppujen lopuksi paljoa aikaa, kun koko puutarha kukoisti parhaimmillaan ja nyt se oli peittynyt lumen alle. Sitkeimmät kasvit antavat vieläkin satoa, kuten palmu- ja lehtikaalit, niitä ei pakkanen ole vielä nujertanut.

Kierroksen aikana puutarhasta löytyi keskeneräisiä projekteja, työkaluja ja myyrien multakasoja. Olen hieman huolissani, miten juuri istuttamien kukkasipuleitteni käy. Onneksi lumesta löytyi lumikon tassun jäljet, se on pitänyt hiiret melko tehokkaasti pois nurkista, toivottavasti se häätää myös myyrätkin tiehensä.

Puutarha näyttää niin paljaalta, kun viimeisetkin lehdet ovat tippuneet maahan. Onneksi ensilumi ei ole pysyvää ja voin jatkaa puuhailua puutarhassa taas ensi kerralla, kun tulemme mökille. Niin ja haravoida vihdoin ja viimein ne vaahteran lehdet pois.

Lumesta oli kuitenkin otettava kaikki ilo irti, joten kävimme nopeasti pyöräyttämässä muutamat lumiveistokset puutarhaan, seuraavaa kertaa  kun ei tiedä, tuleekohan edes tänä vuonna. Viikonloppu sujui muuten melko leppoisasti, jotain puutarhaan liittyvää oli kuitenkin tehtävä, joten hoivasin mökin kuistilla talvetettavia pelargonejani. Nypin kellastuneita lehtiä ja leikkasin loputkin kukkanuput pois viemästä niiltä turhaa energiaa. Ensimmäisessä kuvassa olikin australian villipelargonin kukkia, pitkin hampain leikkasin ihanuudet maljakkoon. Ja sunnuntaina siirryttiinkin taas talviaikaan. Tosin kasvihuoneen herätyskelloa ei ole koskaan tarvinnut siirrellä, se näyttää aina kahta minuuttia yli puoli kahdeksan oli sitten kesä taikka talvi. Voih, kunpa voisikin pysäyttää ajan, pysäyttäisin sen ikuiseen kesään.

 

 

Mukavaa alkanutta viikkoa!

 

 

Mari Marjamäki