perjantai 8. heinäkuuta 2016

Valamonruusun loistetta


Heti juhannusruusun kukittua, aloittivat valamonruusut upean pinkin väriloisteen. Pensaan ympärillä leijui huumaava tuoksu, aah saisikohan tämän tuoksun purkitettua talvea varten. Vaikka hetki sitten lämmin kesäsade oli loppunut painaen ruusujen kukat alas, tuoksu tuntui voimakkaana kosteassa ilmassa, päätin hakea mökistä kamerani ja taltioida tämä ihana ilotulitus muistoksi talven varalle.


Myös pörriäiset olivat siirtyneet puuhastelemaan vuorostaan tähän pensaaseen, ne seuraavat puutarhurin perässä ihastelemaan uusia auenneita kukkia, vai kumpi ne mahtaa löytää ensimmäisenä?

Valamonruusun historian alkuperää ei tarkkaan tunneta,  nimellähän ei ole mitään tekemistä Valamon kanssa, ilmeisesti ruotinkielisestä sanasta vallmoros (=unikkoruusu) sana vääntäytyi valamoros eli suomalaisittain valamonruusuksi. Historia kertoo, että kyseessä olisi ollut väärinymmärretty käännös ruotsin kielestä. En tiedä kenen piikkiin "suomennos" menee, mutta unikkoruusu olisi ollut mielestäni kuvaavampi nimi.



Valamonruusullamme on myös tarina takanaan, sen vuoksi sen kukinta tuo lämpimät muistot jo edesmenneestä antajastaan. Muistan vieläkin sen kuuman kesän, olin saanut inspiraation rakentaa kalkkikivistä pyöreän kukkapenkin. Kivien asentamisesta ei meinannut tulla mitään, pyörittelin kivenlohkareita nurmikolla tunteja hiki otsalla, homma tuntui jo kuivuvan kasaan, kunnes ystävämme näki epätoivoni ja tarjoutui auttamaan urakassani, itse asiassa ruusupenkki ei olisi valmistunut ilman hänen taitojaan.

Hänen avullaan rakensimme yhdessä upean ruusupenkin ja seuraavana päivänä hän oli tuonut portin taakse pussillisen ruusujen taimia puutarhastaan. Silloin istuttaessani näitä ruusuja, en tiennyt kuinka tärkeäksi tuleva ruusupenkki tulisikaan. Hänen kädenjälkiään näkyy muuallakin puutarhassani, joskus toivottamalta tuntuvan urakan edessä toivoisin näkeväni hänet vielä auttamassa ja antamassa viisaita neuvoja meille.

 
Valamonruusu availee kukkiaan yksitellen, samaan aikaan pensaasta löytyy avonaisten kukkien lisäksi kukkineita rönttejä sekä tiukasti kiinni olevia pikku nuppuja. Sen vuoksi sen kukinta kestääkin hieman kauemmin, joskus, tietämättömänä oletin sen kukkivan suurena pinkkinä pilvenä, mutta vuosien saatossa olen tottunut sen maltilliseen ilotulitukseen.

 
Mehiläisten lisäksi, ruusu houkutteli paikalle myös muitakin ötököitä. Kuvan ötökkää en tunnista, mutta tyttärestäni se näytti todella ällöltä ja hän ei uskaltanut enää tulla pensaan lähelle loppu päivästä, niin kumpaakohan taisi pelottaa enemmän. 
 

Keväällä tutkiessani pensasta, huomasin sen olevan täynnä kirvoja sekä pakkasen paleltamia oksia, luulin että tämän kesän ruusuloistoa ei nähdä, mutta onnekseni olin väärässä.  Suuret kirvamassat olivat ilmeisesti siirtyneet muualle jättäen ruusuni rauhaan. Samalla huomasin, että pensas olisi tarvinnut surkeasti leikkausta ja kitkentää, mutta kevätkiireessä olin unohtanut koko asian ja homma siirtyy siis ensi kevääksi.
 
Kaihoisasti katselen näitä kuvia ruusustani, sillä tiedän ensikerralla saapuessamme mökille, tästä ilotulituksesta muistona ovat vain lakastuneet terälehdet nurmikolla ja tyhjä pensas.
 
Mutta olin onnekas saadessani nauttia sen suloisesta tuoksusta ja ihastuttavista kukista edes muutaman päivän.
 
Jännää seurata, minne mehiläisten surina vie minut ensi kerralla.


14 kommenttia:

  1. Todella ihanasti kukkiva valamonruusu ja siihen liittyvä kaunis tarina. Vanhat omajuuriset pensasruusut omaavat mitä parhaimmamn tuoksun, joka jo sinällään tuo monelle meistä ihania muistoja mieleen pitkänkin ajan takaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä perinteiset ruusut ovatkin todella kestäviä, pelkäsin että viime talvi olisi liian rankka sille. Mutta ei näyttänyt vaikuttavan kukintaan. Ruusu on meille todella tärkeä ja sen kukintaa odotetaan joka vuosi.

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Kiitos Sussi. Mielestäni ruusu oli postauksen arvoinen.

      Poista
  3. Valamon ruusu on ihana, tykkään kovasti. Olen lukenut tuon saman tarinan nimestä.

    VastaaPoista
  4. Ruusulla on hauska historia, ehkä sekin tekee ruususta vielä mielenkiintoisemman, värin ja tuoksun lisäksi.

    VastaaPoista
  5. On tärkeää, että puutarhassa on kasvien lisäksi myös muistoja ja tunnelmia. Mukava tarina valamonruususta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistojen lisäksi kasviin muodostuu äärettömästi tunnearvoa, siksi niiden menettäminen tuntuukin todella pahalta. Tarinat tekevät myös puutarhasta mielenkiintoisen.

      Poista
  6. Kauniin väriset kukkaset <3

    - Ronja -

    VastaaPoista
  7. Tuota ruusua minulla ei olekkaan, kaunis.
    Osallistu kastehelmi kulhojen (6) arvontaan mun blogissani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on kestävää sorttia, suosittelen ja tuoksuu ihanalle.

      Poista
  8. Ruususi on todella ihana. Unikkoruusu olisikin paljon kuvaavampi ja kauniimpi nimi sille. Se kukkii varmasti täydellisesti siksi, että teitte penkin yhdessä ja rakkaudella. Minunkin isäni viime töikseen ennen kuolemaansa istuttama kärhö on aina kaikkein rehevin ja upein hänen puutarhassaaan. Ötökkä oli kyllä kieltämättä aika karmea, ymmärrän hyvin tytärtäsi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, rakkaudella istutetut kasvavat runsaimmin ja kestävät rankatkin talvet. Ihmettelenkin, miksei ruusu nimeä ole vaihdettu oikeaksi, toisaalta sen vuoksi ruusulla onkin mielenkiintoinen historia.

      Poista

Kiitos kommentistasi!