tiistai 23. elokuuta 2016

Sadon korjuuta ja siitä haaveilua


Viikonloppuna pääsin mökille puutarhani pariin jälleen touhuamaan. Viikossa ehtii tapahtumaan paljon puutarhurin ollessa poissa, kurkut ja kurpitsat venyvät pituuttaan, omenat kypsyvät ja perunan varret kellastuvat. Kaikki nämä muutokset muistuttavat lähenevästä syksystä, josta olenkin hieman huolissani, sillä koko sato ei ehdi millään kypsymään. Osa kasveistani on vasta aloittanut kukintansa, puhumattakaan pikkuisista hedelmistä, joiden kypsymiseen tarvittaisiin vähintään uusi kesä heti perään. Maisseista en ole löytänyt ainoatakaan kukkaa, mutta ovathan ne ihan kivan näköisiä koristeenakin kasvimaalla, punajuuret näyttävät kurjilta, jostain syystä epäonnistun aina niiden kasvattamisessa, puhumattakaan tillistä joka on muuttanut itsensä keltaiseksi, ääh.


Epäonnistumisista huolimatta olen saanut keräillä kasvimaani satoa jo pöytään ja säilöntääkin varten ihan kiitettävästi. Kesäkurpitsasta on tullut ihan mukavasti satoa, vaikka kevään sateet lähes katkoivat heikot taimeni poikki. Sen sijaan olen huolestuneena seurannut jättikurpitsani kehitystä, sillä en ole löytänyt siitä ainoatakaan kurpitsan alkua kukkien joukosta, kunnes lauantaina perennapenkkiä myllätessäni silmäni osuivat lehtien alla lymyävään pieneen keltaiseen pingispallon kokoiseen kurpitsaan. Vaikka kurpitsalla on nopea kasvu vauhti, pelkään kuitenkin ajan käyvän vähiin tämän kohdalla.

Ananaskirsikka
 
Myös kasvihuoneessa alkaa aika käymään vähiin, kurkkuja olen saanut ihan kiitettävästi napostella, mutta ensimmäistäkään tomaattia en ole saanut maistaa. Karsein tomaattien varret lähes paljaiksi lehdistä ja poistin varjostuskankaat laseista. Tämän homman olisi pitänyt tehdä jo kauan sitten, jotta tomaatit olisivat päässeet kypsymään nopeammin. No, minkäs teet, ehkäpä muistaisin sen taas ensi vuonna. Tomaattien kypsymisessä on vielä pieni toivo jäljellä, mutta ananaskirsikan suhteen olen jo menettänyt toivoni, sillä se on aloittanut vasta nyt kukintansa (mikä on ihan positiivinen asia). Olen ennenkin kasvattanut ananaskirsikkaa valmistaimista, ilmeisesti siemenkasvatus vaatii hieman enemmän aikaa sadon korjuuseen asti. Hainkin hieman hoito-ohjeita netistä ja ilokseni totesin ananaskirsikan olevan monivuotinen, joten siirrän sen sisälle kasvamaan ennen pakkasia. Hyvällä tuurilla minulla on ensi keväänä ananaskirsikat jo hyvässä vauhdissa niiden siirtyessä kasvihuoneeseen.



Vaikka osa sadosta antaa vielä odotuttaa itseään, olen saanut kuitenkin nauttia suurimmasta osasta puutarhani sadosta. Mustaherukoista tuli tänä vuonna ennätyssato, kahdesta pensaasta keräsin 20 litraa marjoja, joista osa menee mehuksi ja toinen osa pakkaseen sellaisenaan. Yrttipenkilläni olen käynyt ahkerasti keräämässä yrttejä niin pakkaseen kuin suoraan käyttöön. Aiempina vuosina tuli kasvatettua yrttejä lähinnä huvin vuoksi, mutta tänä vuonna olen käyttänyt niitä entistä enemmän ruuan laitossa. Viime vuonna ihastuin basilikaan ja laitoin sitä lähes jokaiseen ruokaan, mutta tänä vuonna ruuissani on maistunut aromikas salvia, hm mitähän ensi vuonna?


Keväällä omenapuiden kukkaloisto ennusti runsasta omenasatoa. Olenkin päivittäin käynyt keräämässä syömäkelpoiset omenat keittiöön jatkokäsittelyyn. Vaikka omenasato olikin runsas eikä matojakaan ole ihan hirveästi, niin suurin hävikki tulee kuitenkin muumiotautisista omenoista. Vaikka olenkin edellisvuosina kerännyt huolellisesti kaikki tautiset omenat pois, niin tänä vuonna niitä näyttää syntyvän entistä enemmän. Myös rastaat ja ampiaiset ovat huomanneet omenapuuni ja meillä tuntuu olevan kilpailu siitä kuka saa ne isoimmat ja parhaimmat omenat, yleensä minä jään pronssille.
 
Neitoperhosia
 
Odotukset eivät olleet korkealla sadon suhteen, sillä tiesin sen jo keväällä kylväessäni siemeniä, että valmistaimilla olisin saanut varmistettua sadon kypsymisen, mutta ne pienet onnistumiset saavat puutarhurin onnelliseksi. Myös lauantaina koin onnenhetkiä perhosten kanssa, niitä oli ihan valtavasti lentelemässä puutarhassani. Parhaimmillaan laskin niitä olevan kaksitoista samaan aikaan maistelemassa mäkimeiramin kukkia. Perennamaata tonkiessani, päätin panostaa entistä enemmän perhoskukkiin, sillä ne tuovat suloisen lisän kukkien lisäksi.
 
 
Punahattu
 
Sunnuntaina perhosista ei ollut enää tietoakaan, sillä koko päivän tihkutti vettä, vaikka sääennusteet antoivat ymmärtää muuta. Ilma oli muutenkin todella outo, lämpötila nousi yli kahteenkymmeneen vaikka taivas oli verhoutunut harmaaseen pilveen. Sateesta huolimatta jatkoin perennapenkkini kääntämistä ja suunnittelin sinne istutettavia kasveja, ainakin punahattuja istutan lisää, sillä ne näyttävät viihtyvän puutarhassani ja ovat perhostenkin suosiossa.
 
Vaikka osa sadosta jää kypsymättä, siitä huolimatta olen saanut nauttia niiden kasvattamisesta, sadon määrällä ei ole niinkään suuri merkitys, se on vain bonusta tästä aherruksesta. Olinkin siis melko tyytyväinen kotiin palatessamme mökiltä, kun täytin jääkaappimme vihanneslaatikon omista perunoista, kurpitsoista, kurkuista sekä pavuista.
 

11 kommenttia:

  1. Näin se on, ne pienet onnistumiset tuntuvat kuitenkin aina hyviltä ja kesän säillehän emme voi mitään. Ne nyt Suomessa ovat mitä ovat.
    Omassa kasvihuoneessa olevista kurkuista olemme jo päässeet hieman nauttimaan, mutta tomaatit odottavat vielä punastumistaan. Komeat omenat ja ihanan värinen punahattu. Mikähän lajike mahtaa olla kyseessä? Olen himoinnut pitkään voimakkaan punaisen kukan omaavasta punahatusta. Toivon kauniita ilmoja sinulle, jotta satosi kypsyisi ajoissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilmoille emme todella voi mitään, vuodet ovat erilaisia. Mutta tänä vuonna tuntuu kesä loppuvan kesken. Pitääkin tutkia puutarhavajaani, jospa löytäisin punahattujen lapun sieltä.

      Poista
  2. Ihanan myönteinen ajatus, että sadon määrällä ei ole merkitystä, vaan koko kasvatusprosessi on palkinto itsessään. Näinhän sitä pitäisi ajatella, etenkin kun meilläkin hyötyviljely on ihan harrasteosastoa ja ruoka tulee 99 % ihan kaupasta eikä omasta maasta :)
    Silti hiukan harmittaa, jos epäonnistuu - mutta onneksi aina joka vuosi edes joku kasvi menestyy! Punajuuria olen onnistunut kasvattamaan tasan yhden kappaleen kaksi vuotta sitten. Sen jälkeen en ole jaksanut kokeilla sen viljelyä uudestaan.
    Mutta sinun satosi näyttää oikein hyvältä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämähän on harrastus muiden joukossa, jota ei pidä ottaa liian vakavasti. Onneksi elantoni ei ole tämän varassa, sitten ehkä harmittaisi. En aio luovuttaa vielä punajuurien kanssa, vaan laitan taas kerran ensi keväänä ne pari riviä kasvamaan.

      Poista
  3. Samanlaisia satoviestejä tulee vähän joka puolelta eli mitään huipputuottoa ei ole oikein millään suunnalla. Sinulla on hieno asenne. Ei näistä puutarhahommista voi eikä kannata stressiä ottaa. Oli sitten kyse hyöty- tai koristekasveista. Tietenkin menetykset ja epäonnistumiset hetken harmittavat, mutta äkkiä ne taas unohtuvat. Ensi keväänä mennään taas uudella innolla ja kenties hivenen viisastuneena.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimen omaan, ei pidä stressata, sittenhän koko hommaan menisi innostus. Vaikka myönnän että epäonnistumiset kyllä harmittavat joskus. Ensi keväänä ollaan taas kerran viisaampia ja tuli opittua pari juttuakin kantapään kautta.

      Poista
  4. Kiva kun poikkesit blogissani, näin löysin sinun blogiisi ja jäänkin lukijaksesi sekä google plussaan. Tervetuloa minun lukijakseni :)
    Ja kiva blogi sinulla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla että kiinnostuit blogistani. Ja tulen ehdottomasti poikkeamaan vielä blogissasi.

      Poista
  5. Kaunis perhoskuva!
    Hienoa, kun saa satoa omasta maasta! Vaikka vaan pikkuisen niin sekin on mukavaa!
    Mukavaa keskiviikkoa sinulle!❤️😊

    VastaaPoista
  6. Täällä vilkutetaan myös osittain epäonnisen sadon puolelta! Mistä se johtuukaan, että punajuuret tahtovat jäädä vähän nihkeäkasvuisiksi? Vieläköhän ne pullistuisivat lisää? Ja tilli! Sehän epäonnistuu järjestelmällisesti joka vuosi! Mutta onneksi on uskolliset yrtit, niistä aina joku näyttää yhtä uhkealta kuin sinun oreganosi.

    Sini K.
    kasvihormoni-blogista

    VastaaPoista
  7. Kasvatin ananaskirsikkaa yhtenä kesänä kasvihuoneessa. Osa niistä ehti kypsymään, mutta suurin osa jäi raaoiksi. Raakoja ei muuten kannata maistella, niistä saa vatsansa todella kipeeksi. Kippasin ruukun syksyllä kasvimaalle ja sen jälkeen kasvimaalta on putkahdellu joka vuosi ananaskirsikan alkuja. Eivät tosin ehdi kypsyä ulkona, mutta hauska seurata mistä kulloinkin pilkistää uusi alku.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!