perjantai 29. tammikuuta 2016

Siemenkuvastoja


Innostuin viime viikolla tilailemaan siemenkuvastoja netistä. Ja muutaman päivän päästä postinkantaja toi niitä laatikollisen. Kuvastot löytyvät myös netistä, mutta mielestäni niitä on mukavampi selailla sohvalla, tehdä merkintöjä ja muistiinpanoja sivuille. Ja lukea niitä uudelleen ja uudelleen...




Lähes jokaiselta sivulta löytyy jotain, mitä tekisi mieli kokeilla omassa puutarhassa. Jotain vihannes uutuuksia tai erikoisia kukkia tai mummun pihallakin kasvaneita ihania perinteisiä perennoja. Mutta kun niitä sivuja on liikaa. Ja sitten lopuksi sitä vain toteaa ettei oman pihan pinta-ala tule ikinä riittämään mitä haluaisi kasvattaa. Joten tähänkin ahdinkoon auttaa hyvä suunnitelma. Joten järki käteen ja suunnittelemaan.

Itse noudatan vuoroviljelyä, eli viljelyalueen kasvit vaihtavat joka vuosi paikkaansa. Tämä rajaa hieman sitä mitä voin kasvattaa ja missä. Mutta ei se silti ole estänyt minua haalimasta uusia siemeniä joka vuosi. Ja nyt niitä siemeniä on laatikollinen. Parina edellisenä vuonna tein itseni kanssa sopimuksen etten osta yhtään lisää siemenpusseja vaan käytän vanhat ensiksi. Mutta nyt sormet syhyää kun katselen noita siemenkuvastoja, jotain uutta on kokeiltava.


Taimikasvatus on pitkäjänteistä ja sitovaa puuhaa. Aina asiat eivät mene kuin Strömsöössä. Joskus taimet nuutuvat ennen aikojaan tai eivät idä ollenkaan. Tuntuu turhauttavalta kun olen vaalinut kasvivauvojani kaksikin kuukautta ja sitten tapahtuukin jotain odottamatonta. Syystä tai toisesta, taimi menee poikki ja koko homma on ollut turhaa. Ja uusien taimien kasvattaminen on jo liian myöhäistä siltä keväältä. Muistan, sen kevään kun päätin kokeilla maissin kasvatusta. Kylvin neljä kertaa maissin siemenet, kunnes onnistuin pitämään ne hengissä kasvimaalle muuttoon asti. Ja tulihan niistä kymmenestä taimesta pari maissiakin maistettavaksi. Seuraavana vuonna olinkin jo viisaampi ja onnistuin heti ensimmäisellä kylvöllä. Opein jälleen kerran uutta, vaikkakin kantapään kautta. Mutta kuitenkin tässä puuhassa on se jokin, mikä koukuttaa. Ne pienet onnistumisen tunteet sadonkorjuun aikana tai kun kasvattamasi kukka on avaamassa ensimmäisiä terälehtiään.
Sadonkorjuun juhlaa, ensimmäinen maissini

Tänä vuonna kaivan jälleen varastostamme pikku kasvihuoneet ja täytän ne siemenkylvöilläni, ehkäpä joukossa on jotain uutta mitä minä ja puutarhani ei olla vielä nähty.

tiistai 26. tammikuuta 2016

Vuoden vihannes 2016

Joko tiedät mikä on vuoden 2016 vuoden vihannes? No, sehän on kukkivat kaalit, erityisesti eri väriset kukkakaalit, parsakaalia unohtamatta. Puutarhaliitto ja Kotimaiset kasvikset ry. valitsevat joka vuosi teemavihanneksen, jotta ihmiset saisivat tietoa kasviksista ja niiden käyttö mahdollisuuksista.  Meidän keittiössä käytetään paljon vihanneksia, pääasiassa kotimaisia. Tähän aikaan vuodesta tuoreita kotimaisia kukkakaaleja tai parsakaaleja ei  ole saatavilla, mutta onneksi pakastinaltaasta löytyy.

Tiesitkö, että perinteisen valkoisen kukkakaalin lisäksi on vihreän, liilan ja oranssin värisiä kukkakaaleja. Joskus olen ihmetellyt sellaisia kaupan vihanneshyllyllä , mutta tänä vuonna ostan rohkeasti sellaisia kokeeksi. Niitähän voi käyttää kuten valkoista kukkakaalia, ne eroavat vain väriltään, ei niinkään maultaan.

Kukkakaalia voi nauttia raakana tai kypsänä. Raakana käytän sitä salaateissa ja kypsennettynä muhennoksissa, padoissa, wokissa, keitoissa, gratiineissa tai ihan sellaisenaan keitettynä. Myös parsakaali on herkullista syötävää wokeissa, piirakoissa ja keitettynä.  Löysin eilen mielenkiintoisen ohjeen, kukkakaali-porkkanamuusi. Sitä tulen vielä testaamaan.

Hyvän maun lisäksi kukka-ja parsakaalit ovat terveellisiä. Ne sisältävät antioksidantteja ja vitamiineja. Ne ovat varsinaisia C-vitamiini pommeja, 100 gramman kukkakaali annos kattaa koko päivän C-vitamiini tarpeen. Ne auttavat ruuan sulatuksessa, estävät syöpää, suojaa sydän- ja verisuonitaudeilta...tätä listaa voisi jatkaa vielä pitkään, joten eiköhän se tullut selväksi että syödään kukkakaalia, jotta pysytään terveenä.

Tämän vuoden teemavihanneksen innoittamana taidan kokeilla kukkakaalien kasvatusta siemenestä alkaen, ehkäpä liilan värisiä. Ja voisihan sitä yrittää vielä parsakaaliakin kasvattaa uudestaan. Viimeksi sain kasvatettua komeat parsakaalit, mutta pienet vihreät toukat tulivat ja söivät koko sadon. Ajattelin käyttää myös tätä teemavihannesta köökin puolella eri valmistustapoja käyttäen.


 

Tällainen kukkakaali löytyi Schetelig Oy:n siemenluettelosta

Täten haastan itseni ja muutkin rohkeasti kokeilemaan kukka- tai parsakaalien kasvatusta tai kokkailemaan siitä jotain uusia herkkuja. Sekä maistamaan liilan tai oranssin väristä kukkista.

tiistai 19. tammikuuta 2016

Puutarhatapahtumia

Kohta on taas se aika keväästä, kun ympäri Suomea on erilaisia puutarhamessuja ja - näyttelyitä. Siitä on jo monta vuotta aikaa, kun olen käynyt viimeksi puutarhamessuilla. Joten tänä vuonna olisi jälleen tarkoitus mennä Tampereelle messuilemaan. Olenkin koonnut Tapahtumat- sivuille tulevia puutarhamessuja ja -näyttelyitä.  Joten jos sinulla on tiedossa joku tapahtuma, joka ei ole vielä listassa, niin laitahan viestiä.

Kevät messut Tampereella 2004

Avoimet puutarhat -tapahtuma on minulle täysin uusi tuttavuus. Tapahtumaa on jo vietetty vuodesta 2013, joten tänä vuonna ajattelin itsekin käydä tutustumassa puutarhoissa. Eli mukana on paljon, tavallisten ihmisten  puutarhoja ympäri Suomea, jotka avaavat ovensa vierailijoille pitkin kesää. Valtakunnallista Avoimet puutarhat -tapahtumaa vietetään 7. elokuuta, jolloin  sadat puutarhat ovat auki.Tämä päivämäärä laitetaan siis muistiin. Yhdistyksen nettisivuilta http://www.avoimetpuutarhat.fi/ löydät lisää tietoa puutarhoista ja tapahtumasta.

Tulppaanimeri

Messuille kannattaa lähteä hakemaan uutta inspiraatiota ja innostusta omaan puutarhaan. Ja onhan siellä aivan mahtavia istutusalueita, joita voi ihastella, joten kamera mukaan. Kotiin tuomisina on yleensä kassillinen esitteitä, kukkia, siemeniä ja uusia ideoita.

lauantai 16. tammikuuta 2016

Amaryllikselle lisää elinaikaa



Olen lähes joka vuosi heittänyt joulukukat roskiin niiden kuihtumisen jälkeen. Joskus olen sitkeästi yrittänyt pitää hengissä joulutähteä, mutta se tiputti lehtensä pikku hiljaa ja jäljellä oli karun näköinen lopputulos.  Se siitä.
Tänä vuonna ajattelinkin antaa lisäaikaa amaryllikselleni. Koska kyseinen sipuli teki kolme kukkavanaa ja kukkiakin aukesi todella monta. Keräilin hieman tietoa siitä,  miten voisi onnistua kukittamaan amaryllis ensi jouluksi. Ja eihän se niin vaikeaa luulisi olevan, ainakin se on kokeilemisen arvoista, onnistui tai ei.

Amarylliksen hoito kukinnan jälkeen

Leikkaus
Kun kukat ovat lakastuneet, ota ne pois. Jos ne jättää paikoilleen , siemenet alkavat kehittyä ja kuluttavat sipulin voimaa. Mutta älä leikkaa vanaa , anna sen lakastua ensin.

Kastelu ja lannoitus
Kukinnan jälkeen kasvi kerää ravintoa sipuliinsa. Joten siirrä kasvi valoisaan paikkaan ja kastele kerran tai kaksi viikossa lannoitevedellä, hoida kuten viherkasvia.
Kesällä koko ruukun voi istuttaa puutarhaan puolivarjoisaan paikkaan. Mutta sateisena kesänä on parempi kantaa ruukku sisälle, jotta sipuliin ei iske punalaikkutauti. Ja muista varoa etanoita!

Lepoaika
Ota syksyllä ruukku sisälle ennen pakkasia  ja kastele niukasti jonkin aikaa ja lopeta sitten kahdeksi kolmeksi kuukaudeksi. Poista kuihtuneet lehdet. Laita pimeään, viileään paikkaan ( 10-15 astetta) lepäämään.

Istutus
Kun sipulissa näkyy jälleen elonmerkkejä istutetaan se uudelleen. Puhdista sipuli vanhasta mullasta ja leikkaa kuivuneet juuret. Irrota mahdolliset sivusipulit varovasti ja istuta pieniin ruukkuihin. Pidä sipulia muutama tunti haaleassa vedessä. Sipulin juuret ja alaosa saa vain kastua. Sipuli istutetaan hiekkapitoiseen multaan, esim. kaktusmulta. Ruukku saa olla pieni. Sipulin ja reunan väliin jää sormenlevyinen tila. Pohjalle kannattaa laittaa lekasoraa salaojaksi. Istutuksen lopuksi kastele ruukku hyvin ja laita valoisaan paikkaan odottelemaan joulua.

Katsotaan jaksanko odottaa ensi jouluun vai mahtaakohan pikku apulaiseni tuhota amaryllikseni sitä ennen.

sunnuntai 10. tammikuuta 2016

Uusi lumiennätys

Viikonloppuna kävimme mökillä ihmettelemässä lunta. Vuorokauden aikana lunta oli satanut yli 70 cm, joten tämä oli itse nähtävä. Ja upealta se näyttikin. Onneksi tuttavamme oli käynyt traktorilla ajamassa suuremmat kinokset pihastamme, joten ei tarvinnut kolan kanssa huhkia koko päivää.

Kasvihuoneen katon päällä oli paksu kerros lunta. Joten pudotin ne varovasti pois, jottei lasien päällä olisi suurta painoa. Olen syksyllä tosin asentanut muovin katon päälle, jotta lumet liukuisivat siitä alas. Mutta pakkaslumi oli pakkautunut siihen tukevasti kiinni.
Lumipeitteestä on kuitenkin hyötyä aremmille kasveille, mutta siemenestä tyttäreni  kasvattamat Royal Gala -omenapuut taitavat nitkahtaa tänä talvena. Keväällä se sitten nähdään, selvisivätkö.

Kotona katsoessa ulos ikkunasta on epätodellinen olo, lunta on vain 2cm ja mökillä on todelliset Lappi-maisemat. Tästäkin talvesta saatiin taas merkintä historian kirjoihin, jota on mukava muistella muutaman vuoden päästä.

torstai 7. tammikuuta 2016

Uusi vuosi alkaa blogilla

Mielessäni on ollut jonkin aikaa ajatus omasta blogista, jonne voisin kirjoittaa ajatuksiani, unelmia ja kaikkea mitä puutarhurin elämään mahtuu. Olen seurannut jonkin aikaa muiden puutarha-aiheisia blogeja ja halusinkin myös itse hieman avata ovia omaan puutarhaani ja elämään, siksi perustin blogin Puutarhurin elämää. Luvassa on postauksia säännöllisen epäsäännöllisesti kuvien tai tekstin kanssa.
Joten mukavaa alkanutta vuotta blogini parissa!