maanantai 30. toukokuuta 2016

Särkynyt sydän

 
Olen haikeana seurannut viime päivinä omenapuun alle kasautuvaa valkoista mattoa. Vielä muutama päivä sitten kävin haistelemassa sen hunajaista tuoksua ja ihailemassa hailakan vaaleanpunaisia kukkia.  Nyt valkeat terälehdet ovat tippuneet nurmikolle ja puussa nököttää alastomia kukan varsia, sydäntä särkevää.
 
 
Kauan odotettu kevät hiipi varovasti nurkan taakse, kunnes yhtenä yönä se oli ovella. Joka puolelta nousi vauhdilla kevään ihanuuksia, toinen toistaan kauniimpana. Sille taisi tulla vauhtisokeus, muutamassa päivässä luonto puhkesi kukkaan, niin ettei mukana meinannut pysyä. Näytös oli nopea, mutta sitäkin mahtavampi. Tänä vuonna minulla oli erityinen mahdollisuus nauttia sen ihanuudesta päivittäin. Nyt joudun hyvästelemään sen vastentahtoisesti.


Hyvästien jättäminen jäi lyhyeksi, sillä viikonloppuna piipahdimme mökille, jossa tämä keväinen show oli parhaimmillaan. Olinkin jo unohtanut, että mökillemme kevät saapuu aina hieman myöhempään, sen pohjoisemman sijainnin vuoksi. Ilon aiheita oli paljon puutarhassani. Ensimmäisessä kuvassa komeili särkynytsydän, joka kasvattaa vuosi vuodelta mahtavan pensaan. Myös koristeomenapuussa oli ennätysmäärä kukkia, se näytti vaaleanpunaiselta hattaralta kauempaa katsottuna.

 
 
Suklaakirsikka näkee kevään nyt kolmatta kertaa puutarhassani. Pienestä koosta riippumatta, sen oksat olivat täynnä ihania pieniä kukkia. Se hämmästyttää minut siis jo toistamiseen, ehkäpä tänäkin vuonna saamme nautiskella sen ihanista kirsikoista.
 
 

Ja omenapuukin oli mahtavassa valkoisessa hunnussaan. Sekin yllätti minut runsaalla kukinnallaan, jota ei ole ennen tapahtunut. Toivottavasti saan nauttia sen ihanista tummanpunaisista omenista syksyllä. Viime vuonna omenapuuni kantoi oksillaan ainoastaan kahta omenaa, ehkäpä sen sydän oli särkynyt, kun jouduimme poistamaan jäniksen tuhoaman vierustoverin edellisenä keväänä.
 
 
 
Linnuillakin olivat jo pesäpuuhat täydessä vauhdissa. Tähän lyhtytelineeseen oli ilmestynyt kolme pesän alkua. Ilmeisesti pesänrakentajilla oli ollut erimielisyyksiä pesän paikasta, joten he olivatkin tehneet ne jokaiseen kuppiin tai sitten ne olivat seonneet kupeista kevät hurmoksessa. Myöhemmin suruksemme löysimme pihakuusemme alta pesän, jonka vieressä makasi viisi pientä rastaan poikasta elottomana. Sydän särkyen nostin poikaset takaisin pesään ja pohdin näiden viattomien lintujen viimeisiä hetkiä. Mitä oli tapahtunut, miksi pesä oli tippunut?  Muutaman päivän päästä ne olisivat päässeet omille siivilleen ja jatkaneet elämäänsä toisaalla. Kuka voikaan olla niin julma näitä pieniä poikasia kohtaan...Yritin parhaani mukaan selittää itkuiselle tyttärelleni elämän  tarkoitusta ja luonnon raakuutta haudattuamme linnut pellon laitaan. Ei se ollut helppoa äidillekään, joka kyyneleet poskilla lapioi multaa lintujen päälle.
 
 
Nyt on aika jättää hyvästit keväälle ja avata ovi kesälle, vaikken olisikaan valmis vielä sitä jättämään. Sillä tiedän, että ensi viikonloppuna mökillämme kevät on jo haihtunut pois ja puutarha on valmis vastaanottamaan kesän. Niin pitäisi myös minunkin.
 
 
Mikään ei voita kevään ensimmäisiä päiviä,
jolloin puutarhuri ei enää mieti,
onko vielä liian aikaista istuttaa daalioita,
vaan alkaa miettiä,
onko jo liian myöhäistä.
 
Henry Mitchell
 
 
 
Aurinkoista kesän alkua!!!
 




keskiviikko 25. toukokuuta 2016

Taimiruukki

 
Viime viikonloppuun mahtui jälleen paljon puutarhapainotteista toimintaa myös oman puutarhan ulkopuolella. Kävin tutustumassa Taimiruukki-nimiseen tapahtumaan, joka järjestettiin nyt
ensimmäistä kertaa Ulvilan Leineperissä. Ruukin perinteiset joulu- ja kevätmarkkinat vetävät ihmisiä sadoittain paikalle, mutta tämä olikin pieni ja erityinen tilaisuus meille puutarhaihmisille. 



Nähtävää oli monipuolisesti, perinteisten taimimyyjien lisäksi siellä oli työpajoja lapsille mm. hyönteishotellin rakentamista, taimipottien taittelua ja taimien istutusta. Tosin kiukutteleva pikku prinsessani ei suostunut puuhaamaan työpajoissa, vaikka äidillä olisikin intoa riittänyt.



Erilaisista infopisteistä neuvottiin mm.villiyrttien käytöstä, kompostin perustamisesta sekä pelargonian kasvatuksesta. Kaasmarkun Martoilla oli tarjolla perennojen vaihtopiste, mistä löytyi vanhoja perinteisiä perennalajikkeita, mutta tällä kertaa jätin perennat väliin, sillä yksinkertaisesti niille ei ole tilaa eikä aikaa.



Piha-alueella oli myös erilaisia työnäytöksiä punamultamaalin keittämisestä kantojen jyrsintään. Itseäni kiinnosti kovasti kuusenkerkkäsiirapin valmistus, joka ei vaatinut sen erikoisempia poppamiehen konsteja. Sitä tulen varmasti vielä tänä keväänä kokeilemaan. Ehkä mieleenpainuvin makuelämys oli kuitenkin ruusunterälehtihillo. Maku oli todella tyrmäävä, voitte vain kuvitella, miltä ruusu maistuu. Se maistuu siltä miltä tuoksuu, ruusulle. Pelkästään hillon väri oli todella upea, tuoksusta puhumattakaan. Siinä siis hilloa joka aistille. Jälkeenpäin harmittelin, miksi en ostanut purkillista hilloa, mutta googlesta näytti löytyvän hillolle reseptejä...pitääköhän tätäkin kokeilla.


Alueen käsityöpuoditkin olivat avoinna. Näitä ihastuttavia pikkumökkejä on alueella kymmenkunta, joissa käsityöläiset valmistavat ja myyvät ainutlaatuisiaan tuotteitaan. Kävimme ihastelemassa mökkien tunnelmaa sekä upeita käsitöitä joita löytyy laidasta laitaan, villasukista takorauta töihin.



 Pelargonioita notkuvasta pöydästä löysin mielenkiintoisen etsintäkuulutuksen, jossa haetaan Suomen kauneinta pelargoniaa, johon kaikki saavat osallistua. Omat pelargoniakasvatukset näyttävät melko säälittäviltä, mutta jos sinulta löytyy todellinen kaunotar, niin kannattaa ehdottomasti osallistua. Voittaja palkitaan Porissa Pelargoniapäivillä 2.7.2016. Kilpailun taidan jättää väliin, mutta pelargoniapäiville osallistun ehdottomasti.




Suosittelen kiireetöntä tutustumista Ruukin alueeseen, myllyn ja kosken äänien kuuntelua ja käsityöpajoihin pistäytymistä sekä Savipakarilla herkuttelua, museoissa ja näyttelyissä kiertämistä. Täällä on ihanaa viettää yksi kesän päivistä, paikassa jossa aika pysähtyy. Leineperin ruukki -sivuilta löytyy lisää tietoa alueesta sekä tulevista tapahtumista.


Toivottavasti taimiruukki saa jatkoa ensivuonna uusien myyjien ja pajojen merkeissä. Palaan Ruukille viimeistään  myöhemmin syksyllä luomutorille, josta löytyy tuoretta luomuruokaa lähituottajilta. Vaikka tällä kertaa kassit eivät notkuneet ostoksista, niin tuliaisina kannoin kotiin hyvää mieltä ja mielenrauhaa. Myös pikku prinsessankin kiukku oli hävinnyt ruukin maisemissa.

perjantai 20. toukokuuta 2016

Viimeiset kylvöt




Tänään kylvin viimeiset siemenet, jotka tarvitsevat esikasvatuksen. Samalla pohdin, mihin tämä aika oikein on mennyt. Muistan vielä helmikuussa, hypistelleeni siemenpusseja ja tutkinut malttamattomana niiden kylvöaikoja, jotka siinsivät vielä pitkällä tulevaisuudessa. Kunnes yhtäkkiä ollaankin toukokuussa, joka tuntui räjähtävän yhdessä yössä kukkaan. Kaikkialta avautuu uusia kukkia, nähtävää ja kuvattavaa olisi joka paikassa ja pihallakin pitäisi keritä jotain puuhaamaan. Puhumattakaan näistä viimeisistä esikasvettavista, kurkuista maisseista, kurpitsoista... jotka meinasivat tyystin unohtua.  Viime vuosista viisaampana en ryhtynyt niiden kylvämiseen liian aikaisin. Jospa tänä vuonna ne onnistuisivat heti kerralla, eikä tarvitsisi hankkia valmistaimia.

Tuoksuherne pääsi multaan
Minikasvihuone sai tällä viikolla lähtöpassit, se on tammikuusta lähtien nököttänyt kiltisti keittiömme nurkassa. Mutta perheellämme meni totaalisesti hermot sen aiheuttaman ahtauden vuoksi ja pikkumieskin on kiitettävästi nyppinyt sieltä taimia. Joten katsoin parhaaksi säilyttää perhesopu siirtämällä se ulos omenapuun alle suojaan. Yöksi olen laittanut siihen harson hallan varalle, ja hyvin ne siellä ovat selvinneet. Huomasin, että taimet ovat selvästi piristyneet ulkoilmassa. Pimeä keittiön nurkka ei tainnut olla paras vaihtoehto, mutta en keksinyt sille parempaakaan paikkaa, joten ensi vuonna pitää miettiä sen sijoittamista muualle.

Orvokkeja, joiden arvioitu kukinta-aika on joulukuussa, heh

Esikasvatus ei sujunut tänä vuonna odotetusti. Liekö juuri pimeä ja liian lämmin kasvihuoneen paikka syy siihen, vai kuukauden mittainen sairastelu, jolloin laiminlöin taimien hoitoa . Samettiruusuilla oli itämisvaikeuksia, loputkin sinnikkäät taimet sain tapettua, basilikat kuolivat, purjosipulia kylvin kahdesti(toinen satsi vielä hengissä), hämähäkinkukka ei edelleenkään onnistunut ja tomaattien kasvukin näyttää pysähtyneen. Tänään kasvihuonetta tutkiessani huomasin kuitenkin jotain vihreää sieltä pilkottavan, se on eriasia, ehtivätkö ne kukkimaan taikka tekemään satoa tänä vuonna, mutta se on toisarvoista. Pääasiahan on, että nautin tästä puuhailusta joka alkaa siemenestä ja päättyy mahdolliseen sadonkorjuuseen ja kukkaloistoon sekä kaikkea siltä väliltä .

Arvonta voitto

Arpaonneni jatkui edelleen ja voitin Kanelia ja Kardemummaa- blogin arvonnassa mahtavan paketin erilaisia siemeniä. Joukossa on siemeniä, joita en koskaan ennen kokeillut, joten palkintoni meneekin suoraan multaan (heh). Ihanaa kokeilla jotain uutta, jota en olisi itse välttämättä valinnut. Kylvöpuuhat jatkuvat  siis seuraavaksi viikonloppuna pihalla suorakylvötouhuna. Niiden jälkeen onkin kylvöt suoritettu ja odotus alkakoon.

Tällä hetkellä hedelmäpuissa on todella mahtava kukinta alkamassa, kuten meidänkin omenapuussa.   Olenkin napsinut jo kymmeniä kuvia sen pinkeistä nupuista ja ylimmäisessä kuvassa on yksi niistä otoksista. Odotankin jo malttamattomana, kun koko puu puhkeaa kukkaan, oi oi!

Aurinkoista viikonloppua!
 


tiistai 17. toukokuuta 2016

Ilonpilaaja

  
Kiukuttaa, viimepäiväiset sateet ovat luoneet minunkin mieleeni harmautta ja ankeutta. Lopullisesti innostus lopahti viikonloppuna, kun en päässytkään puutarhaani puuhaamaan ja tekemään kevät töitä. Yleensä pieni vesisadekaan ei estä minua menemästä ulos, mutta nyt luovutin.
 
Metsäorvokki
 
Ehdin jo aloittaa perennapenkin kunnostustöitä, kunnes  se alkoi, vesisade. No, ajattelin mennä hetkeksi puutarhavajan tapaiseen rakennukseen siivoamaan, kunnes sade hieman hellitti, joten painuin oikopäätä jatkamaan kivien siirtelyä. Kunnes, taas se alkoi, vesisade. Joten siirryin jälleen siivoushommiin sadesuojaan.
Tätä ramppaamista jatkui vielä muutamaan otteeseen, kunnes kyllästyin ja lähdin kiukkuisena sisälle keittämään kahvia ja totesin miehelleni, että nyt riittää, lähdetään kotiin.
 
Kevätesikko
 
No, eipä maisemanvaihdos paljoa auttanut. Koko sunnuntai päivä löhösin sohvalla ja tuijotin ulos ränneistä tippuvaa vesinoroa. Lapsilla tuntui olevan pakkautunutta energiaa, joten lähdimme Terraan kuluttamaan aikaamme ja ostamaan maaleja ulkorakennusta varten. Itse tosin suuntasin nopeasti puutarhamyymälän puolelle ihastelemaan kukkien väriloistetta. Sain pidettyä itseni kurissa (tai siis mieheni), eikä mukaamme lähtenyt yhtäkään kukkaa. Väriterapiaa tosin sain myytävistä kesäkukista ja ihan ilmaiseksi.
 
Rentukka
 
Kotiin palattuamme olo oli hieman virkistyneempi, johtuiko se terapiakierroksesta puutarhamyymälässä vai tv:stä alkavasta Strömsö -ohjelmasta, joka on sunnuntai iltojeni kohokohta. Eikä se vesisadekaan enää haitannut, vaikka se kasteli minut ja karvakaverinikin läpimäriksi myöhemmin iltalenkillä, ainakin luontoa se piristi silminnähden.
 
Ketunleipä
 
Kuvat otin jo viime viikolla lenkkipolulta, silloin kun aurinko vielä paistoi. Viikonloppuna ei tullut napsittua kuvan kuvaa kiukuttelevan puutarhurin vuoksi, joten nautitaan ihanista keväänväreistä näiden kuvien kera, nyt kun on harmaata ja sateista.
 
 
Virkistävää alkanutta viikkoa!
 
 

sunnuntai 15. toukokuuta 2016

Ruusukakku


Meidän perhepiiriimme kuuluu paljon juhlintaa keväisin, joka alkaa huhtikuussa ja päättyy kesäkuuhun. Mukaan mahtuu nimipäivät, neljät syntymäpäivät, sekä äitienpäivä, lisäksi tänä vuonna pääsemme juhlimaan sukulaispojan lakkiaisia. Tuntuu, että joka viikonloppu herkutellaan täytekakuilla ja muilla sorteilla, mikä alkaa jo näkymään puntarin lukemissakin, heh.

Tänä vuonna lupasin tehdä äidilleni erityisen kakun, joka ei ole syötävä. Hän oli lupauksesta hieman hämillään, koska hän ei ymmärtänyt, mitä olin tarkoittanut. Ja yllätys olikin melkoinen. Idean tähän kakkuun sain Strömsöstä, jossa he tekivät joskus erikoisia kukkalaitteita pöydille.

 
Pohjalla on kaksi märkäsientä muotoiltuna ympyrän muotoiseksi. Kakun reunoille kiinnitin rautalangoilla yksittäisiä ruusunlehtiä  sekä pitsinauhan. Päälle asettelin ruusuja sekä harsokukkaa. 
 

Näprätessä kakkua, päähäni tuli lisää mahtavia ideoita. Tällaisen kakunhan voisi tehdä oman puutarhan kukista tai luonnonkukista. Taikka kakkuun voisi tehdä myös lisää kerroksia tai koota kaksikerroksisen tarjoiluastian päälle... Jonkinmoisen kakun aion vielä vääntää koristeeksi, sillä kohta saan olla itse juhlien emäntänä ja minun juhlissani pitää olla kukkakoristeita.

 
Lisäksi askartelin helpon siemenkranssin. Tämän idean löysin Kaikki Paketissa-blogista. Sattumoisin löysin Tigeristä nämä ihastuttavat siemenpussitkin, jotka olivat myös mallikranssissakin. Teippasin kranssin muotoiselle pahville siemenpussit sekä hanskat, lopuksi kiepsautin pitsirusetin koristeeksi. Helppoa ja nopeaa. Tällaisen kranssin voisi askarrella tuliaisiksi puutarhaystävälle taikka opettajalle koulujen päättäjäisiin.
 
Juhlia odotellessa toivotan mukavaa sunnuntaita!
 
 

maanantai 9. toukokuuta 2016

Kevään onnea


Vihdoinkin pääsin mökille puutarhahommiin, tosin viikonloppuna tuli juhlittua Äitien päivää, joten ulkona puuhailu jäi minimiin. Mutta sain kuitenkin istutettua sipulit maahan. Otin siinä tosin pienen riskin, koska ilmat voivat vielä viiletä ja sen vuoksi sipulit saattavat tehdä ainoastaan kukkavarsia. Nooh, aika näyttää syödään sitten vaikka sipulinkukkia salaatissa.


Juhlinnan lomassa minulla oli aikaa tutkia hieman pihapiirimme luontoa ja silmääni osuivat nämä todella kauniit kuusen kukinnat. Nuppujen väri oli todella upea, kuin kuusesta olisi riippunut pieniä rubiineja ja nyt puhutaan niinkin tavallisesta puusta, kuin metsäkuusi. Tämä ilmestys sai myös perheen pienimmätkin haukkomaan henkiään.


Ilokseni huomasin, että viimekesänä kukkineet orvokit ja samettiruusut olivat siementäneet ja kasvattaneet runsaasti komeita pieniä taimen alkuja maahan. Olin tästä löydöstä todella iloinen, sillä samettiruusujen esikasvatus ei onnistunut tänä vuonna ollenkaan. Joo, tiedän että ne ovat niitä helpoimpia kasvatettavia, mutta en vaan saanut niitä onnistumaan. Yksi lajike ei edes itänyt, taisi olla liian vanhoja siemeniä ja toisesta lajikkeesta on pari hassua taimea enää hengissä. Mutta onni onnettomuudessa, nyt minulla on paljon pieniä samettiruusun ja orvokin taimia odottamassa.


 
 
Kevät on edennyt todella pikavauhtia eteenpäin. Viime viikolla koivujen silmut vasta pullistelivat ja nyt ne ovat jo lähes täysikokoisia lehtiä. Mihin se hiirenkorva- vaihe meni, se meni minulta täysin ohitse. Myös joku muukin oli huomannut nämä herkulliset lehdet ja kutsunut ystävänsä koolle herkuttelemaan niillä. Tämä koivu näytti olevan täynnä kirvoja, toivottavasti tämä ei enteile runsasta kirvakesää...


Ensi viikonlopun suunnitelmissa on avata siemenpussit ja päästä kylvöpuuhiin pihalle sekä aloittelemaan perennapenkin täysremonttia. Kotona hommat jatkuvat koulinnan ja kesäkukkien esikasvatuksien merkeissä, joten puuhaa riittää. Toivotaan, että lämpimät ilmat jatkuvat ja kasvu pääsee nopeasti täyteen vauhtiin. Mutta ennen kaikkea täytyy muistaa välillä hengähtää, vaikka töitä riittäisi.  Nautitaan vielä kevään ihmeistä kaikilla aisteilla, sillä se on täynnä ihastuttavia yksityiskohtia, ääniä ja tuoksuja. Niitä löytää joka paikasta, riittää kunhan pysähtyy hetkeksi ja antaa aistien viedä. Nautitaan vielä, kun voidaan.

lauantai 7. toukokuuta 2016

Toukokuussa

 


Toukokuussa

Puutarhassa

  • nyt on aika ryhtyä tuumasta toimeen, suunnitelmat esille ja toteuttamaan haaveita
  • perusta kasvimaa, kukkapenkki taikka aita, kevät on parasta aikaa istuttaa taimia
  • poista varjostuskankaat ikivihreiden päältä, sillä ne saavat jo kosteutta maan ollessa sula
  • haravoi ja lannoita nurmikko,  sateiden jälkeen nurmikko lähtee räjähdysmäisesti kasvuun ja ensimmäiset ruohonleikkuut ovat lähellä
  • lannoita marjapensaat, hedelmäpuut, mansikat, mustikat...
  • kunnosta kasvimaa, käännä ja kalkitse tarvittaessa. Anna maan kuivua mulloksella ennen haraamista, jonka jälkeen voit aloittaa kylvötyöt
  • kunnosta kukkapenkit, kitke rikkaruohot, leikkaa kuihtuneet varret, lannoita ja lisää tarvittaessa multaa
  • istuta varhaisperunat maahan taikka ämpäriin, jotta saat nauttia aikaisin sadosta
  • kunnosta kasvihuone, pese lasit, vaihda mullat, laita kaikki valmiiksi kesäasukkaita varten
  • laita terassi kuntoon, sillä grillauskausi lähenee
  • huolla puutarhakalusteet, pese, öljyä tai maalaa tarvittaessa, sillä huollettuina ne kestävät vuosia
  • hanki ajoissa erikoistaimet puutarhamyymälöistä, sillä ne loppuvat nopeasti
  • istuta orvokkeja, ne kestävät hyvin mahdollisia yöpakkasia
  • koulujen päättäjäiset lähestyvät, hanki ajoissa kesäkukat juhliin, jotta ne kukkivat upeimmillaan juhlissasi

Sisällä

  • koulinnat ja kylvöpuuhat jatkuvat, seuraavana vuorossa ovat kurkut, kurpitsat, maissit... kesäkukista krassit, tuoksuherneet...
  • ulkoiluta taimia, jotta ne vankistuvat ja karaistuvat
  • muista sipuli/mukulakasvien esikasvatus, esim. gladiolukset ja daaliat kukkivat aiemmin esikasvatettuina
  • mikäli viherkasvien multa on vielä vaihtamatta, sen voi tehdä kätevästi pihalla lämpimällä säällä
  • toisena sunnuntaina vietetään äitienpäivää, muista äitiä kukilla, kortilla, kakulla, halauksella taikka puhelinsoitolla ( tai näillä kaikilla)

keskiviikko 4. toukokuuta 2016

Ajatuksia puutarhurille


Myönnän, otin jo varaslähdön äitienpäivään. Kakkupohjan leivon valmiiksi pikku-leipuriani varten sekä äidilleni tehty korttikin on jo tehtynä. Ja itselleni ostin etukäteislahjan äitienpäiväksi, jolla varmistin että saan varmasti oikean haluamani kirjan.


Kirjan nimi, "Ajatuksia puutarhurille" herätti välittömästi kiinnostukseni kyseiseen kirjaan. Olin siis jo aiemmin selaillut tätä teosta kirjakaupassa käydessämme. Silloin jätin kirjan vielä hyllyyn, mutta sen ostamatta jättäminen jäi kaduttamaan. Ja myöhemmin levisi pelko, etten enää löytäisi tätä kirjaa. Joten tilaisuuden tullen hankin välittömästi tämän kirjan itselleni.


Kirjan ensimmäinen ajatelma sai minut heti vakuuttuneeksi siitä, että kirja on omistettu minunlaiselle puutarhurille. Kirja sisältää viisauksia, sanontoja ja ajatuksia koko puutarhanhoidon filosofiasta- kevään odotuksesta, uurastuksesta, rikkaruohoista ja onnistumisen ilosta. Minua on aina pienestä tytöstä alkaen kiehtonut kaikenlaiset elämän viisaudet  ja kirjoittelinkin niitä silloin omaan vihkooni muistiin. Joten tämä kirja oli todellinen löytö minulle.


Nyt tuli varmistettua, että saan toivomani kirjan lahjaksi sunnuntaina, vaikka todellisuudessa odottelenkin niitä ihania itse tehtyjä kortteja ja lahjoja, jotka on piilotettu äidiltä lelukaappiin.

maanantai 2. toukokuuta 2016

Vappu puuhia

 
Vappu tuli vietettyä perheen kanssa simaa ja munkkeja herkutellen. Aurinko hehkui lämpöään koko viikonlopun ajan, joten suuntasimmekin mökille puuhaamaan. Syöksyin suoraa päätä kasvimaalle lapio kädessä, ylioppilaslakin muistin kuitenkin riisua pois, ennen töiden aloittamista, mutta ruokailut menivät siltä päivältä ohitse, sillä puutarhasta ei olisi millään malttanut lähteä.

 
Ilokseni huomasin, siemenperunani kasvattaneen täydelliset idut ennen maahan laittoa. Annoin niiden itää ensin huoneen lämmössä ja lopuksi siirsin ne viileän kuistin ikkunalle. Itämiseen kului noin kolmisen viikkoa.

 
Energiatasot olivat koholla lähes kolmen viikon sairastelun  jälkeen ja olihan auringollakin melko suuri vaikutus jatkuvaan puuhaamiseen puutarhassa. Sain kunnostettua kasvimaat haraamista vaille kuntoon ja lopuksi istutin perunat maahan. Laitoin vielä harson perunamaan  päälle, jotta pääsisivät nopeasti kasvun vauhtiin. Sunnuntai aamuna hommat jatkuivat kasvihuoneessa hikoillessa. Kasvarin lasien pesu oli melko hikistä puuhaa, sillä mittari näytti yli 50 astetta sisällä. Pesu olisi kannattanut suorittaa pilvisellä säällä, mutta kun kerrankin olin päässyt vauhtiin niin en malttanut keskeyttääkään. 

 
Viime vuotiset orvokit olivat siementäneet ja kasvattaneet näin suloiset kukat vapuksi. Taidan kaivaa nämä pikkuorvokit ylös ja istutan ne ruukkuihin, sillä omat siemenestä kylvetyt orvokin taimet ovat vielä niin pieniä, että saan nauttia niiden kukkaloistosta varmaan vasta ensivuonna.


Sammakkolammesta kuului hauska pulputus ja menimmekin katsomaan sammakoiden puuhia, mutta löysimmekin suuret määrät kutua. Lampemme on saanut näiltä kavereilta nimensä, sillä pihapiirimme antaa niille mukavat elinolot. Vaikka ne ovatkin melko ällön näköisiä konnia, niiden puuhia on silti hauska seurata lasten kanssa. Ja onhan niistä hyötyäkin hyttysten torjunnassa, kun ne herkuttelevat lammessa niiden toukilla.

 
Mukulaleinikki oli herännyt talviuniltaan ja kukki kauniin keltaisilla kukillaan. Tämän alun olen joskus napannut kerrostalopihan multakasasta, jossa se kukki keltaisenaan. Mukulaleinikki on siitä hauska kasvi, että kukinnan jälkeen se kuihtuu ja häviää kokonaan. Ensimmäisenä vuotena pelästyinkin sen jo kuolleen, mutta joka vuosi se on noussut uudestaan ja uudestaan.

 
Ja sitten joka vuotinen riesa nimeltä balsami. Tämä kasvi jakaa hieman mielipiteitä. Kukka on hauskan näköinen ja houkuttelee paljon mehiläisiä, lapsista on hauska paukutella siemenkoteloita, mutta se toinen puoli...se leviää räjähdysmäisesti, hukuttaa muut kasvit alleen... Nämä saavat siis lähtöpassit, kuten viime vuonna, mutta ilmeisesti joku oli pääsyt taas siementämään.
 
Ihana puuhakas viikonloppu takana. Kerrankin pääsin työntouhuun ulkona, sillä tämä sisällä puuhastelu alkoi jo hieman tympimään. Ensi viikonloppuna hommat jatkuvat taas!
 
Mukavaa viikonalkua!