maanantai 27. helmikuuta 2017

Lomalla

Hiihtoloma viikko sujui leppoisasti ilman mitään suurempia päiväkohtaisia suunnitelmia, annoimme päivien viedä meitä minne milloinkin. Olenkin huomannut, että liika suunnitelmallisuus lomalla saattaa pilata täysin tunnelmat.  Joitain pientä ohjelmaa oli kuitenkin järjestettävä koululaiselle tai muuten olisi iskenyt karmea tylsyyskohtaus. Viikkoon sisältyi myös ihana #tulppaanitorstai, kuten ylimmäisestä kuvakollaasista huomaa, ihana tekosyy ostaa tulppaaneita.
 Viikkoon mahtui kaikenlaista puuhaa. Linnuille tein talikakkuja jouluisesta kookosrasvasta ja siemenistä, ne maistuivat oitis linnuille talvimyräkän jälkeen.  Pienimuotoiset puutalkootkin järjestettiin, nyt on ensi vuoden polttopuut sahattu, hakattu ja pinottu. Puita menee meillä melkoisesti, niin kotona kuin mökilläkin lämmittämiseen. Puilla lämmittäminen on kuitenkin työn takana, yhden klapin tekemiseen vaaditaan monta työvaihetta, sama klapi käy vähintään viisi kertaa käsissä, ennen kuin se lopullisesti kannetaan tuhkana pihalle. Täysi sähkölämmitys ei kuitenkaan tule kuuloonkaan,  sillä mikään ei voita hehkuvan leivinuunin lempeää lämpöä hyisen talvimyrskyn ulvoessa tuvan nurkissa.
 Yyterissäkin käytiin kahteen otteeseen, ensin kylpylässä ja sitten pulkkailemassa lumisilla dyyneillä. Meren salaperäinen äärettömyys vetää minua puoleensa ja löydän itseni useasti sen rannalta katsomassa kauaksi horisonttiin muiden melskatessa pulkkien kanssa. Rannalla aurinkotuolit näyttivät humoristisilta lumipeiton alla, vielä viikko sitten ajatus kesästä tuntui jo niin läheiseltä ja päässä pyöri kaikenlaisia puutarhasuunnitelmia.
 Keväinen tunnelma haihtui talvimyräkän mukana pois. Auringon keltaiset narsissit jäivät ostamatta ja kuusiaidan leikkuukin siirtyi vielä tuonnemmaksi. Siitä huolimatta olen iloinnut lumesta, onhan tämä harvinaista herkkua ja päätin nauttia siitä niin kauan kuin sitä riittää.
Useampana päivänä sytytettiin makkaranuotio ja istuttiin yhdessä sen ympärille. Vielä päivienkin jälkeen takeistamme leijui pistävä savun tuoksu eteiseen. Kummallista kuinka kahvikin maistui ihan erilaiselta termospullosta talvisessa maisemassa.  Vaikka lumikolaa on saanut heilutella viikon aikana useamman kerran, en millään vaihtaisi tätä ihanaa lunta kuraan ja loskaan.  
 Karvakuonon kanssa kävin rentouttavalla lenkillä upeassa lumisessa metsässä. Lumi oli muuttanut läheisen metsän taianomaiseksi, jossa ajankulua ei huomannut. Vastasatanut lumi paljasti myös metsäneläinten reittejä, joiden perässä olisin voinut kulkea loputtomiin nähdäkseni mihin jäljet päätyvät. Siihen en kuitenkaan ryhtynyt, vaikka karvakuono oli selvästi eri mieltä.
 
Kasvihuoneessa olikin jo kesäsisiä lukemia mittarissa auringon paistaessa, vaikka ulkona lämpötila painui vielä selvästi pakkasen puolelle. Ilmassa on kuitenkin jo selviä kevään merkkejä, mökin räystäälle kasvavat jääpuikot ovat niistä ensimmäisiä.
Viikko päättyi herkutteluun laskiaispullilla, saunaan ja tanssahteluun tähtien kanssa. Takana on mukava puuhakas viikko, pitkillä yöunilla, rauhallisilla aamuilla. Tästä on hyvä palata takaisin arjen tohinaan.





Mari Marjamäki



torstai 16. helmikuuta 2017

Lapin tuliaisia



Ei, kuva ei ole puutarhastani vaan viime viikkoiselta Lapin reissultamme Rukalta. Viikko vierähti perheen kanssa lasketellen ja rentoutuen arjen pyörityksestä. Toiminnallinen viikko Lapin mahtavissa maisemissa toi pakollisen irtaantumisen myös somesta, olenkin malttamattomana odotellut sopivaa iltaa, jolloin saan rauhassa lukea muiden kuulumisia blogeista.
 Olemme jo useana vuotena käyneet Rukalla ennen ruuhkaisia sesonkeja, jolloin rinteissä on tilaa lasketella eikä tarvitse hissijonoissa seisoskella. Tänä vuonna ilmatkin suosivat meitä, tuntuikin hassulta, että kotona Länsirannikolla paukkuivat pakkaset samaan aikaan, kun nautiskelimme upeista ulkoiluilmoista Pohjoisessa.

 
Tänä vuonna kokeilimmekin uutta matkustustapaa puuduttavalle ajomatkalle, matkustimme yöjunalla Tampereelta Rovaniemelle. Ajatuksena oli välttää takapenkkiläisten kinailut ja nukkua levolliset yöunet junassa heräten aamulla pirteänä Pohjoisessa. Herkkäunisena en saanut nukuttua silmällistäkään huojuvassa junassa ja seuraava päivä menikin ihan tokkurassa. Aamulla Rovaniemen asemalla ajattelin jo seonneeni ja luulin saapuvamme väärälle asemalle, sillä meidän lisäksi junasta poistui kymmenittäin japanilaisia turisteja kameroineen. Meitä kyllä hieman huvitti kun he ottivat junan lisäksi myös lapsistamme kuvia, ehkäpä he näyttivät heidän silmissään niin erikoisilta (näin ollen itsekin kehtasin ottaa yhden kuvan junasta). 



Myös oma kamera täyttyi kuvista, sillä ylhäällä tunturin päällä maisemat ovat huikeat. Heti hissistä päästyäni oli pakko tallentaa lumiset maisemat talteen, vaikka tunturin kylmä tuuli jäädytti sormet nopeasti tunnottomiksi. Toivottavasti Pikku-mieskin tallensi nämä upeat maisemat muistojen sopukoihin, sillä joka kerta koen deja vu- tunteen lapsuudestani nähdessäni nämä rinteet.

 
Rinteeseen oli tuotu porojen lisäksi husky-koiria ihmisten ihmeteltäviksi. Niiden katselemisesta tulikin kova ikävä omaa karvakuonoamme, joka vietti omaa lomaa Mummilassa. Suunnitelinkin kaappaavani tuon söpön nappisilmän kainalooni nukkumaan (tarkoitan tuota ylempää nappisilmää, heh).



Tuliaisina en tuonut poron lihaa, taljoja taikka sarvia, niitä löytyy kotoa omasta takaa jo ihan tarpeeksi. Tosin tein ilahduttavan löydön Kuusamon Prisman siemenhyllyltä, löysin kelloköynnöksen sekä pelargonien siemeniä, jotka olivat jo loppuneet kotipuolen Prismasta. Harmittelinkin että olin ollut liian myöhään liikkeellä,  mutta ilmeisesti lappalaiset aloittavat esikasvatuspuuhat hieman myöhempää, joten siementarjonta oli siellä parhaimmillaan. Nyt pääsen vihdoinkin aloittamaan esikasvatuspuuhat näillä Lapin tuliaisilla.
 


 
 
Mari Marjamäki
 
 
 



lauantai 4. helmikuuta 2017

Vihreän kaipuu

 
Tammikuun häämöttäessä jo takana päin, voin huokaista helpotuksesta , sillä päivä päivältä olemme lähempänä kevättä. Päivätkin ovat selvästi pidentyneet, vaikka aurinko piilotteleekin paksun harmaan pilvikerroksen takana.  Mökkireissulla pengoin varovasti vajastani ruukkuja ja haaveilin kesäkukista, joita istuttaisin niihin.

 
Ensi kevään kylvöpuuhat ovat jo tarkasti suunniteltu, luvassa on jotain uutta vanhojen kokeilujen lisäksi. Tänä vuonna kylvän lisää pelargoneja, sillä viime vuoden kokeilu onnistui yllättävän hyvin. Kuvassa pelargonini nököttävät mökin ikkunalla toisiinsa kietoutuneina odottaen kevättä.
Nyt uskallan haalia niitä lisää, sillä löysin erinomaisen talvetuspaikan mökkimme ikkunalta.
 
 
Mökin eteisestä löytyi lisää vihreyttä ananaskirsikoiden versoista. Viime vuonna näiden kasvatus onnistui hyvin, vaikka en saanutkaan maistaa niiden kypsiä hedelmiä kesän loppuessa liian aikaisin. Ehkäpä tänä vuonna pääsen niiden makuun, sillä nämä ovat selvinneet yllätän hyvin talvesta viileässä eteisessä ja puskevat vihreitä lehtiä valoa kohden. Nyt kaduttaa, kun jätin toisen ruukun ulos talveksi, mahtavatko herätä enää kevääseen.
 

Viime kesänä puutarhamyymälä kierroksella törmäsin uskomattoman upeaan eksoottiseen kukkaan, jota en ollut ennen nähnyt. Tämä uusi ihastus on keijunlilja. Kuva on hieman epätarkka, sillä siinä huumassa en huomannut tarkentaa kohdetta tai sitten käteni vain tärisivät. Jätin uuden ihastukseni kuitenkin ostamatta jäätävän hinnan vuoksi, mutta en saanut sitä mielestäni. Kävin sitä vielä ihailemassa alennusmyyntien aikaan, jolloin jätin sen silloinkin ostamatta epävarman talvetuksen vuoksi. Syksyllä jo varmistin, että keijunliljaa voi kasvattaa siemenestä tai mukulasta joten tämä meni välittömästi siementilaukseen luetteloiden saapuessa.
 

 
Yritän vielä malttaa kylvöpuuhissani, vaikka kaipailen niin vihreitä versoja ja niiden seuraamista. "Kasvun ihmeestä" vastaa tällä hetkellä joulutähti, joka on vaihtanut keväisempää ilmettä päälleen. Se tiputti kaikki lehtensä työhuoneen pöydälle, en malttanut kuitenkaan heittää sitä roskiin nähdessäni sen uudet vihreät versot. Mitähän sillä on mielessä, ehkäpä se kyllästyi joulunpunaiseen asuun vai innostuikohan sekin kevään odotuksesta. Jätin sen rauhaan antaen sille mahdollisuuden uuteen alkuun, onhan se sen ansainnut sitkeydellään. Kuten minäkin, talvi on pian selätetty ja olen ansainnut jotain vihreän kaipuuseen, ehkäpä sittenkin avaan multapussin ja aloitan kylvöpuuhat.
 
 
 
 
Mari Marjamäki