keskiviikko 17. elokuuta 2016

Siirtolapuutarhassa Hevosluodolla

 
 
Lauantai päivä menikin kiukutellessa sateen vuoksi, nimittäin enemmistön äänillä mökkireissusta tulikin vain nopea käännös mökin pihassa ja kaikki puutarhatyöt jäivät tekemättä siltä osaa. Sunnuntaikin meinasi mennä kiukutteluksi, mutta onneksi pitkän harkinnan jälkeen päätin osallistua Porin vihervuoden tilaisuuteen, joka järjestettiin Hevosluodon siirtolapuutarhayhdistyksen alueella. Jos edellisviikon sunnuntain avoimet puutarhat- tapahtuma oli huippu, niin tämä oli ehdottomasti potenssiin kymmenen. Onneksi en antanut sateen pilata sitäkin päivää, joten varustauduin saappaisiin, sateenvarjoon ja iloiseen mieleen. Matkan varrelta nappasin kyytiini vielä tätini, joka onnekseni ehti mukaani parin tunnin varoitusajasta huolimatta.


Avajaistilaisuudessa olikin mielenkiintoista kuultavaa niin siirtolapuutarhojen historiasta ja sen toiminasta nykypäivänä. Tilaisuudessa oli muitakin puhujia, joista mielenkiintoisin oli tietenkin Aarno Kasvi, jonka jutustelua olisi kuunnellut kauemminkin, mutta ylipuutarhurin aikataulu oli niin kireä, että aika jäi aivan liian lyhyeksi.

Tässä Aarno kertoo kuinka viiniköynnöstä leikataan

Tilaisuuden jälkeen kerhotalolla tarjottiin kahvit ja pihamaalla Aarno jakeli vielä puutarhatietoutta ja Turusta tuomiaan pistokkaita innokkaille puutarhureille.


Minäkin sain kotiin vietäväksi seljanpistokkaan, sekä akasian siemeniä. Toivottavasti saisin ne kasvamaan, sillä harvoin tulee vastaava tilaisuus saada tältä Suurelta Mestarilta siemeniä. Edellisestä tapaamisesta olikin kulunut jo kolmisen kymmentä vuotta, tosin silloin pikkutyttönä minulla ei ollut mitään käsitystä mistä tämä setä puhui.

Aarnolla olikin mielenkiintoisia mietteitä ja neuvoja kotipuutarhureille, päällimmäiseksi mieleen jäi ne suurimmat kompastuskivet kotipuutarhassa. 95% puutarhamme maaperä on hapanta savea, joten salaojitus kuntoon ja vuosittainen kalkitus, niin johan alkaa kukoistamaan. Aarno muistutti vielä mehiläisten merkityksestä, ja kehottikin istuttamaan paljon kevätsipuleita mehiläisille, joilla ei ole keväisin kukkia tarjolla. Hänen mielestään villeillä lupiineilla ja balsameillakin on tärkeä tehtävä mehiläisten kannalta, vaikka ovatkin levinneet pitkin tienvarsia.


Säleikössä kasvava kurpitsa

Aarnon kiiruhtaessa takaisin Turkuun uuden kirja kuvauksiin, saimme tilaisuuden päästä kiertelemään siirtolapuutarhan avoimia pihoja. Pihat olivat todella siistejä ja rakkaudella hoidettuja. Päällimmäisenä mieleen jäi kuitenkin asukkaiden ystävällisyys ja avoimuus. Heidän kanssaan vierähti tunti jos toinenkin jutellessa puutarhasta ja siirtolapuutarhassa elämisestä. Pariin ihastuttavan mökin sisällekin saimme kurkistaa. Mökit olivat kuin pieniä leikkimökkejä kauniine tavaroineen somistettuina.
Upea grilli
 

Lähes jokaisesta pihasta järjestäin löytyi vanha omenapuu ja kauniit vaaleanpunaiset malvat, ne ovatkin niitä vanhoja alkuperäisiä kasveja, joita asukkaat ovat säästäneet muistoina. Pihojen raja-aitoina oli koko tontin pituinen vadelmapenkki, joista vasemmanpuoliset olivat mökin omistajan käytössä. Aika käytännöllinen ratkaisu aidaksi, joka antoi tarvittavan näkösuojankin. Tällainen aita toimisi rivitalonjenkin pihoissa, tämän idean taidan napata omaankin pihaan.

 
Itselläni on ollut hieman ennakkokäsityksiä siirtolapuutarhan asukkaista, jotka lopulta murenivat kierroksen edetessä. Kuvittelin heidän olevan sulkeutuneita puutarhahifistelijöitä, joiden pihaan on ulkopuolisilta pääsy kielletty. Pöh ja höh, kaikkea kanssa, he olivat ihan tavallisia ihmisiä, suuri osa eläkeläisiä, ystävällisiä, ihania Porilaisia! Pihat olivat kauniita, rakkaudella hoidettuja, omistajiensa näköisiä.  Näimmekin samalla kierroksella siis paljon erilaisia pihoja ja ihmisiä, mutta yksi asia meitä kaikkia kuitenkin yhdisti, intohimo puutarhaan! Ensi kesänä aion tehdä uuden retken tänne siirtolapuutarhaan, sillä pihoihin pääsee kiertelemään asukkaiden ollessa paikalla.




Rappuset tilanjakajana terassilla

Pihoissa oli paljon nähtävää ja ideoita kotiin viemisiksi. Paras vinkki saatiin piikikkään karviaispensaan poimintaan, nimittäin marjapoimurilla noukkiminen sujuu nopeasti ja vaivatta. Myös herukoiden poiminnassa kuulemma oivallinen apuväline, höh miksi en ole sitä ennen edes tajunnut kokeilla, ensi vuonna sitten kokeiluun.


Kierroksella opeimme tuntemaan hieman siirtolapuutarhaelämää, vaikka tämä olikin vain pieni ripaus siitä, kuinka ihanaa olisikaan viettää kaikki kesät leikkimökissä hoitamalla sen edessä olevaa puutarhaa ja ympärillä asuisi samanlaisia puutarhaintoilijoita, voih. Siirtolapuutarhassa on kuitenkin sääntöjä, jotka nousivat esiin asukkaita haastatellessa, jotka koskevat niin rakennuksia ja pihaakin. Huonosti hoidetusta pihasta saattaa tulla jopa varoitus!!! No, onneksi kukaan ei ole vahtimassa minun puuhiani omassa pihassani, vaikka joskus tuleekin valitusta isännältä liian pitkästä nurmikosta tai liian suuresta kukka määrästä.


Mökki siirtolapuutarhasta olisi varmasti haaveissani, ellemme omistaisi omaa rakasta mökkiämme, jonne olemme rakentaneet omannäköisemme puutarhan, puhumattakaan siitä työmäärästä mitä se on vaatinut. Mökistämme emme luovu koskaan. Mutta toivottavasti kaverikseni lähtenyt tätini olisi saanut pienen innostuksen puutarhaelämästä ja jonain päivänä näkisin hänet viettämässä mukavia eläkepäiviä siirtolapuutarhassa, joka olisi terapeuttista vastapainoa pimeille talvi-illoille kerrostalossa.
 

14 kommenttia:

  1. Aikoinaan Arno Kasvi esiintyi television puutarhaohjelmassa ja niitä ohjelmia tuli mielellään katseltua. Kasvilla on paljon hyviä ja perusteltuja vinkkejä puutarhaihmisille. Joitakin on painunut takaraivoon varmasti loppuiäksi.
    Siirtolapuutarhat taitavat kokea tänä päivänä aikamoista muutosta, sillä ainakin täällä pääkaupunkiseudulla niistä on tullut suosittuja kohteita myös nuorille perheille. Sen myötä paikkojen hinnat ovat nousseet. Kummityttöni perhe asuu kerrostalossa ja heillä on polkupyörämatka kesämökille - siirtolapuutarhaan, jossa he viettävät milteipä kaiken ajan kesällä. Voisiko parempaa kesämökkielämää toivoakaan. Tarvittaessa pääsee nopeasti kaupunkiasuntoon pyykkiä pesemään. Säännöt ovat tietenkin tiukat, mutta monin osin ihan tarpeelliset, jotta kukaan ei ala turhaan sooloilemaan. Olisi aika hankalaa, jos yksi suurentaisi mökkinsä vaikkapa kaksikerroksiseksi. Ja koska monissa paikoissa tulijoita on ihan jonoksi asti, ei kenenkään tarvitse tyytyä katsomaan huonosti hoidettuja aitoja ja rikkaruohoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aarnolla on todella hyviä vinkkejä puutarhan hoitoon, harmi, että aikaa oli liian vähän. Ihmettelenkin, jos siirtolapuutarhoista on lähes pula, miksi niitä ei rakenneta sitten lisää, jos kerran kysyntääkin olisi?

      Poista
  2. ihanan hauskoja juttuja. Tollanen pikku mökki on kiva esim. jos asuu kaupungilla kerrostalossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tuija. Tuollainen mökki olisi kyllä ihana!

      Poista
  3. Kuulostaa mukavalta päivältä! Saisin tuolla varmasti heti huomautuksen liian pitkästä nurmikosta ja rikkaruohojen rehotuksesta :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toisaalta on ihan kiva möyriä omassa pihassa, eikä kukaan ole kyttäämässä tekemisiäni. Vaikka tuleehan sitä kommenttia joskus mieheltäni!

      Poista
  4. Ihana tuo Arno Kasvi. Kaunis alue ja mitkä ihanuudet sait mukaasi. Pidän peukkuja pistokkaalle ja kylvölle. Minä olen aina haaveillut tuollaisesta mökistä, mutta kun ne ovat täällä pk-seudulla hurjan kalliita. Puutarhat ovat niissä ihan mahtavia, konstailemattoman kauniita :) Kiitos raportista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, toivotaan että saisin pidettyä pistokkaani hengissä. Tuollainen mökki olisi ihana, siellä on niin omanlainen tunnelma koko alueella.

      Poista
  5. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  6. Tuttu persoona televisiosta tuo Arno Kasvi. Kävin lomallamme serkkuni pihalla ja siellä oli paljon kyseiseltä herralta periytyneitä kasveja esim. hänen nimeensä kastettu pensasruusu.
    Ihanat kuvat ja hieno postaus. Kiitos tästä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kruunu Vuokko! Aarno oli kyllä mielenkiintoinen tapaus. Voi, kunpa minäkin onnistuisin pistokkaiden kasvattamisessa, kuten serkkusi.

      Poista
  7. Siis miten multa on mennyt kaikki nämä ihanat puutarhatapahtumat ohi! Olisin halunnut osallistua kaikkeen! Hö... Jospa ensi kesänä olisin skarppina! ;)
    Mun tädillä ja hänen miehellään on mökki tuolla Hevosluodossa ja aiemmin tämä mökki kuului tätini tädille, eli minun isotädilleni. Olin siellä kesätöissäkin hänellä vuonna -92, kun muuta työtä ei ollut kun olin vasta 14-vuotias. Se oli ihana kesä! ;D
    Ps. mä jäin vähän koukkuun sun blogiin ja olen pyörinytkin täällä jo jonkin aikaa... ;D

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!