perjantai 12. tammikuuta 2018

Hyvästi Joulu

 
 
Viikonloppuna hyvästelin joulun. Halusin nukkua vielä viimeisen yön joulukuusen valojen loistaessa läpi yön.
 
Aamulla sammuivat valot viimeisen kerran ja kuusen oli aika luopua juhla-asusta. Olisin vielä niin halunnut pitää sen, onhan aidossa kuusessa aivan omanlaisensa tunnelma. 
 

Ennen joulua ei ollut aikaa eikä innostusta ylimääräiseen siivoiluun. Onneksi joulun jälkeen iskee aina siivousvimma, joka ulottuu sinne perimmäisen kaapin nurkkaan saakka. Järjestelin myös joulukoristeet uusiin pahvilaatikoihin, nyt ne löytyvät helposti varastosta ensi jouluna. Tulevana nuutinpäivänä siivoan viimeisetkin joulun rippeet pois joulusuklaita myöten, jotka annetaan kiertäville nuuttipukeille.
Tunnen aina pientä surua siivotessa joulua pois, onhan se suuri juhla, joka päättää vuoden. Sen valmistelut alkavat jo loka-marraskuussa, sitä odotetaan lähes koko vuoden ja yhdessä yössä se on ohitse. Mutta pakkohan se on myöntää, että ensi joulu on jo mielessä.
Ja liittyyhän jouluun aina suuria toiveita ja lapsuuden muistoja. Onkin mielenkiintoista seurata, millaisiksi ne muodostuvat omien lapsieni muistoissa.

Tästä vuodesta kaikki varmaan muistavat  pienen karvaisen joulupukinapulaisen, joka ei voinut vastustaa joulupukin tuomia lahjasäkkejä ja syöksyi suoraa päätä lahjojen kimppuun. Epäilen vahvasti, että karvakuonomme sisimmässä asuu pieni ihmislapsi.
 

Joulun jälkeinen aika on kulunut leväten ja nauttien yhteisestä vapaa-ajasta. Meren ranta Yyterissä on  muodostunut perheelleni hyvin tärkeäksi paikaksi tällaiseen yhdessä oloon.
Vaikkemme siellä mitään erityistä tee, haluavat lapset sinne joka kerta lähteä. Meren äärettömyys pistää mietteliääksi samalla aallot pyyhkivät hetkessä pienen ihmisen murheet mennessään.
Vuoden vaihtuessa tulee pohdittua edellistä vuotta ja miten tekisi seuraavasta paremman. Vaikken mitään lupauksia yleensä tee, lupaan kuitenkin olla parempi ihminen muille ja erityisesti itselleni. Lupaan tehdä enemmän sellaisia asioita joista nautin ja jotka tuottavat mielihyvää. Lupaan huolehtia paremmin itsestäni ja itsekkäästi raivata omaa aikaa, aikaa jolloin voin sulkeutua kirjojen maailmaan taikka kuljeskella yksinäni metsässä kuunnellen sen hiljaisuutta, aikaa kun saan olla ihan omissa oloissani. Aika, ehkäpä suurin vitsaus kahden työssä käyvän vanhemman elämässä, se mihin ja miten me sen käytämme on meidän itsemme päätettävissä.
Sen jo tiedän etukäteen, että suurimman osan vapaa-ajastani tulen viettämään kuitenkin rakkaassa puutarhassani, joka itsesään täyttää edellä mainitsemani lupaukset.
Onneksi on puutarha!


Mukavaa alkanutta vuotta!



Mari Marjamäki

14 kommenttia:

  1. Onhan siinä aina tiettyä haikeutta siivota joulu pois. Kodista tulee niin tyhjän oloinen ja väritön, kun punainen häviää. Meillä vieläkin tuo muovikuusi on nurkassa, tänä viikonloppuna se on kai kasattava kokoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on ihan totta, kodista tulee tyhjän oloinen ja jotenkin itselläkin on tyhjä olo. Onneksi nyt mennään jo lujaa kohti kevättä ja valoa.

      Poista
  2. Ihania kuvia. Tuo teidän karvakorva on super suloinen ❤

    VastaaPoista
  3. Kauniita kuvia.
    Joulun pois riisuminen aiheuttaa minussa aina jostain syystä niin haikean olon. Hetken aikaa kestää myös tottua kodin riisuttuun ja vaisuun ilmeeseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koti tuntuu kovin riisutulta joulun jälkeen. Ehkäpä yksi hyvä asia kuitenkin joulun siivoamisessa on, siinä samalla tulee siivottua koko koti kuntoon.

      Poista
  4. Kauniita rantakuvia! Juhlakauden päättyminen on myös uusi alku ja mukava hetki pysähtyä miettimään arjen sujuvuutta ja tunnistamaan toiveita ja haaveita. Toivottavasti tästä vuodesta tulee juuri sellainen kuin toivoit! :) Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Piparminttu! Vuoden alkaessa tulee pohdittuja mennyttä ja alkavaa vuotta, toivotaan että jokainen saisi uuden paremman vuoden.

      Poista
  5. Onpa Yyterissä kaunista! En ole ollut siellä kuin kesällä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yyteri on mahtava paikka. Käymme siellä nykyään enemmän talvisin kuin kesällä. Kesäisin siellä on paljon porukkaa, varsinkin lämpiminä päivinä. Talvella siellä saakin kävellä aivan yksikseen.

      Poista
  6. löysin tieni blogiisi ja jäin ihastelemaan Yyterin kauniita talvisia maisemia. Olen kahdesti käynyt yyterissä, molemmat kerrat kesäaikaan, mutta tällaisena järisuomen kasvattina ihailen ja ihmettelen meren avaruutta ja Yyterin upeita hiekkarantoja! Koska blogissasi odoottelet jo puutarhaan pääsyä, kuten me muutkin puutarhahöppänät, niin jäinkin samantien lukijaksesi:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa että löysit tänne minun blogiini Sirkku! Näin talvisaikaan tuleekin kirjoiteltua muistakin aiheista, mutta kevään lähestyessä löytyy jo paljon kerrottavaa puutarhankin puolelta!

      Poista
  7. Ihania kuvia ja voi tuota suloista karvaista tonttua:)♥ Ihan liian nopsasti tuo joulun aika vaan sujahtaa, on niin mukavaa aikaa! Kauniita on nuo rantakuvatkin! Toivotaan että vuodesta tulee oikein hyvä ja antoisa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Päde! Joulu tosiaan sujahtaa liian nopeasti ohitse, sen odotus huipentuu yhteen päivään.
      Mukavaa alkanutta vuotta sinullekin!

      Poista

Kiitos kommentistasi!