torstai 14. heinäkuuta 2016

Ötököiden öykkäröintiä


Tänä vuonna meitä kotipuutarhureita ollaan koeteltu todella ankarasti. Kun viime talven tuhoista päästiin jotenkin  ylitse, iskivät tuholaiset seuraavaksi puutarhojen kimppuun. Villiintyneestä perennapenkistäni löysin nämä ihanat lolly pop- liljat, joissa ei onneksi näkynyt liljakukkoja, ihme kyllä, vaikka muilla niitäkin on kuulemma näkynyt.


Alku keväällä, heti koivujen puhjettua lehtiin, iskivät suuret massat kirvoja niiden kimppuun. Pelkäsin niiden hyökkäävän seuraavaksi puutarhaani, mutta onneksi nämä koivukirvat viihtyvät nimensä mukaan koivuissa, joten selvisin vain säikähdyksellä. Mutta vihdantekijöille nämä saattoivat aiheuttaa hieman harmaita hiuksia. Tosin juhannuksena en löytänyt niitä enää omaa juhannusvihtaa vääntäessäni.


Kauhukseni löysin myöhemmin keväällä lumipalloheisistäni järkyttävät määrät mustia kirvoja. Onneksi nuput olivat kehittyneet jo noin isoiksi, joten sain nauttia ihanista lumipalloista kirvoista huolimatta. Kukinnan jälkeen ne siirtyivät viereisen jasmikkeen kimppuun, ääh. Myös ruusut olivat täynnä kirvoja, jotka myöhemmin vain hävisivät jonnekin (siis kasvimaalleni) nuppujen auetessa.


Kesällä kasvimaalle muuttivat kaalikoit ja muut toukat tuhoten hartaasti kasvattamani lehtikaalit ja rucola- salaatit. Pidin harsoa melko pitkään kasvilaatikoiden päällä, mutta jossain vaiheessa niihin vaan kyllästyy ja niistä on päästävä eroon maisemaa pilaamasta. Mutta nyt saankin kärsiä malttamattomuudestani.


Toisaalta kaalikoin toukkia on ollut tänä vuonna todella paljon, joten harsotkaan eivät olisi ehkä siihen paljoa auttaneet. Annan niiden vielä hetken aikaa herkutella ja sitten leikkaan rucolat mataliksi toivoen, että saisin itsekin niistä vielä nauttia.

 
Kasvimaaltani löysin lisää kirvoja härkäpavuista. Niitä oli todella paljon, mutta onneksi yksi muurahainenkin oli löytänyt ne  ja olikin varmasti menossa suoraan herkuttelemaan kirvoilla. Jää vielä arvoitukseksi, miten käy härkäpapu sadon kanssa, toivottavasti jättäisivät edes muutaman pavun minullekin kasvamaan.


Tutkiessani marjasatoa puutarhassani, en voinut välttyä näkemästä jo tutuksi tullutta näkyä karviaispensaassa. Ilmeisesti karviaispistiäinen oli käynyt syömässä pikkuisen karviaispensaasi kaljuksi. Tämä ilmiö tosin toistuu joka vuosi, ettei sen näkeminen aiheuttanut sydämentykytyksiä. Samalla huomasin herukoiden punoituksen pensaissa, joten hain välittömästi verkkoja niiden suojaksi rastaiden vuoksi. Tänä vuonna peittelin myös mansikat huolellisesti, sillä olen huomannut, että koiramme on löytänyt myös mansikkalaatikkoni ja käy siellä popsimassa mansikoita, jotka näyttävät maistuvan myös raakoina.


Mutta nämä kaverit ovat aivan uusia tuttavuuksia tälle puutarhurille. Nimittäin tänä vuonna ensikertaa törmäsin näihin limaisiin kotiloihin iltalenkillä koiran kanssa ollessani. Näitä oli varmasti sadoittain ryöminyt sateen jälkeen polun viereen. Tämän nähtyäni, voin vain kuvitella niitä, jotka oikeasti sotivat näitä etanoita vastaan. Tänä vuonna kaupunkimme on joutunut hurjiin säästötoimiin, joiden vaikutukset näkyvät asuinalueemme puistoalueen heinittymisenä. Leikkipuiston metrin korkeaan heinikkoon olen antanut niin lapsilta kuin koiraltakin kulkukiellon.  Edellisinä vuosina hoidetustakin ruohikosta tarttui inhottavia punkkeja koiraamme, joten mitähän muita ötököitä tai luikertelijoita niittymäinen leikkikenttä kuhiseekaan, yök!

 
Kasvihuone on ainut paikka, jonne tuholaiset eivät ole vielä iskeneet. Ilokseni huomasin tomaattini aloittaneen kukinnan, mutta tomaatteja saamme vielä odottaa kauan. Kauhulla muistelen vieläkin sitä kesää, kun vihannespunkit ottivat ylivoiman ja tuhosivat lähes koko sadon, vaikka yritin kaikenlaisia keinoja niiden karkottamiseksi.
 
Vaikka tuholaisia on todella paljon myös minunkin puutarhassani, en kuitenkaan lähde sotimaan niitä vastaan. Olen muutenkin lähes luomu puutarhuri, joten turvaudun mielummin vesiletkuun kuin myrkkyyn  taikka yritän olla vain välittämättä niiden läsnäolosta, onhan niilläkin joku merkitys tässä elämän kierrossa. Mutta missä ovat leppäkertut, en ole löytänyt vahingossakaan niitä pihastani. Entäpä sudenkorennot, yleensä ne ilmaantuvat välittömästi sammakkolammen rannalle paarmojen seuraksi, nekin ovat tyystin kadonneet. Ehkäpä ruokatarjontaa on niin paljon muuallakin, ettei ne ole lähteneet hakemaan sitä ihmisten ilmoille, ehkäpä tällekin on joku selitys olemassa myöhemmin.
 
 
Suuren ötökkä vuoden innoittamana, nikkaroin jämälaudoista ötökkähotellin huvimajamme seinään. Projektia tehdessäni sain seurakseni muutaman sitkeän ötökkäkaverinkin, nimittäin paarmoja. Ne iskivät todella kovaa ihooni, jättäen kutisevat paukurat muistoksi. Hotellia oli mukava tehdä, sain myös koko perheen innostumaan projektistani. Näitä täytyy ehdottomasti tehdä vielä lisää.
 
Myös mieheni sai kokea ötököiden voiman saunamme eteistä remontoidessaan. Sorkkarauta osui suoraan seinän välissä olevaan mehiläispesään, joka tippui tohjoksi lattialle. Konfliktin seurauksena mieheni sai kymmenkunta iskua päähän kiukkuisilta mehiläisiltä. Seuraavana päivänä pää turposi niin pahasti, että silmät menivät umpeen ja pikkumies jopa pelkäsi kiinalaiseksi muuttunutta isäänsä, ettei suostunut menemään isän syliin. Meitä muita kyllä hieman nauratti muodottomaksi turvonnut pää, mutta toisaalta saimme kokea pienten ötököiden voiman.
Tyttäreni kysyikin saatuani ötökkähotellin valmiiksi, että teinkö hotellin isän vuoksi, jotta mehiläiset muuttaisivat sinne. Heh, no toivotaan että mehiläiset ja muut tuholaiset löytävät toisen paikan kodikseen ja ehkäpä joku ötökkäkin löytäisi myös meidän hotelliimme.

15 kommenttia:

  1. Tänä vuonna on tosiaan piinanneet monelaiset tuholaiset. Metsässä kun kävi alkukesästä kävelemässä, oli vaatteet täynnä kirvoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ötököitä on riittänyt niin metsässä kuin puutarhassakin, onneksi tuhot jäävät melko pieniksi.

      Poista
  2. Itsekin olen huomannut tänä vuonna olleen tavallista runsaammin kaikenlaisia tuholaisia puutarhassa mm. kirvoja, etanoita, kaalikoin toukkia ja kärhöpistiäisiä. Onneksi eivät ole ainakaan vielä mitään suurta tuhoa saaneet aikaiseksi, Onneksi.
    Hieno ötökkähotelli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, aion tehdä hotelleja vielä lisää. Juu, onneksi tuhot ovat melko pieniä, vaikka ne vähän harmittavatkin.

      Poista
  3. Ötököitä on tosiaan tänä kesänä valtavasti ja monenlaisia. Noihin kirkkoihin täällä on jo joutunut tottumaan. Niin harmillisia kuin ötökät puutarhassa ovatkin, niillä on oma tarkoituksensa. Turha panikoida ja suihkia myrkkyjä. Niin olen päättänyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä, turha panikoida, jonain vuotena on paljon tuholaisia ja toisinaan niitä ei näy laisinkaan. Kylmä vesisuihku voittaa myrkyt.

      Poista
  4. Jo alkukeväästä ennustettiinkin, että kesä tulee olemaan kova kirvakesä. Kirvoista en tiedä, mutta jokin öttiäinen on reijittänyt kaikki väriminttuni lehdet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tätä vähän itsekin pelkäsin, kirvoja on todella paljon. Minulla taas krassin lehdet ovat reikiä täynnä 😒

      Poista
  5. Nyt on tosiaan ollut kaiken maailman ötököillä hyvä kesä. Lehtikaalini näyttävät säälittäviltä kaalikoiden jäljiltä. Se harso olisi ollut varmasti hyvä vaihtoehto ...
    Ötökkähotellisi näyttää hienolta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, seuraavaksi teen tiilistä hotellin. Minunkin lehtikaalit on syöty, mutta elättelen vielä toivoa että saan itsekin maistaa kaalia myöhemmin syksyllä.

      Poista
  6. Minun kaalinlehdet näyttää aivan samanlaisilta! Munakoisot, paprikat ja pari tomaattiakin oli aivan täynnä kirvoja, mutta vähän aikaa sitten pihaan pölähti todella paljon leppäkerttuja. Ne saivat putsattua latva-artisokan ja jopa munakoisonkin kirvoista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuhon jälkiä löytyy näköjään joka paikasta. Olitkin onnekas saadessasi leppäkerttuja puutarhaasi.

      Poista
  7. Ymmärrän sinua niin hyvin ja olen samoilla linjoilla kanssasi. Tuntuu, että ihminen on kuitenkin luomakunnan pahin tuholainen...meillä aika sama ötökät mellastaneet täällä kuin sinulla, talvella näitä ei muista kyllä ollenkaan kun innoissaan odottaa kesää :) Onpa teillä ollut pelottavia kommelluksia ötököiden kanssa, toivottavasti loppukesä sujuu rauhassa. Hotelli on ainakin upea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä ihminen on se pahin tuholainen tällä planeetalla, hirvittääkin ajatella mitä myrkkyjä pelloille pumpataan. Vaikka reikäiset lehdet pikkaisen kirpaisee niin ehkä pahimmat tuhot tulee kuitenkin säiden ääri- ilmiöistä. Toivottavasti ötökät jättävät meidät nyt rauhaan 😊

      Poista
  8. Nämä pienet madot syövät usein kauniita kasvejamme. Mielestäni sinun on oltava valppaana koko ajan ja oltava valppaana reagoidaksesi nopeasti, jos jotain tapahtuu.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!