Innostuin viime viikolla tilailemaan siemenkuvastoja netistä. Ja muutaman päivän päästä postinkantaja toi niitä laatikollisen. Kuvastot löytyvät myös netistä, mutta mielestäni niitä on mukavampi selailla sohvalla, tehdä merkintöjä ja muistiinpanoja sivuille. Ja lukea niitä uudelleen ja uudelleen...
Lähes jokaiselta sivulta löytyy jotain, mitä tekisi mieli kokeilla omassa puutarhassa. Jotain vihannes uutuuksia tai erikoisia kukkia tai mummun pihallakin kasvaneita ihania perinteisiä perennoja. Mutta kun niitä sivuja on liikaa. Ja sitten lopuksi sitä vain toteaa ettei oman pihan pinta-ala tule ikinä riittämään mitä haluaisi kasvattaa. Joten tähänkin ahdinkoon auttaa hyvä suunnitelma. Joten järki käteen ja suunnittelemaan.
Itse noudatan vuoroviljelyä, eli viljelyalueen kasvit vaihtavat joka vuosi paikkaansa. Tämä rajaa hieman sitä mitä voin kasvattaa ja missä. Mutta ei se silti ole estänyt minua haalimasta uusia siemeniä joka vuosi. Ja nyt niitä siemeniä on laatikollinen. Parina edellisenä vuonna tein itseni kanssa sopimuksen etten osta yhtään lisää siemenpusseja vaan käytän vanhat ensiksi. Mutta nyt sormet syhyää kun katselen noita siemenkuvastoja, jotain uutta on kokeiltava.
Taimikasvatus on pitkäjänteistä ja sitovaa puuhaa. Aina asiat eivät mene kuin Strömsöössä. Joskus taimet nuutuvat ennen aikojaan tai eivät idä ollenkaan. Tuntuu turhauttavalta kun olen vaalinut kasvivauvojani kaksikin kuukautta ja sitten tapahtuukin jotain odottamatonta. Syystä tai toisesta, taimi menee poikki ja koko homma on ollut turhaa. Ja uusien taimien kasvattaminen on jo liian myöhäistä siltä keväältä. Muistan, sen kevään kun päätin kokeilla maissin kasvatusta. Kylvin neljä kertaa maissin siemenet, kunnes onnistuin pitämään ne hengissä kasvimaalle muuttoon asti. Ja tulihan niistä kymmenestä taimesta pari maissiakin maistettavaksi. Seuraavana vuonna olinkin jo viisaampi ja onnistuin heti ensimmäisellä kylvöllä. Opein jälleen kerran uutta, vaikkakin kantapään kautta. Mutta kuitenkin tässä puuhassa on se jokin, mikä koukuttaa. Ne pienet onnistumisen tunteet sadonkorjuun aikana tai kun kasvattamasi kukka on avaamassa ensimmäisiä terälehtiään.
 |
| Sadonkorjuun juhlaa, ensimmäinen maissini |
Tänä vuonna kaivan jälleen varastostamme pikku kasvihuoneet ja täytän ne siemenkylvöilläni, ehkäpä joukossa on jotain uutta mitä minä ja puutarhani ei olla vielä nähty.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!