torstai 31. elokuuta 2017

Kesän jälkeen

Kesän valoisat päivät ovat vaihtuneet syyskuun hämyisiin iltoihin. Ilmassa on selvästi syksyn tuntua tuoksuineen ja kirpeine aamuineen. Edellisen postauksen kirjoittamisesta on jo aikaa, kirjoittelin sitä silloin, kun aurinko vielä lämmitti iholla ja valoa riitti myöhään iltaselle.
Kesän aikana olisi tietenkin ollut paljon kirjoiteltavaa niin puutarhan edistymisestä tai ihan kuulumisista kesän eri vaiheista. Mutta, työn imiessä kaiken energian ja ajan, halusin pyhittää kaiken vapaa-ajan lapselleni ja rentoutumiseen, ajattelematta seuraavaa postausta, vaikkakin olen ottanut satoja kuvia kesästä blogi-mielessä. Niistä taidan tehdä syksyn aikana postauksen jos toisenkin.



Kesälomien puuttuessa pyrimme järjestämään aina sopivan hetken tullen jotain arjen luksusta tai pientä retkeä lähiympäristöön lasten kanssa. Ehkäpä mieleen painuvimman retken teimme saareen sukulaisemme mökille, jonne pelkkä venematka vanhalla puuveneellä oli pikkumiehelle jännittävä kokemus. Koululaisemme taas pääsi toteuttamaan suuren haaveensa hevosten parissa. Vein hänet vihdoin ja viimein ratsastamaan oikealla hevosella, kun keppihevosilla ratsastaminen alkoi jo hieman kyllästyttää.



Paljon kuitenkin jäi tekemättä ja käymättä ihanissa paikoissa. Kuten Yyterin hiekkarannalla. Olisin niin halunnut viettää kesäisen päivän meren äärellä, upottaa varpaat kuumaan hiekkaan ja maistaa meren suolaisen maun huulilla, tuntea rantavehnän pistelyn peiton alta ja heittää vihdoin ja viimein viiden vuoden raskaan talviturkin meren vietäväksi. No, ehkäpä sitten ensi vuonna.




 
 
Jotenkin tuntuu, että koko kesä meni sitä odotellessa ja nyt se on jo ohitse.  Tämän tajusin ensi kertaa, kun tilasin ensimmäisiä callunoita puutarhamyymäläämme, vaikka tuntuu kuin juuri äsken vielä myytiin viimeisiä kesäkukka-amppeleita. Toisaalta olen tyytyväinen, ettei ollut hurjia hellejaksoja, yöt olivat lempeän lämpimiä nukkumiseen  ja rahatkin säästyivät uusien kesävaatteiden ostamiselta, eikä tarvinnut saavikaupalla kantaa kasteluvettä kukille.



Vaikkakin kesäkukat olisivat nauttineet hieman lämpimimmistä ilmoista ja sadonkorjuuseenkin oltaisiin päästy aiemmin. Onneksi sentään puutarha ei jää odottelemaan kesää ja sen lämpöä, vaan jatkaa siitä huolimatta kasvuaan kohti syksyä ja sadonkorjuuta.

 
Kesän aikana olen ihaillut työmatkan varrella ojanpientareen alati muuttuvaa kukkanäytelmää. Keväällä se alkoi keltaisten leskenlehtien puhjetessa ja jatkui valkoisena valkovuokkomerenä. Myöhemmin siihen yhtyi päivänkakkarat, kissankellot, puna-apilat, hiirenvirnat  ja monet muut ihanat luonnonkukat. Mielipide pastoillakin harmiteltiin ojanpientareiden leikkaamisesta ja sen kukkaloiston pilaamisesta. Ja niin minunkin luonnonkukkien sävyttämälle reitillekin kävi, yhtenä aamuna ojan reunoilla lojui vain ruskettuneita heinäkasoja leikkurin jäljiltä. Olisin vielä niin halunnut nähdä, mitä pientareella olisi ollut näytettävänä minulle.

 

Mökkipuutarha eli kesän täysin luonnon armoilla. Keväällä olinkin hieman huolissani, miten se tulee pärjäämään, mutta huoleni oli täysin turha. Sadetta ja lämpöä on tullut juuri sopivissa suhteissa, että satoa ollaan päästy jo korjaamaan ihan kiitettävästi. Mitä nyt pari myyrää kävi mylläämässä papulaatikossa ja uudessa perennamaassa, mutta niistäkin pääsin eroon nopeasti. Nurkissa pyörinyt kissa pelotti myyrät tiehensä tai poskeensa.



 
Kevään ikävät muistot epäonnisista esikasvatus puuhista ovat tipotiessään näin syksyllä, satokauden alkaessa. Onnistumisen tunteet jäävät onneksi muistojen syövereihin, eivätkä ne epäonnistuneet kokeilut, ensi keväänä ollaan taas viisaampia niidenkin suhteen. Onnellakin on ollut osuutensa, olen saanut kokea onnea ja toisaalta jakaa sitä muillekin, se on joskus pienestä kiinni. Toivottavasti olen vielä onnekas ja saan maistaa terassillamme kasvavaa maissia taikka nähdä kelloköynnöksen avaavan ensimmäisen kukan.


Ehkäpä tässä oli päällimmäiset mietteet kesästä, jota ei koskaan tullut, tai joka jää elämään muistoihin vielä pitkäksi aikaa.

Mukavaa alkanutta syksyä!




Mari Marjamäki
 
 

15 kommenttia:

  1. Kauniita kuvia ja mietteitä. Minustakin tuntuu, että kesä kului sitä odotellessa. Toivoin lämmintä ja kaunista elokuuta, nyt panen toivoni syyskuuhun. Aurinkoinen syksy olisi jonkinlainen korvaus sateisesta kesästä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Cheri! Minäkin todella toivon lämmintä syksyä. Puutarhassa olisi vielä jonkin verran puuhaa ja osa sadostakin kypsyisi vielä.

      Poista
  2. Hieno yhteenveto kesästä. Muistoissa huonompikin kesä muuttuu pian, jos nyt ei sentään hyväksi, niin ainakin kelvolliseksi. Niin käynee tällekin. Ja onneksi aina on edessä uusi kesä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitää paikkaansa, olenkin jo suunnannut katseeni ensi kevääseen ja mielenkiinnolla odotan, mitä on luvassa.

      Poista
  3. Olipa niin kaunista! Kesä oli ja meni, tällainen kesä, mutta kesä kuitenkin. Tänä vuonna näin - ensi vuodesta ei ole vielä tietoa onneksi! Lapset nauttivat, ottavat pienen ilonkipinän mukaansa aikuisten sitä huomaamatta. Yyteri odottaa haaveissa, samoin lämpimät kesäyöt - olihan meillä jotain ihanaa silti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Saila! Kesä on aina kesä, loppujen lopuksi aika ihana! Ja ensi vuonna taas uusi!

      Poista
  4. Talvella ehtii sitten taas postailla ja nauttia niistä kuvista, joita on jemmassa. Minä ainakin ehdin aivan liian vähän lukea toisten blogeja kesäaikaan. Nyt ehtii taas enemmän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, onpahan kuvamateriaalia sitten talven postauksiin. Sama juttu minullakin, kesällä ei ehdi millään lukemaan muiden blogeja, nyt sitä aikaa taas alkaa riittämään.

      Poista
  5. Todella kivoja kuvia.
    Kesä oli suurimmassa osassa maata hyvin poikkeuksellinen, mutta kesä kuitenkin. Toivotaan ensi suvesta parempaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kruunu Vuokko! Kevät ja kesä olivat todella poikkeuksellisia, jäävät mieleen pitkäksi aikaa. Onneksi edessä on taas uusi kevät.

      Poista
  6. Upeita kuvia ja hieno yhteenveto kesästä!

    VastaaPoista
  7. Kauniita ajatuksia ja saammepa sitten nauttia kuvistasi syksymmällä ja voit palata muistoissasi kuvien myötä menneeseen kesään ja talvella voit tuntea jopa auringon lämmön ihollasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Nila! Kuvamateriaalia riittää kyllä, harmi, ettei tullut kirjattua samalla ajatuksia kuviin liittyen, ehkäpä talvella on sitten aikaa mietiskellä niitäkin.

      Poista
  8. Samanlaisissa haikeissa fiiliksissä, että tässäkö se kesä sitten oli. Kauniita kuvia! Toivotan aurinkoista ja lämmintä syksyä!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!