tiistai 28. kesäkuuta 2016

Juhannusruusun taikaa

 
 
 
Joka vuosi odotan saunan edustalla kasvavan juhannusruusun kukintaa. Tänäkin vuonna se avasi ihanat tuoksuvat kukkansa juuri juhannukseksi. Niiden tuoksu houkutti paikalle myös kymmeniä pörriäsiä herkuttelemaan.
 


Ruusullamme on mielenkiintoinen historia takanaan, jonka vuoksi siihen on muodostunut vahva tunneside niin minunkin, kuin miehenikin puolesta. Sen tarina alkaa jo yli neljänkymmentä vuotta sitten, jolloin mieheni isä antoi anopilleen syntymäpäivälahjaksi juhannusruusun. Ruusulle annettiin pihasta paras paikka, jolloin sen kukintaa ihasteltiin joka vuosi. Kaksikymmentävuotta siitä eteenpäin, mieheni oli hankkinut uuden mökin ja oli hankkimassa sen pihamaalle joitain kasveja. Niinpä hän ottikin mummulansa pihasta, siis samaisesta ruususta juurakon ja istutti sen meidän saunamökkimme eteen.



Ruusumme on siis nähnyt elämää jo toisaalla yli kaksikymmentä vuotta ja mökillämme toiset kaksikymmentä vuotta. Sitä kasvaa myös mieheni vaarin haudallakin, muistona yhdessä vietetyistä ajoista iso-mummun kanssa. Mahtaakohan se  edelleen kasvaa iso-mummun istuttamassa paikassa, ilahduttamassa nykyisiä talon asukkaita? Pitääkin haastatella vielä iso-mummua kysyäkseni lisää ruusun historiasta, sillä ruusun antajaa en ehtinyt tavata.

Se on saanut todistaa suhteemme alun, nimittäin olemme tavanneet toisemme juhannuksena, juhannusruusujen aikaan. Seuraava vuonna sen kukkiessa, juhlittiin kihlajaisiamme. Ja myöhemmin se on saanut seurata häitämme, joita juhlittiin mökkimme pihamaalla. Sen edessä otettiin myös  hääkuvamme, jolloin sen kukinta oli todella mahtava. Kuvasta muodostuikin virallinen hääkuva, sillä emme ehtineet otattaa hääkuvaa ammatilaisella, mikä ei oikeastaan enää haittaakaan, toisaalta se olisikin jo liian myöhäistä, heh.

 
 
Juhannusruusun kukinta on siis tärkeä tapahtuma meille, sen historian sekä ajankohdan vuoksi. Sillä silloin saamme juhlistaa muutakin, kuin juhannusta. Tänä vuonna sen kukinnassa olikin jotain erilaista, jota en ollut ennen nähnyt,  muutamaan oksaan oli avautunut täysin vaaleanpunaisia kukkia.
 
 
Olin aivan haltioissani nähdessäni nämä herkän vaaleanpunaiset värimutaatiot. Kamerastani loppui muisti, kun räpsein tästä ihanuudesta kymmeniä kuvia, sillä tiesin, että seuraavalla kerralla mökille saavuttuani, sen kukinnasta on jäljellä ainoastaan maahan tipuneet terälehdet.
 
 
En tiedä, onko värivirhe ominaista tälle lajille, siitä yritinkin ottaa selvää. Tietoa hakiessasi tästä värinvaihdosta, löysin kattavat sivustot Suomen historiallisista ruusuista (simolan rosario). Ainakin juhannusruusua on viljelty Suomessa jo 1800-luvulla. Vaaleanpunakukkaisia lajikkeita on löydetty Etelä- ja Keski-Suomesta vanhojen kartanoiden ja pappiloiden puutarhoissa, mutta myös maalaistalojen pihoista. Eli ruusullani on vanhat juuret, jotka vievät todella pitkälle historiaan, eikä mikään värimutaatio. Löysin muutakin mielenkiintoista tietoa ruusuista. Ajattele, juhannusruusua kasvaa Suomen lisäksi ainoastaan Virossa sekä Ruotsissa, muualla se on harvinainen tai tuntematon. Mielestäni juhannusruusu voisikin nimetä Suomen kansallisruusuksi, heh.
 
 
Aurinkoisesta juhannuksesta johtuen ruusu avasi uusia nuppujaan pikavauhdilla. Sunnuntaina pensaan alle olikin kasaantunut valkoinen matto tippuneista terälehdistä. Sattumalta ohikulkiessani pensaan ohitse huomasin niiden olevan sydämen muotoisia. Voih, hain äkkiä kameran sisältä ikuistaakseni tämän kukinnan suloisen lopun.
 
Vaaleanpunaisia kukkia, sydämenmuotoisia terälehtiä, parisuhteemme merkkipäivät... voiko tämän romanttisempaa enää olla, nimeänkin tämän ruusun rakkaudenruusuksi, heh!
 
 

12 kommenttia:

  1. Mielenkiintoinen ja merkityksellinen historia juhannusruusullanne. Aika jännä myös tuo vaaleanpunainen kukka - ja kaunis!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisikin mukavaa, jos juhannusruusumme jatkaisi elämäänsä vielä lastemmekin pihoissa, suvun jatkeeksi.

      Poista
  2. Ihanat kuvat!
    Juhannusruusu on niin ihana!
    Kiva tuo vaaleanpunainen ruusu!
    Meillä Juhannusruusu kukki jo ennen juhannusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaaleanpunainen kukka oli ihana yllätys, onneksi sain ikuistettua sen kameran muistiin.

      Poista
  3. Juhannusruusu on ihana, vaikka kukinta kestääkin kovin lyhyen ajan. Sen ajan se on huomion keskipisteenä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sen kukinta ajoittuu sopivasti juhannukseen, jolloin se tosiaan kerää huomion itseensä.

      Poista
  4. Eikä, ihana tuo roosa versio! Minäkin tahdon tuollaisen :) Todella romanttista, ihanaa vuosipäivää teille! Ruotsissa eivät oikein kauheasti tätä meidän rakasta juhannusruusuamme arvosta, sen huomasin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, jopa miehenikin muistaa vuosipäivämme, tosin juhannuksen vuoksi 😊 täyty muistaa ensi vuonna seurata juhannusruusun kukintaa, jospa silloinkin saan ihailla tuota roosan väriä.

      Poista

Kiitos kommentistasi!